Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Saako korona-aikana lomailla kotimaassa vai onko se täydellistä itsekkyyttä?

Tämä kirjoitus on julkinen ja pohdiskeleva vastaus kommenttiin jonka sain vähän aikaa sitten yhteen blogipostaukseeni. Kommentoija totesi: ’Miksi mennä tällaisena aikana lomailemaan tuollaiseen paikkaan? Täydellistä itsekkyyttä.’ Saako siis korona-aikana lomailla kotimaassa vai ei?

Kommentti herätti minussa monenlaisia ajatuksia ja tunteita ja tänään on hyvä päivä avata niitä teille, armaille lukijoilleni. Ai miksi tänään? No siksi, että hallitus teki uusia korona-linjauksia ja -päätöksiä, enkä niistä oikein saanut selkoa. Saitko sinä?

yksilönvapaudesta ja -vastuusta

Vapauteni ja itsemääräämisoikeuteni ovat aina olleet minulle todella tärkeitä. Olen syntynyt ja kasvanut Suomessa jossa jokaisella meillä on vuosiansioihin, ihonväriin, uskontoon tai sukupuoleen katsomatta oikeus olla juuri sitä mieltä ja tehdä juuri sitä mitä haluamme. Tästä vapaudesta seuraa vastuu ja olen sitä omassa elämässäni joutunut ja tottunut kantamaan. Etenkin vapaa-aikana haluan mennä sinne minne mieli ja mieliteot minut johdattavat. Paikanvaihdosta seuraa automaattinen ja välitön arkirutiineista irtoaminen ja siksi olen elämässäni paljon matkustanut.

yhteisvastuu

Viime maaliskuun jälkeen olemme eläneet pandemian aiheuttamassa poikkeustilassa. Etätyöt, etäkoulu, etäsuhteet, koko elämästämme on tullut etäelämää ja tämä etäeläminen aiheuttaa monelle elinkeinolle suuria haasteita. Me suomalaiset olemme osoittaneet pystyvämme tällaisessa tilantessa kantamaan yhteisvastuuta ja kansakuntana olemme pärjänneet koronan kanssa todella hyvin verrattuna moneen muuhun maahan.

Yksilötasolla minä olen käynyt kolme kertaa testissä ja pystynyt jatkamaan elämääni – niin työ- kuin yksityiselämää – ihan tyydyttävällä tavalla. Olen toiminut minulle annettujen selkeiden ohjeiden mukaisesti, yhteisen edun oman etuni edelle asettaen. Ja näin aion tehdä jatkossakin, toimia järkevästi ja turvallisesti, olla kaikin keinoin tuottamatta kanssaihmisilleni riskejä. Mutta, kyllähän meidän sentään pitää elää saada, eikö?

onko korona kotona turvallisempi kuin matkalla?

Vietiin ennen joulunaikaa muutaman päivän Järvisydämessä. Pidin turvaetäisyydet, käyttäydyin fiksusti, pesin ja desinfioin käteni. Kohtasin päivän aikana vähemmän ihmisiä kuin kotona ollessani. Enkä saanut koronaa. Mutta blogini kommentoija oli sitä mieltä, että matkani osoitti täydellistä itsekkyyttä. Menen töihin julkisilla, eikä kukaan sano mitään. Lumihangessa on hankala pyöräillä. Minä olen sitä mieltä, että se, että matkustamme – turvallisesti toki – ja käytämme palveluja – turvallisesti – ovat ainoa tapa pitää tämä maa pyörimässä.

Toivon, että rokotukset ja aika mahdollistavat sen, että palaamme avoimempaan yhteiskuntaan jossain vaiheessa, mahdollisimman nopeasti. Uskon, että kestää pitkän tovin että palaamme samanlaisiin käytösmalleihin kuin ennen koronaa. Mutta sitten kun se aika tulee, niin toivon, että meillä on yhteiskunta jossa on olemassa yrittäjiä, palveluyrityksiä, matkakohteita, kylpylöitä, perheyrityksiä, kauppoja, kampaamoja. Haluan, että meillä on elinvoimainen ja iloinen Suomi. Ja siksi minun mielestäni korona-aikana saa matkustaa kotimaassa. Fiksusti ja turvallisesti.

Kuvat / Vestigevisions / Tuomas Hamäläinen / Korut Viaminnet *saatu blogin kautta

Mitä mieltä sinä olet? Pitäisikö pysyä neljän seinän sisällä ja odottaa, että paha virus katoaa?

 

Musta sydän Apple  TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Hyvästi Vuosi 2020 – tervetuloa vuosi 2021

Vuosi 2020 on takanapäin ja haluan toivottaa teille hyvää vuoden ensimmäistä päivää rakkaat lukijat. Vuosi 2020 piti sisällään paljon synkkyyttä ja epätietoisuutta. Korona on omalla tavallaan vaikuttanut meidän kaikkien arkeen rajoittavasti. Pahimmillaan vienyt terveyden ja elinkeinon. Synkkyyden keskellä on kuitenkin hyvä uskoa ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Vuosi 2020 piti kuitenkin sisällään myös mukavia ja ikimuistoisia asioita. Niitä ja koko edellistä vuotta kertaan tässä postauksessa.

Vuosi alkoi Afrikan huipulta – vuosi 2020

Tammikuussa toteutin yhden suuren haaveeni ja kiipesin Kilimanjarolle, Afrikan korkeimmalle huipulle. Päätin lähteä vuorelle ilman sen kummempia valmisteluja melko lyhyellä varoitusajalla. Jokin vain sanoi, että nyt on mentävä. Reissusta tuli yksi ikimuistoisimmista koskaan tekemistäni matkoista ja vietinkin Tansaniassa melkein kokonaisen kuukauden. Kilimanjarosta voit lukea täältä. Tuolloin koronasta ei ollut vielä tietoakaan, kun kotimatka lähestyi tammikuun lopussa alettiin asiasta uutisoida. Kuitenkaan esimerkiksi lentokentillä ei ollut mitään erityisiä turvatoimia. Siitä kaikki sitten alkoi. Kiitin onneani, että olin valinnut reissu kuukaudekseni juuri tammikuun, muuten sekin olisi peruttu.

Ennätysaika treenaamatta

Salitreeni on ollut minulle henkireikä, hyvinvoinnin tuoja, pään selvittäjä, kehon voimaannuttaja ja paljon muuta. Kuitenkin päätin, että kevään rajoitusten tullessa en mene salille. Aloitin työmatkapyöräilyn ja huomasin juuri pyöräilleeni työmatkoja vuoden aikana yli 3000 km. Tämä on ollut ihan virkistävää ja aerobinen kunto on varmasti noussut kohisten mutta kyllä minä kaipaan tavoitteellista salitreeniä osaksi elämääni. Kesällä rajoitukset höllentyivät ja salillekin taas pääsi, kuitenkin tämän vuoden treenit ovat jääneet tositoimien sijaan höntsäilyiksi. Ei se mitään haittaa, mutta kuten sanottu vuosi oli erilainen tämänkin asian suhteen.

vuosi 2020 – Kesällä lomailtiin Suomessa

Kesästä on jäänyt mieleen Hanko, Porvoo ja Staycation #juho34. Mukavia vapaita viikonloppuja tuli vietettyä. Oikeastaan ei mitään valittamista. Kesää varjosti rakkaan kissani Puntuksen sairastuminen. Tämä aiheutti suurta huolta ja välillä näytti ettei Puntus enää jaksa. Kuitenkin kuin ihmeen kaupalla Puntus virkosi entiksekseen ja 13-vuotias kissa on nyt kuin nuori kolli konsanaan. Tansanian sukulaisten oli tarkoitus tulla Suomeen, mutta sekin peruuntui. Mirkka teki minusta myös vaikuttavan jutun, joka on ikäänkuin elämänkerta. Sen voit lukea täältä. Olin tästä todella otettu.

Työrintamalla – vuosi 2020

On ollut tasaista. Olen siinä mielessä onnellinen, että työhöni sairaanhoitajana eikä sisällöntuottajana korona ole vaikuttanut juuri ollenkaan. Kuitenkin kaikenlaisia urapohdintoja on ollut. Hain opiskelemaan Jyväskylään liikuntalääketieteen maisteriohjelmaan, mutta tällä kertaa en päässyt. Olen miettinyt erilaisia opiskeluvaihtoehtoja ja nyt myöhemmin myös sitä, että onko opiskelu tässä kohtaa tarpeellista. Olen opiskellut jonkin verran ja enemmänkin olen tekijätyyppi. Ideoita on mielessä paljon, katsotaan mihin elämä tässä asiassa kuljettaa.

Väsynyt loppuvuosi

Olen ollut loppuvuoden väsynyt. Jotenkin syksy on tuntunut erityisen raskaalta ja pimeältä. Tuntuu myös, että olisin vanhentunut vuodessa ennätyksellisen paljon. Tuntuu helpottavalle, että nyt uusi vuosi alkaa alusta. Olen usein virkistynyt ja saanut uutta voimaa jo tammikuussa koska tiedän, että kevät ja valo tulee. Vaikka vuosi on ollut sellainen tasainen, hiukan tylsä ja jopa masentava on se antanut aikaa ajatella. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla terveenä ja jaksan katsoa eteenpäin luottavaisena. Kun katson ylöspäin myös uskon.

 

”Katso taaksepäin, kiitä. Katso eteenpäin, luota. Katso ylöspäin, usko.”

Lausui Urho Kekkonen vuonna 1959. 

Terveyttä, rakkautta, rauhaa ja menestystä vuodelle 2021 kaikille lukijoilleni. Kiitos, että olette olleet matkassani mukana.

 

Musta sydän Apple  TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI