Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva
Kaupallinen yhteistyö

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Kaupallinen yhteistyö: KILI ASCENTS

Kilimanjaron vaelluksesta on jo muutama viikko aikaa. Nyt on aika palata takaisin Kilimanjaron – Afrikan korkeimman vuoren maisemiin. Huomaan ajattelevani matkaa päivittäin, matka muutti minua jollain tapaa. Luonto, vuoren kauneus ja kovuus samaan aikaan jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kilimanjaro, jonka nimi tarkoittaa swahilin kielellä ”vuori, joka kimaltaa” on aina sydämessäni. Viimeinen kirjoitukseni päättyi siihen kun pääsimme Shira 1 -leirille ja jatkan kertomusta siitä mihin jäin edellisellä kerralla. Pysy matkassa ja nauti tunnelmista.

Valkohäntä-apinat, joita näimme ensimmäisenä päivänä olivat valloittavia.

Päivä kolme – Kohti Moir Hut leiriä

Tänään tarkoitus oli nousta 4200 metrin korkeuteen Moir Hut -leirille.  Nukuin hyvin edellisen yön ja matkaan oli mukava lähteä. Maasto alkoi muuttua entistä kivisemmäksi ja matkaa seuraavalle leirille oli noin kymmenen kilometriä. Vielä noustiin ylemmäs mutta seuraavat päivät mentiin taas ylös ja alas pysytellen noin neljässä tonnissa.  Tämän tarkoitus on antaa elimistön sopeutua eli akklimatisoitua ohueen ilmanalaan.  Ensimmäisiä merkkejä vuoristotaudista voi tulla jo 2500 metrin korkeudessa ja noin 75% Suomalaisista saa vuoristotaudin oireita Kilimanjarolla. Yleisiä oireita ovat päänsärky, ruokahalun menetys, pahoinvointi, oksentelu, väsymys, tasapainohäiriöt ja univaikeudet.  Jos oireet pahenevat, ne saattavat kehittyä hengenvaaralliseksi keuhko- tai aivoödeemaksi ja silloin täytyy nopeasti laskeutua alempaan korkeuteen. Minä tunsin vuoriston vaikutukset jo ensimmäisestä päivästä lähtien ja ajoittain hengittäminen oli hyvin raskasta. Moir Hutille kuitenkin saavuttiin illan hämärtyessä ja oli aikaa levolle.

Päivä 4 Moir hut – Buffaloes camp jolloin kilimanjaro koetteli

Tämä päivä oli erityisen raskas, patikointia oli noin 12 kilometriä. Maasto oli kivista nousua ja laskua, lopputulema oli sata metriä alempana kuin edellinen leiri. Kävimme korkealla, mutta menimme nukkumaan alemmas. Kun heräsin päivään kasvoni ja oikeastaan koko vartaloni oli turvonnut. Todella, niin etten koskaan ole tuntenut kasvojani sellaisena. Kertakaikkiaan en meinannut saada silmiäni auki. Näin turvonnut en ole siis koskaan ollut, vaikka olisin syönyt kilon suolaa ja juonut pari litraa viiniä päälle. Tunne oli ihmeellinen ja toivoin, ettei turvotus sentään ulotu keuhkoihin tai aivoihin. Matkanteko oli tänään erityisen hidasta ja vaivalloista. Paikallaan olo pelkästään hengästytti.  Loputtomasta kivisestä autiomaasta tuli itselleni lähinnä mieleen hautausmaa. Vettä satoi lähes koko päivän. Jos olisin keskeyttänyt, tämä olisi ollut se hetki. Muu matkaseurue meni edeltä ja Fredyn kanssa kahdestaan taivalsimme askel askeleelta tämän matkan loppuun. Mietin, että kun selvisin tästä selviän mistä vaan. Tuntui, että kaikki mitä olin ennen tehnyt oli lastenleikkiä.

Ruokahalu oli onneton, se liittyy myös vuoristotautiin. Meillä oli koko matkan ajan paremmat ruoat kuin monessa hotellissa. Se oli ihmeellistä, miten niin vaatimattomissa oloissa kokit pystyivät valmistamaan niin herkullista ruokaa. Harmi vain, että vuoriston vuoksi ruokahalu ei ollut kovinkaan hyvä. Ruoan maku kuitenkin teki syömisestä helpompaa, hyvin syöminen ja myös jatkuva nesteytys nimittäin oli välttämätöntä vaikka pakolla jos meinasi selvitä vuoristossa. Oppaat ja muu henkilökunta huolehtivat jatkuvasti siitä, että tämä toteutui kaikilla.

Päivä 5  third Cave camp – olo helpottaa

Aloitin tänään vuoristotautilääkityksen, mikä olisi kannattanut aloittaa jo ensimmäisenä päivänä. Tänään vuorossa oli edelleen nousua ja laskua niin, että yöpyminen tapahtui vielä aavistuksen alempana 3950 metrissä. Vaellusaika oli vain noin nelisen tuntia. Tämä päivä tuli niin tarpeeseen kuin olla ja voi. Otin Diamox -lääkkeen heti herättyäni ja tunsin vaikutuksen jo parin tunnin päästä kun olimme lähteneet kävelemään. Hapen saanti oli helpottanut ja pystyin keskittymään jopa maisemiin ja keskusteluun vaelluksen ohessa. Tuntui, että kyllä tämä tästä.

Diamoxin vaikuttava aine on asetatsolamidi, joka on sulfonamidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä diureettina ja glaukooman, epilepsian ja vuoristotaudin hoidossa. 90% veren hiilidioksidista löytyy bikarbonaatti -nimisestä kemikaalista, ja ne hengitetään yleensä keuhkojen kautta ulos. Diamoxia käytettäessä munuaiset pitävät bikarbonaatin erillään kehosta, jolloin bikarbonaatti erittyy virtsaan. Tällöin veri muuttuu happamammaksi ja sen ph laskee, ja keho kompensoi lisäämällä hapen tuotantoa vereen. 

Saavuttaessa leiriin olo oli vesisateesta huolimatta mitä mahtavin. Oli ilta aikaa levätä ja seurustella. Seuraava päivä oli jo päivä numero kuusi, eli toiseksi viimeinen päivä ennen huiputusta.  Seuraavana päivänä nousisimme kylläkin 4850 metriin, eli lähes viiteen tonniin. Tämä päivä antoi kuitenkin henkistä ja fyysistä voimaa niin paljon, että tuleva ei jännittänyt juuri yhtään.

Kun huippu alkoi näkyä, nousi motivaatio kummasti.

Jatkuu seuraavassa ja viimeisessä osassa…

Jos kilimanjaron valloittaminen kiinnostaa täydellisen matkan sinulle järjestää

Kili Ascents

Lue myös:

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 1

Miten valmistauduin Kilimanjaron valloitukseen

Ps. Instagram stories kohokohdista löydät myös matkakertomusta videoiden muodossa

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

Aika loppuu kesken

Tämä on helmikuun ensimmäinen kirjoitukseni. Palasin kuun vaihteessa takaisin Suomeen ja ollut siitä lähtien kiinni työntouhussa ja muissa arkisissa askareissa. Minulla on ollut jonkin aikaa jatkuvasti sellainen olo, että aika loppuu kesken. On ollut sellainen olo, etten ole jaksanut päivittää blogia ja somea kunnolla. Matkalla yksi parhaista asioista oli kahdeksan päivää ilman puhelinta. Oikeastaan tajusin, että en pidä viestittelystä ollenkaan, puhelin kuormittaa yllättävän paljon huomaamatta.  Mietin paljon ajankäyttöäni matkalla ja tulin siihen tulokseen, että koska pidän monista asioita on minun todella priorisoitava ja suunniteltava. Haluan, että minulla on myös tyhjää aikaa. Sellaista aikaa jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Harrastaminen jäi loppuvuodesta aivan liian vähälle. Harrastukset ja ihmissuhteet ovat minulle erityisen tärkeitä, joten siksi kahta työtä tekevänä on pakko olla tarkka siitä mihin aikaa käyttää.

Ajankäyttö – Kuinka priorisoin

Ajattelin listata asiat tärkeysjärjestykseen mihin haluan eniten käyttää aikaani.

Työt:

Teen niin paljon töitä kun pystyn tekemään, niin ettei se vie liikaa aikaa muulta elämältä. Tasapainottelu on haastavaa ja varmasti moni perheellinen ruuhkavuosissa elävä miettii, että eihän yksin asuvalla sinkulla voi olla minkäänlaisia ongelmia ajankäytössä. Ongelmat ovat kuitenkin sillä tasolla millä ihminen on ja tässä kohtaa muistutan, että myös kaikista mieluiten vaihtaisin tämän kaiken siihen perheeseen mitä minulle ei ole vielä suotu. Työ mahdollistaa mukavien asioiden tekemisen vapaa-ajalla kuten harrastukset ja matkustelun. Omalta osaltaan se tyydyttää tarvetta auttaa ihmisiä ja tuo merkitystä elämään. Lähdin aikanaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi siksi, että ajattelin työn olevan sopusoinnussa arvomaailmani kanssa.

Lepo:

Listasin levon kakkoseksi, koska tällä hetkellä koen sen sellaiseksi asiaksi johon tulee keskittyä. En tiedä onko se iän tuomaa muutosta vai mitä muta huomaan, etten palaudu sosiaalisissa tilanteissa tarpeeksi. Kaipaan yksinoloa enemmän mitä en ennen ole kaivannut niin paljon. Toisaalta syksy oli tapahtumarikas ja ensimmäistä kertaa neljään vuoteen asun yksin. Tavallaan liitän yksinolon ja rauhoittumisen kaipuun siihen, että haluan nauttia pitkästä aikaa täysin omasta rauhasta. En usko, että olen muuttumassa täysin introvertiksi. Kuitenkin akkujen lataamiseen tällä hetkellä kaipaan täyttä rauhaa. Myös työni on muuttunut ja päätyöni on tällä hetkellä psykiatrinen hoitotyö mitä olen tehnyt täyspäiväisesti  vasta viime kesästä saakka. Tämä vaatii ihmisten kuuntelua, ymmärrystä ja 100% läsnäoloa koko ajan ja vaikka pidän työstäni paljon vaikuttaa se varmasti siihen, etten välttämättä vapaa-ajalla jaksa olla niin sosiaalinen.

Harrastukset ja ystävät: 

Aloitin muun muassa tenniksen viime kesänä jota haluaisin taas jatkaa. Aika on kuitenkin ollut tähän esteenä. Liikunnalle on oltava aikaa kalenterissa, koska se vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Treenien sovittaminen arkeen ei ole ollut minulle juuri koskaan ongelma, mutta loppuvuodesta sekin tuntui haasteelliselta. Nyt olen tehnyt parannuksen ja treenit on kalenterissa ennen kuin se on muuten ihan täynnä. Ystäville aikaa on liian vähän ja olen huomannut, että aikaa ystävien kanssa vietetään entistä vähemmän. Moni hoitaa sosiaaliasia suhteita puhelimen välityksellä ja somessa, mikä ei pelkästään riitä ainakaan itselleni.

Tässä postausta ei tullut vastausta siihen miten aion tämän paletin rakentaa, en tiedä itsekään. Tuntuuko teistä siltä, että aika loppuu kesken? Yksi hyvä ratkaisu olisi esimerkiksi lottovoitto! Auttaisiko sekään?

Lue myös:

Tansanian kuulumisia

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’