Tonttulan elämyskylässä – tarun ja toden risteyksessä
Kaupallinen yhteistyö: Hullu Poro Oy
Osana helmikuista Levin vierailuani majoituin muutaman päivän ajan Aurora-pyramideissa jotka sijaitsevat Tonttulan elämyskylässä. Elämyskylä-nimike herätti minussa ennalta hiukan sekavia ajatuksia – onko kyse jostain Linnanmäki-tyyppisestä huvipuistosta, puhtaan kaupallisesta turistikohteesta vai sitten jonkinlaisesta maakuntamuseosta. Vierailuni osoitti kuinka väärässä olinkaan ollut. Tonttula oli jotain ihan muuta.
Tonttulan elämyskylä sijaitsee Ounasjoen rannalla, Könkään kylässä. Kahdeksan kilometrin päässä sijaitseva Levitunturi siintää horisontissa mutta Levikeskuksen vilske ja kaupunkimainen hälinä tuntuvat olevan paljon kauempana. Tonttulassa kohtaavat ihminen ja luonto, Lapin taianomainen, revontulinen taivas ja ikiaikainen luonto, virtaava vesi ja sadunomainen metsä. Tonttula on elämyskylä joka on totta.
Kuningattaren suurin unelma
Voimanainen Tonttulan taustalla on Levin matkailukuningattareksi kutsuttu Päivikki Palosaari. Hänen vuosikymmeniä kestäneen uutteran työnsä tuloksena on syntynyt Hullu Poro-konserni jolla on majoitus- ja ravintolatoimintaa monin paikoin Levillä. Kaupallisen menestyksen mahdollistamana ja toisaalta ehkä jopa sen vastapainona on hänen ajatuksensa kehittää Tonttulasta matkailukohde jossa ihminen kohtaa luonnon tarinoiden ja mytologioiden kautta.
Hyvin onkin ajatus onnistunut sillä nykyajan kiireinen elämäntyyli jää Tonttulassa kauas, ehkä lapselliselta tuntuva ajatus siitä, että tarinoiden keskiössä ovat nuo kaikille tutut tontut osoittautuukin toimivaksi konseptiksi kun se on tehty ajatuksella ja viitseliäästi, niin, ettei se ole päälleliimatun oloinen vaan olennainen osa kokonaisuutta.
kiireettömyyden ihanuus
Elämäni on melkoisen täynnä kaikenlaista. Päätyöni on melkoisen intensiivistä ja vuorotyö asettaa haasteita seesteiselle elämänrytmille. Kun siihen lisätään vielä sometyö, ystävyyssuhteiden ylläpito, erilaiset harrastukset niin ei ole ihme, että toisinaan tekee mieli pysähtyä. Ja pysähtyminen onnistuu parhaiten ympäristössä joka kannustaa rauhoittumaan. Tonttulan elämyskylässä aika pysähtyy juuri siihen tahtiin kuin haluat.
Aamulla, Aurora pyramidissa hyvin nukutun yön jälkeen oli ihanaa kävellä aamiaiselle Tonttulan kahvilaan. Ohi tarhassaan kisailevien huskyjen ja jäkälää mutustelevien porojen, taivas tuntuu olevan suurempi ja lähempänä kuin muualla. Ja perillä, suuressa hirsirakennuksessa oleva kahvilassa odottaa monipuolinen ja korkealaatuinen aamiaispöytä. Puuroa, ihanaa uunimunakasta, leipäjuustoa ja lakkahilloa, tuoretta leipää – mahtava alku päivälle tunnelmaisessa ympäristössä.
Tonttuja siellä, tonttuja täällä
Aamiaispaikka sijaitsee isossa hirsitalossa jossa on ison tuvan lisäksi lukuisia kammareita joissa voi kuvitella pukin, muorin ja tonttujen ahkerasti tekevän töitä. Tonttujen elämään voi tutustua paremmin kierroksella läheiseen metsään jossa sijaitsevan ison Seitakiven kautta voi löytää tiensä Tonttulan salaisimpaan paikkaan, Tonttulan Piiloon jossa sijaitsevat Piparitalo, Tonttukoulu ja Tietäjäntupa. Me pääsimme käynnillämme leipomaan pipareita jotka saimme mukaamme. En muista, että koskaan olisi piparien leipominen ollut näin rentouttavaa! Koko Tonttulan Piilon kokonaisuus on toteutettu mielestäni todella tyylikkäästi, ja se toimii niin lapsille kuin aikuisille.
Pääsimme vierailumme aikana juttelemaan Päivikki Palosaaren kanssa ja hän kertoi meille suunnitelmistaan laajentaa Tonttulaa, rakentaa alueelle joulupukin ja tonttujen elämää ja työtä esittelevä, aktiviteetteja pursuava paja joka kutsuu eri-ikäisiä vierailijoita kaikkina vuodenaikoina. Tarkoituksena on toteuttaa laajennukset samalla tavoin kuin muukin Tonttula – eli viimeisintä teknologiaa kuten aurinkoenergiaa ja ajattomia tarinoita yhdistäen. Elämyshotelli Taivaanvalkeat, Aurora pyramidit ja koko Tonttulan alue ovatkin oivallinen esimerkki siitä kuinka moderni teknologia mahdollistaa uudenlaisten elämysten toteuttamisen harmoniassa ympäröivän luonnon kanssa.
Huipennus: rantasauna, pakkasporeet ja avanto
Lopetan tarinani Tonttulasta ainutkertaisen elämykseni kuvailuun. Ounasjoen rannalla sijaitsee suuri sauna joka on siirretty paikalle ja jonka hirsiin liittyy jännittäviä tarinoita. Saunan verannalla on poreallas jossa voi kylpeä myös pakkasella ja vähän matkan päässä on Ounasjoen jäähän tehty avanto. On vain yksi sana jolla voin kuvata sitä kun lempeän saunan jälkeen siirtyy porealtaaseen nauttimaan kuohuvaa ja sitten avantouinnin jälkeen pyrähtää takaisin löylyhuoneen lämpöön; se sana on taivas. Tämän taivaan sain kohdata Tonttulan elämyskylässä, tarun ja toden risteyksessä.
Tonttula Instagramissa
Tonttula Facebookissa
Tonttulan nettisivut
LUE MYÖS EDELLISET POSTAUKSET:
Mitäänsanomattomuuden aikakausi
AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA
HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA
BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
Mitäänsanomattomuuden aikakausi
Elämmekö mitäänsanomattomuuden aikakautta? Kuka saa sanoa kenelle mitä ja mistä? Ennen kuin jatkan tätä kirjoitusta haluan sanoa, että kannatan tasa-arvoa kaikissa tilanteissa ja minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta siitä millainen hän on tai minkälaisia tekoja hän on tehnyt. Kaikilla meillä on täysin sama ihmisarvo. Mitäänsanomattomuuden aikakausi nousi mieleeni kun eräs läheiseni käytti eräästä kaveristaan kahdenkeskisessä juttelussamme sanaa ‘punkero’. Minä reagoin siihen välittömästi ja sanoin, ettei noin saa sanoa. Ystäväni sanoi, ettei todellakaan tarkoita mitään pahaa, hän käytti tuota sanaa siksi, että se kuvaa kaverinsa ulkomuotoa ja sitä, ettei hän ole kovin liikunnallinen. Tekikö ystäväni väärin? Mitä saa sanoa ja kenelle?
Onko kyseessä tekopyhyyden markkinat
Siitä ei ole kovin kauaa kun jossain suomalaisessa teatterissa käytiin keskustelua siitä oliko mies soveltuva näyttelemään trans-roolissa. Keskustelua oli mielestäni hiukan hankala ymmärtää, sillä trans-henkilö jota näyteltiin oli mies. Olenkohan minä ainoa jonka mielestä olemme ehkä hiukan liian varovaisia. Kuulin, että ornitologit ovat jo miettimässä miten lintujen eri värityksiä voi selittää jos ei niiden sukupuolta saa mainita. ‘Tässä on tällainen musta metso. Ja sitten on tällainen ruskea metso, joka on huomattavasti pienempi kuin tuo musta metso.’
Saanko minä sivaltaa sanan säilällä?
Minä olen tummaihoinen. Enkä ole maailman huonokuntoisin tai heikoin ihminen. Antavatko nämä minulle oikeuden ottaa kantaa tai puhua asioista eri tavalla? Ja mistä asioista saan puhua? Joku mainitsi, että niistä asioista joista tietää on turvallista puhua, niissä on ikään kuin asiantuntija.
Eli saanko minä puhua eri ihonväreistä eri tavalla kuin ne jotka edustavat valtaväestöä? Saanko minä olla kriittisempi ihmisten fyysistä kuntoa kohtaan kuin ne jotka eivät huolehdi siitä yhtä hyvin kuin minä? Itsestään selvää on se, että kaikessa keskustelussa pitää olla kohtelias, hyvätapainen ja ottaa muut huomioon, mutta kuka tai mikä vetää rajat? Osittain siksi blogini on hiukan hiljaisempi, koska yksinkertaisesti tuntuu ettei mistään voi enää kirjoittaa ilman, että joku pahoittaa mielensä. Minusta tässä asiassa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muistan elävästi vuoden 2012 kun tämäkin blogi on perustettu. Silloin suolsin tänne kaiken suodattamatta melko rankoinkin sanakääntein ja kaikki oli vaan, että jee jee. Näin teki myös moni muukin bloggaaja. Arvostelijoita toki oli, mutta ei niinkään mielensäpahoittajia.
‘Kaikki pelaa’ oli varoittava esimerkki
Pari vuosikymmentä sitten suomalaisessa juniorijääkiekossa oli käytössä ‘Kaikki pelaa’-järjestelmä. Se tarkoitti sitä, että kaikki joukkueen jäsenet pelasivat yhtä paljon riippumatta siitä kuinka omistautuneita, innokkaita, hyväkuntoisia tai lahjakkaita he olivat.
Järjestelmä oli monen mielestä osasyyllinen siihen, että maajoukkueiden menestys maailmalla ei ollut kovin hyvää. Suuntaa reivattiin sellaiseksi, että kaikki saivat osallistua, mutta sen lisäksi alettiin tukea erityisyksilöitä heidän kehittymisensä edellyttämällä tavalla. Sen jälkeen alkoivat maajoukkueet taas pärjätä paremmin.
Kuvat / Vestigevisions / Tuomas Hamäläinen / Korut Viaminnet *saatu blogin kautta
Anteeksi – en olisi varmaan tästä aiheesta saanut kirjoittaa
Toivon, että en pahoittanut kenenkään mieltä sillä se ei ollut tarkoitukseni. Olen vain sitä mieltä, että pikkuhiljaa on viestintä muuttumassa aika vaikeaksi, tai sellaiseksi, että ei uskalla puhua kuin ystävien kanssa. Päällimmäisenä kysymyksenä minulla on kuitenkin nyt mielessäni se, että kutsuuko joku minua punkeroksi. Ja kaikesta huolimatta hyvää naistenpäivää.