Sansibarilla keväällä 2019. Kuva ei varsinaisesti liity haasteeseen.

Matkakuvat tuovat muistoja mieleen nyt erikoisena aikana. Täytyy sanoa, että kaipuu aurinkoon ja lämpöön on kova. Tämä aika on vuodesta juuri se jolloin normaalisti päivät olisivat laskettavissa jonkinlaiseen irtiottoon auringon alla. Olen useampana vuonna nauttinut talvesta lumikinosten sijaan palmun alla varpaat valkoisessa hiekassa. Tämä talvi tulee olemaan erilainen monella tapaa. Yksi on se, että turkoosi meri ja valkoinen hiekka saavat odottaa. Blogeissa on kiertänyt viime aikoina matkakuvat haaste ja ajattelin itsekin verestää matkamuistoja viime vuosilta. Ajatus on siis valita kuvia valmiin otsikon alle, tosin jotkut ovat toteuttaneet tätä haastetta omalla tyylillään. Bongasin haasteen ainakin Ei ihan tyttö enää ja Arjen suklaasuukkoja -blogeista.

1. Matkakuvat – Kuva lentokoneen siivestä

Olen kuvaillut lentokoneen siipiä yleisesti ottaen melko vähän, mutta katsotaan mitä löytyy. Laitoin Google Photoon hakusanaksi lentokone ja ei tullut mitään. Kuitenkin kyseinen palvelu tarjosi hakusanaksi myös: lentoyhtiö ja sillä löytyikin useampi kuva jonka olen ihan itse ottanut. Tämä kuva on otettu 13.11.2017. Tuolloin olen ollut matkalla Tansaniaan Etiopialaisen siivillä. Tuo näkyvissä oleva maa on siis Tansania tai Etiopia.

2. Matkakuvat- Paras vahingossa onnistunut otos

Tällä kertaa laitoin omaan Google Photosiin hakusanaksi Safari. Nimittäin harva kuva safarilta on onnistunut, ajattelin ettei ehkä mikään. Kuitenkin nämä seeprat osuivat silmiini. Nämä olen kuvannut 16.12.2010. Kuva on otettu yhdestä Afrikan upeimmista kansallispuistoista nimittäin Ngorongoron suojeluaalueelta. Siellä sijaitsee mahtava Ngorongoron kraatteri. Kyseinen kraatteri on myös UNESCO:n maailmanperintöluettelossa. Kraatteri ja sitä ympäröivä luonto ja eläimet  ovat yksi maailman merkittävimmistä luonnonihmeistä. Tästä tulikin mieleen, että seuraavan kerran kun menen Tansaniaan, aion mennä taas safarille.

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Kroatiassa 31.5.2016 oli kaunista ja aurinkoista. Tuohon aikaan elämässä oli myrskyä ja teki niin hyvää nauraa Pauliinan kanssa viikko Kroatian auringon alla. Tämä reissu on jäänyt erityisellä tavalla mieleen.

4. Matkakuvat – Luontokuva

Etnan huipulla Sisiliassa reilun 3000 metrin korkeudessa näytti tältä 11.8.2017. Tällaista tulivuorimaisemaa harvoin näkee. Etna on yksi maailman aktiivisimista tulivuorista ja myös Euroopan korkein. Kreikkalaisen tarun mukaan Zeus vangitsi Etnan sisään Typhonin, kaikkien hirviöiden isän, joka on siitä asti sylkenyt tulta ja tappuraa vuoren kraatterista.

5. Matkakuvat – Kuva yläilmoista

Kuva on otettu Biokovon huipulta Kroatiasta. 31.5.2016 kirjaimellisesti pilvien keskeltä. Korkeutta oli vain  noin 1700 metriä ja silti tuntui kuin olisi ollut taivaassa. Kuva on samalta reissulta kuin kuva 3.

6. Kuva matkaseurasta

Velipuoleni kanssa  Mwanzassa Tansaniassa 13.5.2019. Välillä, varsinkin pidemmillä lomilla on mielenkiintoista tutustua paikalliseen salitarjontaan. Tämä oli eksoottinen kokemus jonka muistan vielä tänäkin päivänä. Pari tankoa ja laitetta löytyi. Treenin sai hyvin tehtyä ja tuota kun muistelee täytyy sanoa, että välillä täällä meillä Suomessa on runsauden pula.

7. Fiilistelykuva palmun alta

Keväällä 2019 vietin kuukauden Tansaniassa ja Sansibarilla. Opiskelin tuolloin ja sain juuri ja juuri reilua kuukautta ennen suunniteltua valmistumispäivämäärää kaikki opintopisteet rekisteriin, joten suuntasin Tansanian auringon alle nautiskelemaan. Kuva on otettu 24.4.2019 Sansibarin Sea Cliff hotellista.

8. Postikorttimaisema

Mwanza on kaupunki luoteisessa Tansaniassa ja sijaitsee Victorianjärven eteläisellä puolella. Mwanza tunnetaan myös nimellä ”Rock City” nimittäin Mwanzassa on paljon näyttäviä ja isoja kivilohkoja. Osa niistä kohoaa suoraan Victoriajärvestä ja ovat kaupungissa varsinainen nähtävyys. Mielestäni sain Victoriajärveltä näistä kivistä melko postikorttimaisia kuvia.

9. Hyvää huomenta kuva

Roomassa nautittiin aamiainen hotellin katolla. Kuva on otettu 30.5.2018. Olen käynyt Roomassa yhden ainoan kerran elämässäni ja se teki vaikutuksen kauneudellaan. Tuntui, että jokainen rakennus oli jonkinlainen nähtävyys.

10. Lempikaupunkini

Ainakin yksi niistä on Barcelona. Kuva on otettu 6.9.2015 ‎⁨Park De La Ciutadella⁩ssa, ⁨Espanjan Barcelonassa⁩. Tuona kesänä vietin viisi viikkoa Barcelonan auringon alla. Muistelen tuota kesää lämmöllä ja toivon, että saisin vielä joskus viettää pidemmän ajan tuossa kauniissa kaupungissa.

Tässä olivat minun 10 matkakuvaani. Kuvat ovat valittuina tuhansien matkakuvien joukosta melko nopealla seulalla. Valitut matkakuvat eivät ole varmasti niitä kaikkein kauneimpia tai laadullisesti parhaimpia, mutta ne ovat kuvia joiden kuvanottohetken muistan ja jotka ovat syystä tai toisesta jääneet erityisesti mieleen. Tuliko sinulle muistoja mieleen menneistä matkoista vai iskikö kenties kaukokaipuu?

Lue myös:

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 1

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 2

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 3

MITEN VALMISTAUDUIN KILIMANJARON VALLOITUKSEEN

TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM 

 FACEBOOK 

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Nyt on aika palata Kilimanjaro vuorelle ja vuorossa on sarjan viimeinen osa, nimittäin huiputus. Elämäni ikimuistoisin matka on tässä jaksossa jo loppusuoralla. Viimeksi jäimme tähän.  Olin aloittanut lääkityksen vuoristotautiin edellisenä päivänä ja se tuntui helpottavan vuoristotaudin oireita.

Päivä 6 tiukka nousu School hutille

Olin levännyt ja nukkunut hyvin. Olin niin iloinen siitä, että vuoristotaudin oireet olivat laantuneet jonkin verran. Kylmyys, eikä mikään muukaan tuntunut haittaavan. Kilimanjaron kylmyyttä on vaikea ymmärtää näin jälkeenpäin. Se oli niin julma ja anteeksiantamaton, onneksi kuumavesipullo makuupussissa helpotti hiukan. Päivään kuusi heräsin virkeänä ja valmiina nousemaan lähes viiteen tuhanteen metriin. Vain vajaa kilometri ylöspäin, eikä pitkää vaellusta tänään. Kiipeäminen sujui hyvin ja korkeus on ei vielä tuntunut missään vaikka olimme tosiaan 4850 metrissä. Tai paremminkin se ei tuntunut sietämättömältä. Korkeus tuntui koko matkan ajan vaikeampana hengityksenä, kohonneena pulssina, turvotuksena ja heikkona olona. Olo ei ollut täysin normaali missään vaiheessa.  Tänä päivänä saapuessamme leiriin, yksi meidän neljän turistin seurueestamme sairastui pahasti ja joutui lähtemään alas. Hän oli meistä kaikista kokenein vuorikiipeilijä, valloittanut monta huippua. Kuitenkaan koskaan vuorista ei tiedä ja vuoristoa tulee kunnioittaa aina.

Kun saavumme leiriin noin viiden tunnin kiipeämisen jälkeen luvassa oli ruokaa ja lepoa. Söimme lounaan, välipalan ja illallisen ja niiden välillä oli tarkoitus nukkua ja levätä niin paljon kuin pystyy. Yöunia ei ollut tulossa nimittäin huiputtamaan lähdettiin jo yöllä. Tänä päivänä en saanut jotenkin itseäni niin rennoksi, että olisin nukahtanut. Tämä oli ainut asia mikä minua hiukan huolestutti.

Päivä 7 Keskellä yötä Kohti huippua

Huiputtamaan lähdetään aina yöllä. Silloin huippu saavutetaan optimaalisesti juuri kun aurinko on noussut. Lähdimme yön pimeyteen kiipeämään ja kantajat jäivät leiriin. He lähtivät seuraavana aamuna alempaan leiriin valmistelemaan meille yösijaa. Etenimme tuttuun tapaan hitaasti ja varmasti upean tähtitaivaan alla otsalamppujen valossa. Tunsin unenpuutteen ja hengityksen vaikeuden alusta saakka. Pelkkä unenpuute ei minua olisi hidastanut, mutta se ettei saanut henkeä kunnolla senkin edestä. Vuoristotaudin oireet olivat jälleen alkaneet pahentua. Meitä oli yhteensä kuusi. Kolme turistia ja kolme opasta. Päätin, että muut saavat mennä edeltä ja jättäydyin suosiolla jälkeen. Huippu koostuu kolmesta kraatiterista Gilman`s pointista 5685 m., Stella pointista 5765 m. ja korkeimmasta huipusta Uhuru Peakista joka on  5895 metriä korkea. Ennen Gilman`s pointtia oli pitkä ja jyrkkä nousu. Se oli kompastuskiveni, tuntui että siinä vaiheessa olin jo aivan poikki ja joka ikinen askel tuntu siltä kun olisi kantanut 100 kiloa kiviä mukanaan. Huimasi, mutta ei kuitenkaan oksettanut mikä on monella oireena vuoristotaudissa. Olo oli vain käsittämättömän heikko. Välillä pysähdyttiin juomaan ja syömään jotain sokerista, kuten suklaata. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto, eikä myöskään  kuulu tapoihini.

Uskomatonta mutta totta ”pikku mäki” päästiin ylös ja olimme Gilman´s pointilla. Valoa alkoi näkyä jo tunnelin päässä ja tästä pystyi jo näkemään seuraavat etapit Stellan ja Uhurun. Huippu ei ole sellaista jyrkkää nousua vaan kaikki kraaterit ovat laakealla alueella missä on paljon lunta. Jos katsoo perinteistä maisemakuvaa Kilimanjarosta, voi nähdä huipun lähes tasaisena alueena, mutta kuitenkin kraatereilla on noin sadan metrin korkeuserot.  Gilman`s pointilla tapasin yhden ranskalaisen miehen joka oli juuri tullut Uhuru Peakilta. Hänen mukaansa nyt alkoi helpottaa, tämä antoi minulle taas paljon voimaa. Kyseisellä kraaterillä oli myös kiinalainen nainen joka oksenti ja oli erittäin huonovointinen, hänen matka ylöspäin päättyi siihen.

Kohti seuraavaa etappia Stella Pointtia 5756 metriä

Ajattelin, että tyyli vapaa. Tavalla tai toisella eteenpäin. Olin nyt selvinnyt varmasti pahimmasta. Matka jatkui jälleen hitaasti ja varmasti. Kello läheni jo puolta päivää ja olimme pahasti myöhässä. Nimittäin saman päivän aikana piti myös laskeutua alas 3800 metriin. Nyt olimme siis kiivenneet lähes 12 tuntia ja Stella point oli vasta edessä. Joskus puolen päivän aikaan saavutimme Stellan. Matkalla tuli vastaan hoipertelevia ihmisiä ja oksennuksia näkyi matkan varrella. En osannut iloita vielä, nimittäin olin valmistautunut menemään vielä loppuun saakka Uhuru Peakille. Ajateltiin, että on vaarallista lähteä enää sinne ja vaikka kuinka yritin suostutella oppaita lähtemään en saanut tahtoani läpi. Vedoten turvallisuuteen, oli aika lähteä alas. Huippu oli liukas ja minä jo hyvin väsynyt. Takaisin leiriin saapuminen olisi mennyt muutan liian myöhäiseksi. Olisin halunnut mennä Uhuru Peakille vaikka väkisin, mutta lopulta ymmärsin realiteetit. Otimme muutaman kuvan ja hiukan haikein mielin lähdimme alaspäin. Toisaalta tiesin, että oma mieli ei olisi luovuttanut. Aika vain loppui kesken. Huippu oli kuitenkin virallisesti saavutettu. Olin tehnyt kaiken minkä pystyin.

Huipulta alas

Huipulla tuuli ja seuraava ajatus olikin, että täältä pitää päästä jotenkin myös alas. Alastuloa oli kahtena päivänä rutkasti, mutta tuota en ollut miettinyt sen kummemmin vaikka omaankin leikatun jalan, yliliikkuvat nivelet ja polveni kipeytyy ajoittain alastuloissa. Olin ajatellut, että kyllä se maan vetovoima aina alas tuo tavalla tai toisella kunhan ensin pääsee ylös. No näinhän se oli, mutta mieluummin kyllä silti etenen ylöspäin kuin alaspäin. Mietin monta kertaa mistä saisi sopivan liukurin jolla voisi laskea mukavasti  parissa tunnissa Kilimanjarolta alas. Liukuria ei löytynyt ja kaksi päivää siihen lopulta meni. Saavuimme leiriin joskus illalla, en muista monelta mutta pimeä oli jo tullut. Muut kaksi jotka saavuttivat Uhuru Peakin odottivat jo iloisena leirissä. Yhteensä liikenteessä tuli oltua melkein vuorokausi. Tunsin, että saan varmaan vielä flunssan tämän kaiken päälle. Kuitenkin kunnon ruoka ja hyvät yöunet selkeyttivät oloa ja seuraavana aamuna voin taas ihan hyvin.

Päivä 8 Millenium Campiltä alas

Aamulla heräsimme aikaisin kukonlaulun aikaan. Pakkasimme tavarat, söimme aamiaisen ja lähdimme taas alamäkeä eteenpäin. Nyt parin tunnin kävelyn jälkeen polveen alkoi hiukan särkeä mutta kipu ei missään vaiheessa mennyt sietämättömäksi. Maisema muuttui taas vehreäksi viidakoksi ja muutaman pitkähäntäapinankin näimme matkalla. Saavuimme alas iltapäivällä ja nautimme vielä yhdessä lounaan, juhlimme yhden seurueemme jäsenen syntymäpäiviä, saimme diplomit ja palkitsimme kantajat, kokit ja muun henkilökunnan tipeillä. Meistä neljästä, kolme pääsi ylös saakka. Kaksi Uhuru Peakille, minä Stella Pointille. Vain yksi joutui keskeyttämään ennen huippua. Nyt olin  jo tyytyväinen suoritukseeni ja kasvojeni voimakas turvotus herätti hilpeyttä juhlan lomassa. Olin onnellinen, että uskalsin lähteä ja esimerkiksi jalkani ei vaivannut suuremmin. Ainut haaste oli vuoristotauti. Vuosi 2020 alkoi kirjaimellisesti vuoria valloittamalla. Mahtava reissu. Seuraavaksi oli aika palautua. Suihkuun pääsy oli muuten aikamoista luxusta kahdeksan päivän retken jälkeen.

Sinulle jonka haaveena on valloittaa Kilimanjaro.

Suosittelen lämpimästä ottamaan yhteyttä:

kiliascents.com

Lue koko sarja:

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 1

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 3

MITEN VALMISTAUDUIN KILIMANJARON VALLOITUKSEEN

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle Osa 1

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Miten valmistaudun Kilimanjaron valloitukseen?

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’