Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Mitäänsanomattomuuden aikakausi

Mitäänsanomattomuuden aikakausi Minna Ahmonsaari

Elämmekö mitäänsanomattomuuden aikakautta? Kuka saa sanoa kenelle mitä ja mistä? Ennen kuin jatkan tätä kirjoitusta haluan sanoa, että kannatan tasa-arvoa kaikissa tilanteissa ja minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta siitä millainen hän on tai minkälaisia tekoja hän on tehnyt. Kaikilla meillä on täysin sama ihmisarvo. Mitäänsanomattomuuden aikakausi nousi mieleeni kun eräs läheiseni käytti eräästä kaveristaan kahdenkeskisessä juttelussamme sanaa ‘punkero’. Minä reagoin siihen välittömästi ja sanoin, ettei noin saa sanoa. Ystäväni sanoi, ettei todellakaan tarkoita mitään pahaa, hän käytti tuota sanaa siksi, että se kuvaa kaverinsa ulkomuotoa ja sitä, ettei hän ole kovin liikunnallinen. Tekikö ystäväni väärin? Mitä saa sanoa ja kenelle?

Onko kyseessä tekopyhyyden markkinat

Siitä ei ole kovin kauaa kun jossain suomalaisessa teatterissa käytiin keskustelua siitä oliko mies soveltuva näyttelemään trans-roolissa. Keskustelua oli mielestäni hiukan hankala ymmärtää, sillä trans-henkilö jota näyteltiin oli mies. Olenkohan minä ainoa jonka mielestä olemme ehkä hiukan liian varovaisia. Kuulin, että ornitologit ovat jo miettimässä miten lintujen eri värityksiä voi selittää jos ei niiden sukupuolta saa mainita. ‘Tässä on tällainen musta metso. Ja sitten on tällainen ruskea metso, joka on huomattavasti pienempi kuin tuo musta metso.’

Mitäänsanomattomuuden aikakausi Minna Ahmonsaari

Saanko minä sivaltaa sanan säilällä?

Minä olen tummaihoinen. Enkä ole maailman huonokuntoisin tai heikoin ihminen. Antavatko nämä minulle oikeuden ottaa kantaa tai puhua asioista eri tavalla? Ja mistä asioista saan puhua? Joku mainitsi, että niistä asioista joista tietää on turvallista puhua, niissä on ikään kuin asiantuntija.

Eli saanko minä puhua eri ihonväreistä eri tavalla kuin ne jotka edustavat valtaväestöä? Saanko minä olla kriittisempi ihmisten fyysistä kuntoa kohtaan kuin ne jotka eivät huolehdi siitä yhtä hyvin kuin minä? Itsestään selvää on se, että kaikessa keskustelussa pitää olla kohtelias, hyvätapainen ja ottaa muut huomioon, mutta kuka tai mikä vetää rajat? Osittain siksi blogini on hiukan hiljaisempi, koska yksinkertaisesti tuntuu ettei mistään voi enää kirjoittaa ilman, että joku pahoittaa mielensä. Minusta tässä asiassa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muistan elävästi vuoden 2012 kun tämäkin blogi on perustettu. Silloin suolsin tänne kaiken suodattamatta melko rankoinkin sanakääntein ja kaikki oli vaan, että jee jee. Näin teki myös moni muukin bloggaaja. Arvostelijoita toki oli, mutta ei niinkään mielensäpahoittajia.

Mitäänsanomattomuuden aikakausi Minna Ahmonsaari

‘Kaikki pelaa’ oli varoittava esimerkki

Pari vuosikymmentä sitten suomalaisessa juniorijääkiekossa oli käytössä ‘Kaikki pelaa’-järjestelmä. Se tarkoitti sitä, että kaikki joukkueen jäsenet pelasivat yhtä paljon riippumatta siitä kuinka omistautuneita, innokkaita, hyväkuntoisia tai lahjakkaita he olivat.

Järjestelmä oli monen mielestä osasyyllinen siihen, että maajoukkueiden menestys maailmalla ei ollut kovin hyvää. Suuntaa reivattiin sellaiseksi, että kaikki saivat osallistua, mutta sen lisäksi alettiin tukea erityisyksilöitä heidän kehittymisensä edellyttämällä tavalla. Sen jälkeen alkoivat maajoukkueet taas pärjätä paremmin.

Mitäänsanomattomuuden aikakausi Minna Ahmonsaari

Kuvat / Vestigevisions / Tuomas Hamäläinen / Korut Viaminnet *saatu blogin kautta

Anteeksi – en olisi varmaan tästä aiheesta saanut kirjoittaa

Toivon, että en pahoittanut kenenkään mieltä sillä se ei ollut tarkoitukseni. Olen vain sitä mieltä, että pikkuhiljaa on viestintä muuttumassa aika vaikeaksi, tai sellaiseksi, että ei uskalla puhua kuin ystävien kanssa. Päällimmäisenä kysymyksenä minulla on kuitenkin nyt mielessäni se, että kutsuuko joku minua punkeroksi. Ja kaikesta huolimatta hyvää naistenpäivää.

LUE MYÖS EDELLIset POSTAUkset:

Aurora pyramidit – iglujen uusinta uutta

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

Musta sydän Apple  TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Kaupallinen yhteistyö

Laitoin pitkästä aikaa kunnon ripsipidennykset – nyt katselen maailmaa kauniimmin

Kaupallinen yhteistyö: bluestarhairbeauty.fi

Ripsipidennykset

En edes muista milloin minulla oli viimeksi kunnon ripsipidennykset  – nyt on! Monipuolinen elämäntyylini jossa yhdistyvät työmatkapyöräily, hoitotyö, aktiivinen liikunnan harrastaminen ja erilaiset tilaisuudet sekä nautinnot on aiheuttanut sen, että olen keskittynyt elämässäni vaivattomuuteen. Hybriditekniikka auttoi kulmani sellaisiksi, ettei niille tarvitse tehdä arjessani mitään – tästä prosessista voit lukea täältä. Hiukseni ovat saaneet olla hyvin  viime aikoina melko luonnollisesti ja meikkiäkin olen käyttänyt silloin kun minusta on tuntunut erityisen loistavalta.

Vähän aikaa sitten törmäsin vanhaan tuttuuni Deaniin joka oli valmistunut ripsiteknikoksi ja hiljattain aloittanut työnsä uudessa tilassa. Hän oli myöskin harjoitellut ripsipidennyksiä kokeneen sukulaisensa opissa, joten mistään kolmen päivän ripsikurssista ei ollut kyse. Dean pyysi minua käymään luonaan, hän halusi näyttää kuinka upeat ripset hän pystyy minulle loihtimaan. Eipä minun tuota asiaa tarvinnut kauaa pohtia vaan varasin ajan ja jäin odottamaan sitä päivää jolloin pääsisin pitkästä aikaa ammattilaisen tekemään ripsien laittoon.

Ripsipidennykset

RIPSIENPIDENNYKSET OVAT kauniit JA KÄTEVÄT

Erityisen juhlavissa tilaisuuksissa olen käyttänyt irtoripsiä. Toisin kuin toisille, ne eivät ole koskaan tuottaneet minulle ongelmia. Olen entisen työni kautta oppinut pitämään niistä huolta ammattimaiseen tapaan.

Minä olen itse asiassa omasta terveydestäni ja etenkin silmistäni niin tarkka, että olen myös kovin valikoiva heidän suhteensa jotka päästän ripsipidennyksiä minulle tekemään. Esimerkiksi lomamatkoillani olen usein ottanut hiuspidennyksiä, letityksiä tai henna-tatuointeja erilaisissa paikoissa jossa hygienia- ja puhtausolot ovat mitä ovat, mutta silmieni ympäristön olen noissa paikoissa jättänyt rauhaan.

HETKI ITSELLE – IHANAA PIENTÄ LUKSUSTA

Sovittuun aikaan pyrähdin sitten paikalle Deanin  luokse. Tila parturi-kampaamo ja kauneushoitola Blue Star Runeberginkadulla on oikein mukava, siisti ja valoisa – kertakaikkiaan hyvä paikka pysähtyä hetkeksi ja nauttia. Keskustelimme ensin siitä millaiset ripset minä haluaisin, mietimme eri pituuksia ja sävyjä ja päädyimme sellaiseen tyyliin joka ei ole yliampuva vaan oikein sopiva minun elämääni. Toimenpiteen aikana minulla oli harvinainen mahdollisuus ja aikaa puhua ihan vaan niitä näitä, ei ollut tarvetta miettiä sanomisieni sisältöä tai tavoitteita – oli vaan kertakaikkisen ihanaa olla siinä, mukavassa tuolissa. Hetki irrallaan ja seisahduksissa maailman kiireestä. Entä lopputulos sitten? Mielestäni aivan erinomainen, tekee katseestani entistäkin terävämmän – mitä mieltä sinä olet?

Ripsipidennykset

Kuva / Yasmina Godden

Suosittelen lämpimästi tällaista pientä ylellisyyttä arjen keskelle. Sinullekin, etenkin nyt kun marraskuun pimeys muuttuu voimakkaammaksi päivä päivältä ja jouluunkin on vielä hetki. Marraskuun ajan saat uusista  ripsistä – 30 % alennusta.

Blue Star 
Parturi-kampaamo & Kauneushoitola
Runeberginkatu 54 a, 00260 Helsinki
Puh. 050 3532288
Deanin oma ripsitilin instagramissa löydät täältä.

* Deanin työkieli on englanti

 

Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM 

 FACEBOOK 

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI