Laitoin pitkästä aikaa kunnon ripsipidennykset – nyt katselen maailmaa kauniimmin
0Kaupallinen yhteistyö: bluestarhairbeauty.fi
En edes muista milloin minulla oli viimeksi kunnon ripsipidennykset – nyt on! Monipuolinen elämäntyylini jossa yhdistyvät työmatkapyöräily, hoitotyö, aktiivinen liikunnan harrastaminen ja erilaiset tilaisuudet sekä nautinnot on aiheuttanut sen, että olen keskittynyt elämässäni vaivattomuuteen. Hybriditekniikka auttoi kulmani sellaisiksi, ettei niille tarvitse tehdä arjessani mitään – tästä prosessista voit lukea täältä. Hiukseni ovat saaneet olla hyvin viime aikoina melko luonnollisesti ja meikkiäkin olen käyttänyt silloin kun minusta on tuntunut erityisen loistavalta.
Vähän aikaa sitten törmäsin vanhaan tuttuuni Deaniin joka oli valmistunut ripsiteknikoksi ja hiljattain aloittanut työnsä uudessa tilassa. Hän oli myöskin harjoitellut ripsipidennyksiä kokeneen sukulaisensa opissa, joten mistään kolmen päivän ripsikurssista ei ollut kyse. Dean pyysi minua käymään luonaan, hän halusi näyttää kuinka upeat ripset hän pystyy minulle loihtimaan. Eipä minun tuota asiaa tarvinnut kauaa pohtia vaan varasin ajan ja jäin odottamaan sitä päivää jolloin pääsisin pitkästä aikaa ammattilaisen tekemään ripsien laittoon.
RIPSIENPIDENNYKSET OVAT kauniit JA KÄTEVÄT
Erityisen juhlavissa tilaisuuksissa olen käyttänyt irtoripsiä. Toisin kuin toisille, ne eivät ole koskaan tuottaneet minulle ongelmia. Olen entisen työni kautta oppinut pitämään niistä huolta ammattimaiseen tapaan.
Minä olen itse asiassa omasta terveydestäni ja etenkin silmistäni niin tarkka, että olen myös kovin valikoiva heidän suhteensa jotka päästän ripsipidennyksiä minulle tekemään. Esimerkiksi lomamatkoillani olen usein ottanut hiuspidennyksiä, letityksiä tai henna-tatuointeja erilaisissa paikoissa jossa hygienia- ja puhtausolot ovat mitä ovat, mutta silmieni ympäristön olen noissa paikoissa jättänyt rauhaan.
HETKI ITSELLE – IHANAA PIENTÄ LUKSUSTA
Sovittuun aikaan pyrähdin sitten paikalle Deanin luokse. Tila parturi-kampaamo ja kauneushoitola Blue Star Runeberginkadulla on oikein mukava, siisti ja valoisa – kertakaikkiaan hyvä paikka pysähtyä hetkeksi ja nauttia. Keskustelimme ensin siitä millaiset ripset minä haluaisin, mietimme eri pituuksia ja sävyjä ja päädyimme sellaiseen tyyliin joka ei ole yliampuva vaan oikein sopiva minun elämääni. Toimenpiteen aikana minulla oli harvinainen mahdollisuus ja aikaa puhua ihan vaan niitä näitä, ei ollut tarvetta miettiä sanomisieni sisältöä tai tavoitteita – oli vaan kertakaikkisen ihanaa olla siinä, mukavassa tuolissa. Hetki irrallaan ja seisahduksissa maailman kiireestä. Entä lopputulos sitten? Mielestäni aivan erinomainen, tekee katseestani entistäkin terävämmän – mitä mieltä sinä olet?
Kuva / Yasmina Godden
Suosittelen lämpimästi tällaista pientä ylellisyyttä arjen keskelle. Sinullekin, etenkin nyt kun marraskuun pimeys muuttuu voimakkaammaksi päivä päivältä ja jouluunkin on vielä hetki. Marraskuun ajan saat uusista ripsistä – 30 % alennusta.
Blue Star
Parturi-kampaamo & Kauneushoitola
Runeberginkatu 54 a, 00260 Helsinki
Puh. 050 3532288
Deanin oma ripsitilin instagramissa löydät täältä.
* Deanin työkieli on englanti
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA
BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
Nykyajan ongelma on pysähtyminen – Yöpaitapäivä lakisääteiseksi
*Sisältää mainoslinkkejä
Olen sitä mieltä, että liian monen ihmisen elämästä puuttuu yksi tärkeä asia: pysähtyminen. Ympäröivässä maailmassa tapahtuu koko ajan jotain kiinnostavaa. Töissä ja koulussa olemme muutoksen keskellä. Ystäviä pitää nähdä. Ja mitäs siellä SoMessa tänään onkaan tapahtunut. Ja tottakai, omat harrastukset, niitäkin pitää olla. Tutkijoiden mielestä olemme jatkuvassa ylirasitustilassa, meitä ympäröi liian paljon ja siksi voimme pahoin.
Uusi konsepti YPP = YÖPAITAPÄIVÄ
En ole varma mistä ja miten annoin tälle konseptille tämän nimen, mutta jo pitkään olen ajatellut, että joka viikko pitäisi olla yksi päivä joka olisi pyhitetty levolle ja pysähtymiselle. Päivä, jonka saa hyvällä omallatunnolla viettää yöpaita päällä. Päivä joka on omistettu sille, että on aikaa tuntea itsensä, pohtia asioita ilman jatkuvaa aikataulupainetta.
YPP:n aikana saa hemmotella itseään ja ehkä läheisiään. Silloin ei tarvitse tehdä mitään. Välillä YPP:n aikana voi pohtia omaa elämää, sen suuntaa ja sitä onko jatkuvan kiireen syynä esimerkiksi jokin tunnelukkomme jota emme halua kohdata tai osaa avata ja pyrimme estämään huonon omatuntomme sillä, että kiirehdimme asiasta toiseen. Nykypäivänä tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus luoda näennäistä hyvinvointia osittain pitämällä itsemme kiireisenä. Näin ei jää aikaa kohdata itseämme, pysähtyä itsemme äärelle ja ottaa itsestämme selvää.
PYSÄHTYMINEN EI OLE LAISKUUTTA
Varsinkin ennen vanhaan kadehdittiin suorittamista ja se joka suoritti eniten oli se urhein ja paras. Ennen ajateltiin, että “kaikki jotka ovat jotain” tekevät kolmea työtä, kasvattavat siinä sivussa lapsia ja eläimiä sekä harrastavat hyväntekeväisyyttä ja neljää urheilulajia. Piti olla täydellisesti sisustettu koti, tyylitelty ulkonäkö ja mielellään vastaleivottua pullaa tarjolla kiireisen työpäivän jälkeen. Tämän lisäksi piti olla intohimoinen kumppani ja viisas syvällinen keskustelija. Tai ainakin jotkut välittivät sellaisen kuvan itsestään eri välineillä ympäristöönsä. Ja mitä siitä seurasi meille tavallisille ihmisille jotka vain pyrimme elämään elämäämme rauhassa ja murheista vapaina? Hillittömän pakkomielteen siitä, että meidänkin pitäisi aina olla matkalla elämyksestä elämykseen ja meistä tuli ehkä lopulta samanlaisia. Tekemättömyys oli yhtäkuin laiskuus ja sitä sieti hävetä.
Ainakin itse koen, että tämä oli ennen. Nykyään pysähtyminen tuntuu olevan jopa vaikeampaa kuin tekemättämyys. Siitä on tullut saavuteltava asia, kun ensin kun koko yhteiskunta oli mennyt toiseen laitaan suorittamisen kanssa. Oletteko samaa mieltä? Ennen ajateltiin, että tekemättömyys oon yhtäkuin laiskuus mikä on taas ollut perisynti. Varmasti osa ajattelee noin edelleen.
Näin ei todellakaan ole. Lepääminen ja pysähtyminen ei ole laiskuutta. Läpi ihmiskunnan historian on meille yritetty tolkuttaa sitä, että lepo ja pysähtyminen ovat tärkeä osa täysipainoista elämää. Vuosituhansia kestänyt kymmenen käskyn luomisprosessi Lähi-Idän kaupungeissa ja yhteisöissä tuotti käskyjen joukkoon muistutuksen siitä, että joka viikko pitää yksi päivä pyhittää levolle ja suurempien asioiden pohdinnalle.
Nykyään rauhoittuminen, mindfullness ja itsensä löytäminen ovat trendi. Mutta tarvitseeko aina joogaa, downshiftausta ja ashwagandhaa pysähtymiseen? Kunhan kysyin.
MILLAINEN ON HYVÄ YPP?
Hyvä yöpaitapäivä on sellainen jossa paitsi ravitsee kehoaan ja lepää arjen ankaruudesta niin myös ajattelee. Aidosti ajatteleminen on oikeasti raskasta toimintaa, niin on eräs tuon tieteen taitajista, Daniel Kahnemannkin todennut mainiossa kirjassaan *”Ajattelu, nopeasti ja hitaasti”. Hänen Nobel-palkitut tutkimuksensa ovat todistaneet sen, että vietämme suuren osan elämästämme aivot automaattiohjauksella ja luulemme tekevämme perusteltuja päätöksiä vaikka itseasiassa teemme ne vain näennäiseen ajatteluun pohjautuen.
PYSÄHtyminen = NAUTInto
Minulle kiireetön aika itseni kanssa on todella tärkeää. Saan hengittää paineetta, käsitellä hankaliakin asioita, tutustua itseeni, olla armollinen ja oppia uutta. Ilman, että on kiire. Tai että lopputuloksen pitää olla jonkin etukäteen sovitun mallin mukainen. Ja hyvän yöpaitapäivän konsepti on sama kuin hyvän pyjamankin – jokaisella on oma mielipiteensä siitä. Yksi nukkuu alasti, toinen villasukat jalassa, pääasia että valitsemasi tapa miellyttää juuri sinua. Tee itsellesi palvelus ja kokeile YPP:tä ja pysähdy. Olen varma, että oivallat jotain uutta itsestäsi. Olen sitä mieltä, että yöpaitapäivän pitäisi olla lakisääteinen. Jokaisen pitäisi viettää viikossa yksi päivä niin ettei tee juuri mitään.
Kuvat / Yasmina Godden
*Tämän linkin kautta pääset testaamaan BookBeat-Premiumia maksutta, jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin, ja voit kuunnella ja lukea niin paljon kirjoja kuin haluat kokeilujakson aikana!
Lue myös:
Pitch: Millaisen mielikuvan luot itsestäsi ja kuinka saat aina tahtosi läpi?