Miksi hakeutua terapiaan?
0
Moni pohtii jossain vaiheessa elämäänsä, pitäisikö hakeutua terapiaan. Ajatus voi herätä silloin, kun mieli tuntuu kuormittuneelta, elämässä tapahtuu suuria muutoksia tai omat ajatukset alkavat kiertää samoja, väsyttäviä kehiä.
Usein terapia mielletään edelleen paikaksi, johon mennään vasta silloin, kun kaikki on jo romahtamassa. Todellisuudessa terapia voi olla paljon muutakin. Se voi olla paikka pysähtyä, tarkastella omia ajatusmallejaan ja löytää uusia tapoja kohdata elämän haasteita.
Omalla kohdallani ensimmäinen kokemus terapiasta tuli kolmekymppisenä. Se oli yksi elämäni merkittävimmistä pysähtymisen hetkistä.
Ensimmäinen kokemus siitä, että elämä kantaa
Muistan hyvin sen oivalluksen, joka terapiassa vähitellen syntyi: elämä kantaa sittenkin.
Se ei tarkoittanut sitä, että vaikeudet olisivat kadonneet. Sen sijaan opin kestävän tavan ajatella, että haasteiden kanssa voi elää ja selviytyä ilman, että kaikki romahtaa. Terapiassa sain vahvan kokemuksen siitä, että omia ajatuksia ja tunteita voi tarkastella rauhassa, ilman että ne vie mukanaan.
Se oli myös ensimmäinen kerta, kun aloin todella ymmärtää, kuinka paljon omat ajatusmallit vaikuttavat siihen, miten koemme maailman.
Kognitiivisessa ajattelussa puhutaan paljon ajatuskehistä. Joskus mieli alkaa automaattisesti tuottaa ajatuksia, jotka vahvistavat pelkoa, riittämättömyyttä tai epävarmuutta. Kun tällaiset ajatukset toistuvat riittävän pitkään, ne voivat alkaa tuntua totuuksilta. Terapiassa opin, että näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Terapia ei aina tarkoita koko elämän historian läpikäymistä. Terapia voi olla hyvin erilaista riippuen tarpeesta ja tavoitteista. Joskus työskentely keskittyy yhteen selkeään teemaan tai spesifiin haasteeseen, kuten esimerkiksi esiintymisjännitykseen, kuormittavaan elämäntilanteeseen tai toistuvaan ajatuskehään.
Pitkäkestoisessa terapiassa pysähdytään usein syvemmin omaan elämänhistoriaan, ihmissuhdekokemuksiin ja mahdollisiin traumaattisiin kokemuksiin. Tällainen työskentely voi olla hyvin merkityksellistä silloin, kun halutaan ymmärtää laajempia elämänkulkuun liittyviä ilmiöitä tai toistuvia sisäisiä malleja. Toisaalta terapiaa voi hyödyntää myös lyhyemmin ja hyvin konkreettisesti.
Joskus jo yksittäinen tapaaminen kriisitilanteessa voi tuoda helpotusta ja auttaa jäsentämään tilannetta uudella tavalla. Toisinaan taas muutos syntyy vähitellen vuosien työskentelyn myötä. Molemmat ovat yhtä arvokkaita polkuja.
Moni ajattelee edelleen, että terapia perustuu pelkästään keskusteluun ja kuuntelemiseen. Vaikka kohtaaminen ja kuulluksi tuleminen ovat keskeisiä, psykoterapia on myös tavoitteellista työskentelyä.
Siinä pyritään yhdessä tunnistamaan muutosta kaipaavia ajatus-, tunne- ja toimintamalleja sekä rakentamaan uusia, hyvinvointia tukevia tapoja suhtautua itseensä ja elämään.
Ajattelen, että terapiassa on tärkeää ymmärtää, mistä asiat kumpuavat, mutta samalla pysähtyä siihen, mitä voidaan tehdä tässä hetkessä. Työskentelyn tavoitteet ja syvyys rakentuvat myös terapian pituuden mukaan: lyhyessä prosessissa keskitytään konkreettisiin, rajattuihin teemoihin, kun taas pidempi terapia mahdollistaa laajemman ja syvemmän työskentelyn esimerkiksi elämänhistorian ja traumakokemusten äärellä.
Negatiiviset ajatuskehät ja ydinuskomukset
Yksi merkittävimmistä asioista, joita terapiassa opin tunnistamaan, olivat omat negatiiviset ajatuskehät.
Meillä kaikilla on sisäisiä uskomuksia itsestämme ja maailmasta. Kognitiivisessa psykologiassa niitä kutsutaan ydinuskomuksiksi. Ne muodostuvat usein jo varhain elämässä ja vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme tilanteita ympärillämme.
Jos esimerkiksi ydinuskomus on, ettei ole riittävän hyvä, mieli alkaa helposti tulkita monia tilanteita tämän uskomuksen kautta. Pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua todisteilta siitä, että jokin on itsessä pielessä.
Terapiassa opin vähitellen tunnistamaan näitä ajatusmalleja. Kun ajatukset tuodaan näkyviksi, niihin voi myös suhtautua uudella tavalla. Ajatuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja muuttaa. Se ei tapahdu hetkessä, mutta se on mahdollista.
Meillä kaikilla on sisäisiä uskomuksia itsestämme ja maailmasta. Kognitiivisessa psykologiassa niitä kutsutaan ydinuskomuksiksi. Ne muodostuvat usein jo varhain elämässä ja vaikuttavat siihen, miten tulkitsemme tilanteita ympärillämme.
Terapia ei ole vain kriisejä varten
Olen käynyt terapiassa elämäni aikana myös myöhemmin, joskus vain yksittäisiä kertoja. Silloin syynä ei ole ollut mikään suuri kriisi, vaan jokin ajankohtainen asia, joka on painanut mieltä tai mietityttänyt niin paljon, että olen kaivannut apua ajatusten jäsentelyyn ja olen varannut yksittäisen ajan.
Kun omia kokemuksia on saanut tarkastella yhdessä toisen ihmisen kanssa, ne ovat usein selkiytyneet. Terapia voi siis olla myös ennaltaehkäisevää, tapa pysähtyä ennen kuin kuormitus kasvaa liian suureksi tai yksinkertaisesti vain tapa lisätä itsetuntemusta.
Viime syksynä aloitin myös psykoterapeuttikoulutukseeni kuuluvan oman koulutuspsykoterapian. Se on ollut monella tavalla erilainen matka. Todennäköisesti en olisi tässä elämäntilanteessa hakeutunut terapiaan ilman koulutusta, koska mitään varsinaista kriisiä tai akuuttia ongelmaa ei ole ollut. Juuri siksi kokemus on ollut erityisen kiinnostava ja avartava.
Koulutuspsykoterapia on psykoterapeutiksi kouluttautuville keskeinen osa oppimisprosessia, ja sen tulee olla kouluttajapsykoterapeutin toteuttamaa. Omassa koulutuksessani terapiassa kuuluu käydä yhteensä 80 tuntia. Tämä tarkoittaa, että oma henkilökohtainen prosessi kulkee koko ajan rinnakkain teoreettisen opiskelun ja käytännön terapiatyön kanssa.
On ollut pysäyttävää huomata, miten paljon terapia voi antaa myös silloin, kun elämä on päällisin puolin tasapainossa. Työskentely on syventänyt itsetuntemusta ja tuonut esiin uusia näkökulmia omaan ajatteluun, reagointitapoihin ja elämänhistoriaan. Välillä se on vienyt myös hyvin syvien itsetutkiskelun kerrosten äärelle, sellaisiin pohdintoihin, joille arjessa ei muuten välttämättä löytyisi aikaa tai tilaa.
Kokonaisuus tekee koulutuksesta poikkeuksellisen intensiivisen ja merkityksellisen. Kun käyn omaa terapiaa, teen asiakastyötä, osallistun työnohjaukseen ja syvennyn teoreettisiin opintoihin, syntyy todella moniulotteinen oppimisprosessi. Asiat eivät jää vain tiedon tasolle, vaan niitä eletään ja koetaan myös henkilökohtaisesti.
Ajattelen, että juuri tämä tekee psykoterapeuttikoulutuksesta niin mullistavan. Se ei ole pelkästään uuden ammatillisen osaamisen rakentamista, vaan myös syvää kasvua ihmisenä. Samalla se lisää ymmärrystä siitä, kuinka monin tavoin terapia voi tukea ihmistä, Ei vain kriiseissä, vaan myös silloin, kun elämässä on tilaa pysähtyä tutkimaan itseään.
Miksi terapia toimii?
Terapiatyössä yksi keskeisimmistä asioista on turvallinen kohtaaminen.
Kun ihminen tulee kuulluksi ilman arvostelua tai kiirettä, syntyy tila, jossa ajatuksia voi tutkia rauhassa. Kognitiivisessa työskentelyssä tarkastellaan usein sitä, miten ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen liittyvät toisiinsa.
Kun jokin näistä muuttuu, se voi vaikuttaa myös muihin.
Jos esimerkiksi opimme tunnistamaan automaattisia negatiivisia ajatuksia ja suhtautumaan niihin lempeämmin, myös tunnekokemus voi muuttua. Vähitellen mieli voi alkaa rakentaa uudenlaisia, realistisempia ja myötätuntoisempia tulkintoja. Kun ajatusmalleja opitaan tunnistamaan ja työstämään aktiivisesti, muutokset eivät jää vain terapiatilanteeseen, vaan siirtyvät arkeen: ihminen alkaa toimia ja suhtautua itseensä eri tavalla.
Omassa työssäni huomaan usein, kuinka helpottavaa asiakkaalle on jo se oivallus, ettei kaikki mitä mielessä liikkuu ole totta tai pysyvää. Ajatukset ovat tulkintoja, joihin voi oppia suhtautumaan uteliaasti ja joustavammin. Kun tähän yhdistyy konkreettisia työskentelytapoja esim. altistamista tai uusien toimintamallien harjoittelua, muutos alkaa usein vähitellen näkyä myös voinnissa ja arjessa.
Ajattelen, että juuri tässä terapian vaikuttavuus syntyy: turvallisen kohtaamisen ja tavoitteellisen työskentelyn yhdistelmässä. Terapiassa ei vain puhuta, vaan myös opetellaan uusia tapoja ymmärtää itseä ja toimia toisin. Ja kun ihminen alkaa kokea, että hänellä on keinoja vaikuttaa omaan oloon, syntyy usein myös lisää toivoa ja luottamusta siihen, että elämä kantaa.
Kuvat / Vilma Doumbouya
Mielen saari myrskyssä ja tyynessä
Ajattelen, että jokaisella meistä pitäisi olla oma Mielen saari.
Sellainen paikka, johon voi vetäytyä hetkeksi silloin, kun mieli kuormittuu tai elämä tuntuu liian vaativalta. Paikka, jossa ajatuksia ja tunteita voi tarkastella rauhassa ja turvallisesti, ilman kiirettä löytää vastauksia tai valmiita ratkaisuja.
Monelle terapia voi olla juuri tällainen tila.
Tila, jossa mieli saa avautua ja jossa omia kokemuksia voi tutkia lempeästi ja uteliaasti. Kun ajatukset tulevat kuulluiksi ja kannatelluiksi, niihin voi vähitellen syntyä uudenlainen suhde. Se, mikä on aiemmin tuntunut raskaalta tai hallitsemattomalta, alkaa jäsentyä ja asettua mittasuhteisiinsa.
Vähitellen mieli voi oppia suhtautumaan itseensä armollisemmin. Ja ehkä juuri siinä alkaa rakentua kokemus sisäisestä turvasta ja sellaisesta luottamuksesta, että omien tunteiden ja ajatusten kanssa voi olla, vaikka ne eivät olisi valmiita tai helppoja.
Matka jatkuu
Tänään opiskelen psykoterapeutiksi Helsingin yliopistossa ja teen terapiatyötä osana opintojani. Se, että olen itse saanut kokea terapian vaikutukset omassa elämässäni, on antanut tälle työlle myös syvän henkilökohtaisen merkityksen.
Tiedän omasta kokemuksestani, miltä tuntuu istua asiakkaan paikalla ja sanoittaa ääneen ajatuksia, jotka ovat ehkä pitkään olleet vain oman mielen sisällä. Tiedän myös, miten helpottavaa voi olla, kun joku kuuntelee rauhassa ja auttaa jäsentämään sitä, mikä tuntuu sekavalta tai kuormittavalta.
Ehkä juuri siksi ajattelen, että terapia ei ole vain paikka ratkaista ongelmia. Se voi olla myös matka kohti syvempää ymmärrystä itsestä ja omista ajatusmalleista, tunteista, tarpeista ja tavoista olla suhteessa muihin. Ja joskus juuri tämä ymmärrys voi olla alku jollekin uudelle: kevyemmälle tavalle elää, tehdä valintoja ja suhtautua itseensä.
Oletko sinä joskus pohtinut terapiaan hakeutumista?
Jos koet, että kaipaat keskusteluapua, tukea mielen hyvinvointiin tai tilaa pysähtyä oman elämäntilanteesi äärelle, olet lämpimästi tervetullut terapiaan.
Lisätietoa työskentelystäni ja ajanvarauksesta löydät sivuiltani:
www.mielensaari.fi
Lämmöllä, Minna
Junttiuden vihaaminen on itseasiassa rasismin vihaamista!
Olen järkyttynyt tämänhetkisestä vuoden 2023 rasismi keskustelusta. Tuntuu kuin vanhat haavat olisivat auenneet uudestaan. Näiden julkisuudessa esillä olleiden keskustelujen viestit ovat kuin suoraan 80- ja 90-luvulta, huutelijoiden suusta elleivät jopa pahempia. Ei ole kovin kauan siitä, kun oli vuosi 2008. Olen usein sanonut etten ole juuri kokenut rasismia aikuisiällä, en koska olen vältellyt paikkoja, joissa sitä esiintyy.
Tiedostamattani olen juossut karkuun rasismia jopa synnyinpaikkakunnaltani ja vasta nyt aikuisena ymmärrän sen täysin. Onkin mielenkiintoinen huomio, että junttiuden vihaaminen olikin nuoruudessani itse asiassa rasismin vihaamista. Olen huomannut, että on parasta viihtyä paikoissa, joissa on kansainvälinen ilmapiiri ja laajasti ajattelevia ihmisiä, jotta voi välttyä rasismilta.
Tämä on kuitenkin toisaalta surullista. Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun olin matkalla ystävieni kanssa mökkireissulle Keski-Suomeen ja paikalliselle huoltoasemalle pääsin neekerihuutojen saattelemana. Tuolloin ajattelin, että on parempi pysyä vain kotona.
Rasismia ei voi ymmärtää täysin kuin sellainen joka on sitä itse kohdannut. Rasismi on laittanut minut miellyttämään muita jopa rasisteja, myötäilemään, pienentämään itseäni ja ikäänkuin hyväksymään sen että olen huonompi kuin muut.
En halua uhriutua, olen pärjännyt hyvin kaikesta tuosta huolimatta mutta paljon olen joutunut työstämään ja työstän edelleen. Vieläkin nousee esille asioita, joiden tajuan johtuneen sittenkin puhtaasti rasismista.
Onkin mielenkiintoinen huomio, että junttiuden vihaaminen olikin nuoruudessani itse asiassa rasismin vihaamista. Olen huomannut, että on parasta viihtyä paikoissa, joissa on kansainvälinen ilmapiiri ja laajasti ajattelevia ihmisiä, jotta voi välttyä rasismilta.
Rasismi ei ole kadonnut mihinkään
Tämän hetkinen keskustelu on avannut silmäni ja saanut minut tajuamaan, että rasismi ei ole kadonnut mihinkään. Se piilee edelleen pinnan alla ja vaatii meiltä kaikilta toimia sen kitkemiseksi. On helppoa pysytellä omalla mukavuusalueella ja vältellä tilanteita, joissa rasismi voi nousta esiin.
Nyt ymmärrän, että tämä ei ole ratkaisu. Meidän on rohkaistava itseämme ja muita astumaan ulos omista olohuoneistamme ja kohtaamaan nämä haasteet silmästä silmään.
Jokaisella meistä on vastuu olla aktiivinen osa muutosta. Emme voi sulkea silmiämme tai hiljentyä, kun todistamme epäoikeudenmukaisuutta tai kuulemme syrjivää puhetta. Meidän on nostettava äänemme ja puhuttava totuutta, vaikka se olisi epämukavaa. Emme saa antaa rasistisille viesteille sijaa yhteiskunnassamme.
Jokaisella meistä on vastuu olla aktiivinen osa muutosta. Emme voi sulkea silmiämme tai hiljentyä, kun todistamme epäoikeudenmukaisuutta tai kuulemme syrjivää puhetta.
Sen sijaan, että kääntäisimme selkämme, meidän on rakennettava siltoja ja luotava keskusteluympäristöjä. Meidän on kuunneltava ja ymmärrettävä toisiamme paremmin. Vaikka kohtaaminen voi tuntua pelottavalta ja vaikealta, se on välttämätöntä muutoksen aikaansaamiseksi.
Meidän on tuettava toisiamme ja seisottava yhdessä epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Eri kulttuurien ja taustojen väliset erot ovat rikkautta, josta voimme oppia ja kasvaa. Katsotaan ennakkoluulottomasti eteenpäin kohti tasa-arvoisempaa ja monimuotoisempaa yhteiskuntaa.
Kuvat: Tuomas Hämäläinen / Vestigevisions
Meidän on tuettava toisiamme ja seisottava yhdessä epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Ymmärrystä ei heru huonolle käytökselle
Olen joskus ymmärtänyt juntteja ja sanonut, että jos joku Pihtiputaan pappa ei tiedä oikeaa sanaa n-sanalle, se ei haittaa. Mutta enää en hyväksy sitä enkä ymmärrä. Elämme sivistysvaltiossa ja myös junttien on käyttäydyttävä sen mukaisesti.
Perussuomalaisilta puuttuu poliittinen osaaminen, ja kun parempia vaihtoehtoja ei ole, heidän on täytynyt nostaa elinkeinoministeriksi naisten ahdistelija ja valtiovarainministeriksi Riikka Purra. Tällainen toiminta ei tue yhteiskunnallista edistystä, ja meidän tulee olla hyvin kriittisiä tällaisia valintoja kohtaan. Vaikka jokaisella on oikeus omata sellainen arvomaaima kuin se on, maan johdossa ei voi toimia rasisteja.
Tekstit, joissa viitataan lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan, ovat niin sairaita, etten voi ymmärtää, miten kukaan ihminen voi tuoda niitä esiin missään tilanteessa. Miten rasismi on päässyt valtaan tässä maassa? Ajatellessani sitä, miten oma lapseni joutuu kohtaamaan rasismia, olen surullinen. Tuntuu siltä, ettei mikään ole mennyt eteenpäin.
Kun puhumme rasismista, meidän on oltava valmiita kohtaamaan myös omat ennakkoluulomme ja tiedostamattomat asenteemme. Vain siten voimme aidosti muuttua ja luoda yhdenvertaisemman yhteiskunnan kaikille sen jäsenille.
Yhdessä kohti parempaa
Haluan uskoa, että enemmistö suomalaisista ajattelee ettei rasismi ole hyväksyttävää tai oikein. Meidän on yhdessä tehtävä kaikkemme, jotta se kitketään pois yhteiskunnan vallan kahvasta. Tämä vaatii avoimuutta, keskustelua ja sivistynyttä asennetta. Meidän on oltava valmiita kuuntelemaan toisiamme, ymmärtämään erilaisia näkökulmia ja tukemaan niitä, jotka kohtaavat rasismia omassa elämässään.
Kun puhumme rasismista, meidän on oltava valmiita kohtaamaan myös omat ennakkoluulomme ja tiedostamattomat asenteemme. Vain siten voimme aidosti muuttua ja luoda yhdenvertaisemman yhteiskunnan kaikille sen jäsenille.
Vaikka työ rasismia vastaan voi tuntua raskaalta ja pitkältä, meidän on pysyttävä vahvoina ja sitoutuneina tähän taisteluun. Jokainen meistä voi tehdä osansa omassa arjessaan – osoittaa empatiaa, kunnioittaa toisen ihmisen arvoa ja puuttua epäoikeudenmukaisuuteen, kun sen näkee.
Nyt on aika yhdistyä ja puhua avoimesti näistä haavoittuvista aiheista. Meidän on yhdessä osoitettava, ettemme hyväksy rasismia ja väkivaltaa missään muodossa.
Yhteistyöllä, koulutuksella ja avoimella keskustelulla voimme muuttaa asenteita ja ennakkoluuloja. Jokainen tekomme ja sanamme voi vaikuttaa positiivisesti. Yhdessä voimme luoda Suomen, jossa jokainen voi tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi.
Haastan jokaisen meistä ottamaan askeleen eteenpäin kohti tasa-arvoa ja syrjimätöntä yhteiskuntaa. Aloitetaan tämä matka tänään.