Tein instagram-stoorissa lyhyen kyselyn aiheesta, että ahdistaako some? Kysymykset kuuluivat tarkalleen ottaen näin: Saatko joskus paineita somesta? Ahdistaako sinua joku somettamisessa tai somen seuraamisessa? Tähän vastasi reilusta parista sadasta vastaajasta kyllä 58% ja ei 42%. Pyysin myös halukkaita perustelemaan asiaa.

Miksi some ahdistaa ihmisiä?

Ensimmäisenä esiin nousi toisten ihmisten elämän täydellisyys. Lapsiperheissä kaikki näyttäytyy usein siistinä ja seesteisenä. Sotkuja ei näy ja vanhemmilla on aikaa tehdä täydellistä sisältöä. Ihmisten täydellinen elämä ja ulkonäkö aiheuttavat selkeästi jonkinlaisia paineita muissa ihmisissä. Tähän voisin kommentoida, että pitää muistaa ettei kukaaan jaa somessa kaikkea. Harvoin elämän surkeimmat ja parhaimmat hetket tallentuvat someen ainakaan sellaisena kuin ovat. Ihmisten elämä on erilaista ja joillakin se on ulospäin helpompaa kuin toisilla.

Täydellisen sisällön luojalla ei välttämättä ole mitään draamaa kotona tai sitten on. Totuus on myöskin se, että jokainen saa itse päättää mitä someen jakaa. kaikkea ei tarvitse, eikä mielestäni pidäkään jakaa. Jokaisella meistä on omat juttumme, jotka on oikeus pitää omana tietonamme. Jokaisen elämään kuitenkin joskus mahtuu niitä huonoja hetkiä, sotkuja ja bad hair päiviä. Täydellisyysestä ei pitäisi ottaa paineita, jokainen on täydellinen omalla tavallaan. Hymyilevät kuvat ja päivitykset eivät koskaan kerro koko totuutta ja myöskin toisinpäin. Kurjuuden maksimointi somessa ei myöskään kerro kaikkea.

Somessa pitäisi olla kokoajan algoritmin miellyttämiseksi. Tämä on totta. Instagram rokottaa heti jos päivään ei julkaise mitään. Näkyvyys instagramissa laskee lehmänhännän lailla tosiaan jo päivässä.  Sometomat päivät ovat monen mielessä, mutta entä jos instagramia haluaa kasvattaa järjestelmällisesti. Tähän tulee mieleen kysymys; miksi? Teetkö somella uraa, miksi näkyvyys on niin tärkeää? Onneksi on olemassa myös ajastussovelluksia tätä varten.

Itsensä nostaminen jalustalle

Itsensä nostaminen jalustalle lyttäämällä muita on ikävä ilmiö mihin somessa törmää ajoittain. Itse olen törmännyt esimerkiksi siihen, että toisten kirjoituksia kommentoidaan rivien välistä ilkeään sävyyn omassa postauksessa. Sanomatta kuitenkaan suoraan mihin viitataan. Some on helppo paikka nostaa itseään ja alentaa muita kun juuri siinä hetkessä kukaan ei ole sanomassa vastaan. Jotkut somepersoonat kärsivät varmasti jonkinlaisesta huomionhakuisesta persoonallisuushäiriöstä. Kunhan tämä tapahtuisi alentamatta muita.

Nykyajan somekiusaaminen on jäätävää ja pitää tarkkaan miettiä mitä someen jakaa. Kiusaaminen on somessa jotenkin vielä helpompaa kuin livenä ja aikuiset sortuvat siihen uskomatton törkeällä tavalla. Kiusaaminen on väärin aina, eikä se somessa saisi olla yhtään sen sallitumpaa kuin missään muuallakaan.

Instagram on muuttunut entistä ulkonäkökeisemmäksi ja tietynlaista materiaalia pitää olla, että kuvat ”kelpaavat”. Seuraajien haaliminen ja rahan tekeminen yhteistöillä on mennyt liiallisuuksiin jonkun mielestä. Somekulttuurin muuttuminen pelotti yhtä kommentoijaa.

Riittämättömyyden tunne nousi myös esiin kommenteista. Ajatellaan ettei ehditä tekemään riittävän hyvää sisältöä eikä välttämättä kommunikoimaan seuraajien kanssa niin paljon kuin haluttaisi.  Esiin nousi myös liika ajan viettäminen somessa. Ei jaksaisi selata somea, mutta selaa silti. Tunnistan, että väsyneenä saattaa puhelin kasvaa käteen ikäänkuin vahingossa vaikka paljon rentouttavampaa olisi tehdä jotain muuta tai olla tekemättä. Tuntuu, että puhelimen liikakäyttö on jo niin yleistä, että siitä on tullut hyväksyttyä eikä siitä enää juuri puhuta.

Mitä hyvää somessa on?

Some on ihana, iloinen asia. Inspiraation lähde mistä saa voimaa. Somessa voi pitää helposti yhteyttä vaikka toisella puolella maailmaa ja jakaa hyvää helposti. Liikkuvan kuvan jakaminen tuo ihmisen aidon tuntuisesti lähelle ja on mahtavaa seurata toisten ihmisten matkoja ja treenejä ympäri maailmaa.  Some antaa paljon mahdollisuuksia mihin vain. Some on tuonut monella ammatin tai sivutyön.

Somessa on mukavaa jutella ihmisten kanssa mieluummin kuin olla ihan itsekseen. Yhteyttä voi ottaa periaatteessa keneen tahansa ja mukavaa kun julkisuuden henkilötkin jakavat elämää paljon vapaammin somessa. Somesta on saatu paljon uusia ystäviä ja vertaistukea.

Hyviä kuvia ja visuaalisuutta on ihanaa jakaa. Toisista voi inspiroitua ja saada positiivista energiaa. Nykyään myös ikävistä asioista puhutaan paljon avoimemmin ja ymmärretään se, ettei some ole koko totuus. Kehopositiivisuus on noussut somessa ilmiöksi ja se on auttanut kauneusihanteita muovautumaan monimuotoisempaan suuntaan.

Minusta oikein hyvä kommentti seuraajalta oli sellainen joka muistutti, että some on hyvä renki mutta huono isäntä. Sillä saa kivasti täytettyä elämää mutta sen ei pidä antaa hallita sitä.  Somen ei pitäisi olla koko elämä, todellinen elämä on kuitenkin somen ulkopuolella.

Kuvat / Maarit Vaahteranoksa Vaatteet / Very Nice

Ahdistaako some minua?

Pääsääntöisesti some ei ahdista minua millään tavalla. Varmasti nuorempana tai ihan teininä voisin kokea asian eri tavalla, mutta en välttämättä. Olen aina ollut visuaalinen tyyppi ja jollain tapaa tykännyt jakaa asioita. Nykyään aikuisena naisena osaan jo olla itseäni kohtaan niin salliva, etten vaadi itseltäni täydellisyyttä. Some on pääsääntöisesti minulle iloinen asia ja teen sinne sisältöä melko mutkattomasti. Pyrin julkaisemaan instagramiin jotain päivittäin, mutta jos jää väliin se ei haittaa. En myöskään käytä julkaisuihin kovinkaan paljon aikaa vaan teen ne usein esimerkiksi työmatkoilla. En myöskään kuuntele stoorejani ennen kuin julkaisen ne. Joskus aikataulut ja päivämäärät varsinkin kaupallisissa yhteistöissä painavat päälle, mutta niin on kyllä kaikessa muussakin elämässä. Mietin välillä miten viikkonäytöt voivat olla esimerkiksi 50 000 mutta kuvan tykkäykset 50:n luokkaa (instagramin yritystililtä näkee tilin kattavuuden ja näyttökerrat) mutta se kertoo vain siitä, että suurin osa ei halua jättää jälkeä käynnistään. Miksi ahdistuisin siitä. Nykyäänhän jopa mietitään, että ne koko tykkäykset piilotetaan. 

Ahdistavia asioita nousi kommenteista enemmän kuin positiivisia. Toisaalta kysyin ahdistaako some, enkä mitä hyvää somessa on? Silti moni vastasi ja kertoi mitä hyvää somesta koki saavansa.

Mitä sinä ajattelet? Ahdistaako some sinua?

Lue myös:

Alkaisinko minäkin bloggaamaan jotta saisin ilmaista tavaraa? 

Alkaisinko minäkin bloggaamaan jotta saisin ilmaista tavaraa?

 toivottavasti tapaamme myös somessa 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’​

Tyytyväisyys tappaa kehityksen on mantra jota hoettiin paljon fitness/kehonrakennus piireissä aikanaan ja varmasti hoetaan vieläkin. Entinen valmentajani sanoi tämän minulle ja näin ollen otin asian kirjaimellisesti. Jos halusi kehittyä lajissa, ikäänkuin kuului asiaan ettei tyytyväinen saanut olla. Ajateltiin, että tyytyväisyys tappaa kehityksen. Tavallaan nyt vuosia jälkeenpäin ymmärrän sanoman pointin, mutta sen oikein ymmärtäminen vaatii mielestäni ihmiseltä vahvaa perus tyytyväisyyttä itseensä. Vankkaa pohjaa itsetunnolta ja oikeanlaista ymmärrystä siitä mitä tuo sanoma viestii.

Tappaako tyytyväisyys kehityksen?

Nyt jälkeenpäin kun mietin noita fitness aikoja, olisin saanut olla tyytyväinen omaan tekemiseeni, omistautumiseeni  ja tuloksiin mitä lyhyessä ajassa sain aikaan.  Ajattelin kuitenkin, että tyytyväisyys tappaa kehityksen enkä osannut olla yhtään tyytyväinen. Nyt kun ajattelen asiaa pitäisi ihmisen saada hetken aikaa tuntea tyytyväisyyttä, jotta voi hetken aikaa rentoutua ja tarkastella mennyttä taivaltaan tyytyväisenä ilman huonoa omaatuntoa.  Hyväksyä rauhassa sen missä on sillä hetkellä. Jatkuva tarve suorittaa paremmin, olla parempi ja kehittyä näennäisesti  voi viedä voimat ja on varmasti osaltaan syy ihmisten huonoon vointiin ja loppuunpalamisten kasvuun.  Jatkuva tarve ahmia vaikkapa  koulutusta tai tuloksia treenissä, ei välttämättä tarkoita sitä että kaikkia opiskeltua oltaisi sisäistetty.

Liian nopeasti edetessä ihminen saattaa alkaa tuntea huonommuutta siitä, ettei olekaan huipulla hyvä vaan oikeastaan surkea. Melkein parempi mielelle olisi olla hetken aikaa siellä keskitasolla hyvä ja nauttia siitä. Sillä tasolla missä oikeasti on. Tyytyväisyys ei tapa kehitystä, mutta hötkyily ja kurkottaminen liian korkealle nopeasti voi tappaa. On parempi sisäistää asiat syvällisesti, eikä vaan höntyillä päättömästi pyrkien eteenpäin suorittaen.

Kuvat / Yasmina Godden

Ole tyytyväinen

Kannustan ihmisiä olemaan tyytyväisiä tähän hetkeen ja siihen mitä tähän mennessä on saavutettu. Muistamaan ennenkaikkea sen mistä ollaan lähdetty matkaa kulkemaan. Tasannevaiheita saa ja pitää olla. Ei ole välttämätöntä tavoitella aina seuraavaa askelta vaan on lupa vain olla ja nauttia nykyisyydestä. Sillä tasolla missä nyt olet, voit tulla mestariksi. Nauti. Kun valmistuin AMK:sta viime keväänä ajattelin, että elän tasannevaihetta nyt pari vuotta ja mietin sitten mitä haluan seuraavaksi vai olenko tyytyväinen nykyisyyteen. Huomaan kuitenkin, että olen selannut jo koulutusvaihtoehtoja jatkoa ajatellen ja miettinyt kaikenlaisia vaihtoehtoja mitä lähtisin tavoittelemaan seuraavaksi, mutta maltan. Keskityn siihen missä olen nyt. Ja kyllä, olen tyytyväinen. Se ei tapa kehitystäni.

Lue myös:

15 kysymystä hiuksista

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’​