Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Liikutko vain kulutusajattelun vuoksi?

Moni ihminen liikkuu liikunnan ilosta, pysyäkseen kunnossa ja edistääkseen terveyttä. Osa harrastaa kilpaurheilua, jotkut ammatikseen, jotkut kilpailuhenkisyyttään. Moni liikkuu myös pelkästään laihtuakseen ja kuluttaakseen kaloreita. Työskentelen sairaanhoitajana syömishäiriöisten parissa ja kulutusajattelu on läsnä usein liikkumiseen liittyvissä asioissa. Tästä sain idean nostaa esille aiheen liikunnasta ja liiallisuuksiin menevästä kulutusajattelusta. Toki liikunta on hyvä keino painonhallinnassa ja painonpudotuksen tukena, mutta milloin kulutusajattelu menee överiksi?

Onko aktiivinen treenaaminen elämäntapa vai ohjaako kulutusajattelu liikkumistasi?

Liikunnalla on paljon positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja terveyteen. Tuntuu kuitenkin, että nykyään ollaan menossa valitettavasti kahteen eri suuntaan. On niitä ihmisiä, jotka eivät liiku ollenkaan ja sitten taas heitä jotka treenaavat säännöllisesti melkein samanlaisia määriä kuin ammattiurheilijat. Kultainen keskitie tuntuu olevan monella kateissa ja oma tavoitteellinen liikunnan harrastaminen voi perustua pelkästään kulutusajatteluun tai pakkoon. Liikunnalla toki saa nollattua hyvin päätä vaikkapa raskaan työpäivän jälkeen, mutta joskus se voi olla myös tapa paeta omia negatiivisia tunteita, eikä kohdata niitä. Joskus liikuntaan liittyy voimakas tarve kontrolloida omaa kehoa tai siihen liittyy ruokailuun liittyvää ahdistusta tai kompensointia. Jokainen on varmasti kuullut jonkun toteavan, että;  ”Pitääpä lähteä lenkille kun on tullut syötyä paljon.”  Monelle tuo on  harmiton letkautus, mutta monelle myös jokapäiväinen toimintatapa ja loputon kierre. Vaikka liikunnalla saa toki kulutettua kaloreita, on runsaan syömisen kompensointi liikunnalla lähes mahdotonta. Tällöin liikunta ei välttämättä enää tuota hyvää oloa vaan on lähinnä pakonomaista ja suorittavaa.

Loppu kulutusajattelu kierteelle

Jatkuvasta vain kulutusajatteluun perustuvasta liikunnasta on harvoin paljon iloa. Päinvastoin se on usein ilontonta, eikä tue henkilön tavoitteita ja henkistä hyvinvointia. Itseään ei kannata pakottaa ja tuomita liikkumaan syömisen jälkeen. Moni liikkuu pääasiassa ulkonäölliset tavoitteet mielessään ja heillä kulutusajattelu voi olla pinnalla muita ihmisiä enemmän. Ankaruuteen ja rankaisuun perustuva suhde liikuntaa on harvoin palkitsevaa. Liikunnan tulisi tuottaa hyvää oloa ja antaa raikkautta elämään, ei viedä sitä pois. Vaikka et liikkuisi kuten huippu-urheilija, etkä liiku pakonomaisesti tunteja päivässä voi liikunnan määrä omaan sietokykyyn ja elämäntilanteeseen nähden olla sittenkin liian suuri ja asiaa kannattaa tarkkailla.  Lihomisen pelko ohjaa myös monen liikuntatottumuksia, mikä on myös hyvä tunnistaa.

Hyvinvoiva keho ja mieli

Hyvinvoiva keho ja mieli on parhaimmillaan silloin kun elämässä vallitsee tasapaino eri osa-alueiden välillä. Jokainen meistä on yksilö ja se millä saavutamme hyvän ja tasapainoisen olon voi erota paljonkin toisistaan. Jos kulutusajattelu hallitsee liikunta tottumuksia voi siitä päästä eroon pikkuhiljaa päästämällä irti vanhoista tottumuksista ja rutiineista. Myös lajeja joita harrastaa kannattaa miettiä ja joissain tapauksissa esimerkiksi pallopelit, sosiaalinen liikunta tai eritystä taitoa vaativat lajit vievät ajatuksia pois jatkuvasta kulutusajattelusta. Kaikenlainen mittaaminen, kalorien, askelten ym. kannattaa jättää myös pois jos kulutusajattelu on päällimmäinen syy harrastaa liikuntaa ja siitä toivoo pääsevänsä eroon.

Liikutaan ja nautitaan rennosti elämästä. 

Lue myös:

Laskut järjestyksessä – Elämä kunnossa

 

 Musta sydän Apple SEURAA MINUA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä

Palaan aiheeseen josta olen kirjoittanut ennenkin. Nimittäin siitä, että kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä. Moni ihminen käyttää paljon aikaa asioihin, jotka lopulta liittyvät siihen etteivät he ole oman itsensä kanssa sinut. Minäkin olen käyttänyt paljon aikaa murehtien, olenko riittävän hyvä? Olenko riittävän fiksu, kaunis, hyvävartaloinen, filmaattinen ja ylipäätään riittävä. Halusin kirjoittaa tämän postauksen nuorille ja muillekin jotka kamppailevat jatkuvan riittämättömyyden kanssa, tuodakseni uskoa ja toivoa siihen, että itsensä hyväksyminen tulee usein ajan kanssa ja iän myötä. Osittain ihan itsestään. Somessa puhutaan paljon kehopositiivisuudesta ja hyväksynnästä juuri siksi, että moni kärsii niiden puutteesta.  On ihanaa huomata kuinka nuo epävarmuuden  piirteet ovat vuosin varrella kadonneet lähes kokonaan. Toki on inhimillistä tuntea epävarmuutta ajoittain ja tunnenkin. Mutta on erittäin helpottavaa ja vapauttavaa ettei epävarmuus hallitse omaa olemista.

Itsensä hyväksyminen vahvuutena

Huomaan, että mitä enemmän hyväksyn itseäni ja olen itseni kanssa sinut minun on helpompi hyväksyä erilaisia vastoinkäymisiä. Nuorempana saatoin olla todella tuuliviiri ja vetää kilarit mitä uskomattomimmista jutuista. Nykyään ymmärrän, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään ja otan ne yleensä melko rauhallisesti.  Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että vastoinkäymisten sietäminen on ollut yhteydessä suoraan itsensä hyväksymiseen. Totaalisia romahduksia ei tule vaikka elämä ei menisi ihan suunnitellusti.  itsensä hyväksymisestä on paljon apua arjessa, koska on kykenevä suhtautumaan kriittisesti omaan tekemiseen ja ottamaan palautetta vastaan. Maailma ei kaadu omiin, eikä muiden virheisiin vaan niistä voi sen sijaan oppia.

Tunnistan itsessäni vahvan hyväksynnän tarpeen, se kuuluu persoonaani.  Osittain myös siksi itseni hyväksyminen on ollut pitkä tie. Minua on ohjannut perfektionismi, täydellisyyden tavoittelu ja epäonnistumisen pelko. Iän myötä olen pehmentynyt, enkä ole niin riippuvainen toisten positiivisesta palautteesta. Kaipaan kyllä paljon rohkaisua ja varmistelen paljon mutta kuitenkin nykyään vahvasti tiedän mitä haluan.

Itsensä hyväksyminen vie pidemmälle kuin rankaisu

Vahva itseluottamus kasvaa lapsena, mutta sitä voi myös kehittää. En ole ollut kaikista itsevarmin nuoruudessani erilaisuudestani johtuen, mutta olen kehittänyt omaa itsetuntoani läpi elämän. Ei siis kannata olla huolissaan siitä, että jos tällä hetkellä et hyväksy itseäsi tai omaat huonon itsetunnon. Hyväksyntää voi kehittää koko elämän ja kasvamme henkisesti läpi elämän. Vaikkei itseään edes kehittäisi määrätietoisesti, opimme silti elämästä. Elämästä itsestään. Moni lähtee vaikkapa elämänmuutokseen rankaisun ja itsevihan kautta. Valitettavasti tämä on usein lyhytaikainen tie. Myönteisen ja hyväksyvän tavan kautta saadaan pitkäkestoisempia tavoitteita toteen ja pysyviksi. Hyväksytkö sinä aidosti itsesi? Jos et, miten voisit alkaa hyväksymään itsesi? Muista, ettei hyväksyminen riipu ulkoisista asioista.

Itsensä hyväksyminen lisää myönteistä suhtautumista ulkomaailmaan ja muihin ihmisiin. Ei ole tarvetta takertua arvostelevasti muiden asioihin vaan voi keskittyä omaan ja lähimmäisten hyvään oloon.

Lue myös:

Mitä en jäänyt kaipaamaan Tansaniasta?

 Musta sydän Apple SEURAA MINUA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’