Varjo entisestä?
Olenko varjo entisestä? Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen väsyttävä ja on tuonut mieleen monenlaisia pohdintoja. Minulle on ollut aina tärkeää tehdä jotain täysin omaa mutta tällä hetkellä asia ei ole niin ja elänkin monella tapaa muutosvaihetta.
Mistä tämä sitten johtuu? Kesällä muutin ihanaan uuteen kotiin miesystäväni kanssa ja elämä on sen suhteen aivan ihanaa. Rokotuskattavuuden noustessa avautunut sosiaalinen elämä hemmottelee monilla yllätyksillä eikä minulla ole millään elämän osa-alueella suurempia hankaluuksia. Kaipaan kuitenkin tekemiseeni sellaista intohimoa tekemistä kohtaan mitä minulla on joskus ollut, lähinnä liittyen työhön tai sitten harrastamiseen. Sellaista asiaa mihin haluaa keskittyä 100% ja mikä on oma, palkitseva ja myönteinen juttu. Tällä hetkellä minulla ei sitä ole ja koen ajoittain kärsiväni siitä.
tasapainottelua haasteellisuuden ja positiviisen välillä
Kun lähestyy neljääkymppiä niin usein kuulee ihmisten miettivän sitä, että elämässä on tehty jo kaikki suuret valinnat. Tältä virstanpylväältä eteenpäin jatketaan samaan suuntaan, tai ehkä jopa alaspäin. Toisaalta on paljon ihmisiä jotka katuvat aiemmin tekemiään päätöksiä ja harmittelevat sitä, että jättivät tekemättä jotain koska eivät uskaltaneet.
Minulla ei tämän hetkisessä pohdinnassani ole kyse kummastakaan, vaan käyn itseni kanssa keskustelua siitä minne haluan mennä seuraavaksi. Tiedän, että todennäköisesti saavutan sen tavoitteen jonka valitsen. Nyt lähinnä mietin sitä, että pyrinkö tulevaisuudessa kohti uutta, haastavaa tehtäväkenttää johon liittyy jatko-opiskelua vai suuntaisinko jälleen yrittäjyyden polulle ja keskittyisin nykyisen osaamiseni positiivisten vaikutusten maksimointiin. Jokatapauksessa nämä asiat haluan toteuttaa rauhassa pitkällä aikajänteellä, harkiten.
taaksepäin katsoessa kuljettu polku näyttää aina järkevältä
Edesmennyt Applen perustaja Steve Jobs sanoi tunnetussa Stanfordin yliopistossa pitämässään valmistujaispuheessa, että elämä näyttää aina loogiselta ja järkevältä kun sitä katsoo taaksepäin. Hänen sanomansa on suuri oivallus joka pätee ainakin minun elämääni. Kun katson taaksepäin niin kaikessa tapahtuneessa on logiikka. Varhainen muutto kotoa. Jyväskylän vuodet ja yrittäjyys. Muutto Helsinkiin, uusien ammattien opiskelu ja nykyhetki.
Kokeilepa tätä ajattelutapaa omaan elämääsi, miltä se näyttää peruutuspeilistä? Ainakin minulle tämä ajattelutapa antaa paljon lisäluottamusta siihen, että riippumatta siitä mitä päätän, niin lopputulos on aina hyvä. Joskus suurina epäonnistumisina tai virheinä pitämäni tapahtumat eivät taaksepäin katsottuna olekaan enää niin suuria. Ne eivät määritä minua vaan ovat toimineet suuntaviittoina elämäni kululle. Ne ovat vieneet minua eteenpäin.
maksan uudistumisen ja uteliaisuuden hintaa
Olen ollut elämässäni aina onnellinen silloin kun minulla on ollut jotain omaa. Oman löytäminen ja rakentaminen eivät ole helppoa eivätkä tule ilmaiseksi. Ja siitä tässä onkin kyse. En minä ole varjo entisestäni, vaan pohdiskelu ja hetkittäinen väsymys ovat hinta jonka maksan siitä, että haluan eteenpäin. Uudistuminen ja siihen liittyvä uteliaisuus aiheuttavat sen, että nykyhetki ei täytä kaikkia unelmia. Ja hyvä niin, tarkoittaako se sitä, että nyt on paras hetki tehdä suunnanmuutoksia? Onneksi voin olla varma yhdestä asiasta: kun päätöksiäni joskus taaksepäin tarkastelen niin ne tulevat näyttämään järkeviltä. Riippumatta siitä mitä päätän.
Onneksi väsynyttä syksyä tulee piristämään loma auringossa ihan pian, sitä kohti!
LUE MYÖS:
Tuomitsetko suvaitsevuuden varjolla?
Mikä yhdistää voittajia – aito menestysresepti
TOIVOTTAVASTI MEKIN TAPAAMME SOMESSA
BLOGLOVIN’
BLOGIT.FI
30 faktaa minusta – osa 1
Näin huhtikuun ensimmäisenä postauksena ja pääsiäisen kunniaksi ajattelin listata faktoja minusta. Tiedostan, että nykyisistä lukijoistani läheskään kaikki eivät ole seuranneet matkaani alusta lähtien, joten palataanpa hetkeksi ihan perusasioihin. Kirjoitan nykyään paljon ajankohtaisista aiheista, enkä itsestäni. Tehdään tähän muutos, eli palataan siihen kuka on ihminen Tyttö sinä olet vahva -blogin takana. Teen tämän 30 faktan haasteen postaussarjana ja jaan nyt ensimmäiset kymmenen. Aiheeseen liittyen on siis tulossa vielä kaksi postausta kevään aikana joissa yhteensä 30 faktaa minusta.
30 faktaa minusta – osa 1
Nimeni on Minna ja toinen nimeni on Marjaana
Olen syntynyt Iisalmessa vuonna 1982, syyskuun kymmenes päivä tarkalleen. Asuin Iisalmessa lähes 20 vuotta. Opiskelin siellä kampaajaksi ja muutin sitten Jyväskylään. Odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsen pois Iisalmesta. Sitten asuin 12 vuotta Jyväskylässä, kunnes muutin Helsinkiin vuonna 2014. Viihdyn Helsingissä erittäin hyvin, tosin kaupungit alkavat ajan myötä tuntua pieniltä, niin myös Helsinkikin ajoittain.
Pidän siitä, että asun kaupungissa, etenkin Töölössä, josta on mukava käydä muualla. Rakastan myös maaseutua ja luontoa ja siellä on kiva käydä kunhan pääsee takaisin. Viihdyn arjessa ihmisten keskellä.
Pidän tapahtumista, muodista, kivoista kahviloista ja ravintoloista jne. Mutta vastapainoksi tykkään olla luonnon keskellä ilman mitään tekemistä, kaukana ihmisvilinästä.
Ammattini
Ammatiltani olen parturi-kampaaja, meikkaaja, personal-trainer, sairaanhoitaja, diakonissa, lähetyssihteeri ja bloggaaja. Työskentelen tällä hetkellä sairaanhoitajana. Teen psykiatrista hoitotyötä syömishäiriöisten parissa. Lisäksi bloggaan ja teen erilaisia markkinointiyhteistöitä yritysten kanssa. Näiden kahden työn yhdistäminen on ajoittain haastavaa mutta toistaiseksi olen onnistunut siinä ainakin omasta mielestäni kohtalaisesti. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2012 saakka, ensin bloggerissa, sitten A-Lehdillä ja myöhemmin täällä Vaikuttajamedialla.
Pisin työurani on ollut kampaajana 12-vuotta. Rakastin olla yrittäjä ja tehdä luovaa asiakasläheistä työtä. Kampasin ja meikkasin kuitenkin niin nuoresta lähtien, että huomasin kolmekymppisenä haluavani opiskella lisää, halusin tehdä myös muuta. Opiskelin ensin personal traineriksi jonka seurauksena innostuin ihmisestä ja ajattelin, että haluan jonkun terveydenhoitoalan tutkinnon. Valmistuin AMK:sta sairaanhoitaja-diakonissaksi vuonna 2019 ja sen jälkeen olen tehnyt sairaanhoitajan työtä samassa paikassa.
Harrastan liikuntaa eri muodoissa ja tavoitteellinen kuntosaliharjoittelu on ollut lähellä sydäntäni. Nyt olen elänyt useamman vuoden ilman tavoitteita ja tavallaan kaipaan niitä. Poikkeusolojen vuoksi viimeinen vuosi treenaamisen suhteen on ollut pirstaleinen ja suurin saavutukseni on ollut varmaan reilun 3000 km:n työmatkapyöräily viime vuoden aikana. Tykkään haastaa itseni ja mennä ajoittain myös äärirajoille. Kun on äärirajoilla, jotenkin elämän liekin tuntee hyvin voimakkaana. Kun ylittää omat rajansa tuntee elävänsä erityisellä tavalla.
Rakastan kissoja ja olen elänyt koko elämäni kissojan kanssa. Varsinkin edesmennyt bengalikissani Puntus on jäänyt sydämeeni. Puntus menehtyi syöpään helmikuun lopullaa. Suunnittelen uuden kissan/kissojen hankintaa ja rotuja joita harkitsen ovat Bengali, Maine Coon, Somali ja Abessialainen. Luulen, että viimeistään ensi vuonna perheeni on täydentynyt kissoilla.
Ihailen luovia ja innovatiivisiä ihmisiä. En ole kiinnostunut tylsyydestä ja tavallisuudesta. Voin itse parhaiten kun olen oman elämäni johtaja. Vierastan hallintorakenteita ja auktoriteetteja.
Vaihdoin Niken juuri Adidakseen. Olen suosinut vuosia Niken urheiluvaatteita, mutta koska huomasin Niken leggingsien valuvan vaihdoin Adidakseen. Tuota ongelmaa ei ole ollut näissä malleissa joita olen tähän mennessä käyttänyt.
LUE MYÖS EDELLISET POSTAUKSET:
Geenitestin tulokset – tunteeko geenitesti minut paremmin kuin minä
Oletko koskaan ajatellut luovuttaa spermaa?
TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ
MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI
AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA
HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN