Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Sinulle, joka haluat liikkua mutta et jaksa

Minna Ahmonsaari

Tämä teksti on sinulle joka haluat liikkua, mutta et jaksa. Saat ajoittain motivaatiopyrähdyksiä ja päätät laittaa elämäsi kerralla kuntoon. Alat käydä salilla monta kertaa viikossa ja samalla kertaa muutat kaikki elämäntapasi. Sitten tulee se hetki kun elämä vie. Tulee viikkoja ja kuukausia, ettet jaksa tai ehdi salille kertaakaan. Käytän esimerkkinä kuntosalia, mutta laji voi olla mikä vain. Hyvinvointi jää sivuseikaksi ja lyhyessä ajassa hankitut tulokset katoavat yhtä nopeasti kuin ovat tulleetkin. Tunnet epäonnistuneesi ja uudestaan aloittaminen on entistä hankalampaa. Kenties ostat jälleen kerran yhden uuden nettivalmennuksen jota et kuitenkaan käytä juuri nyt, vaan kohta. Huomenna.

Kiire ei ole tekosyy – jos haluat liikkua mutta et jaksa

Tuntuu, että ainakin vuosia sitten kuntovalmentajat ja PT:t pyrkivät motivoimaan asiakkaitaan sillä, että jokaisella on 24 tuntia vuorokaudessa ja olet itse vastuussa siitä mihin sen käytät. Ja kuinka kenellekään ei voi  olla ongelma käyttää joka päivä yksi tunti liikuntaan. Tavallaan tuossa oli hiukan syyllistävä sävy ja ihmisten tuntemuksia ja todellisuutta vähäteltiin. Jos esimerkiksi lapset ovat pieniä, etkä ole nukkunut kunnolla kuukausiin tai pahimmassa tapauksessa vuosiin, käyt töissä ja hoidat kotia ja lapsia, ei välttämättä vapaailtana tule ensimmäisenä mieleen lähteä kuntosalille, vaikka rakas kumppani tarjoutuisikin vahtimaan lapsia. Syy voi olla mikä tahansa muukin ja jos mieli on ylikuormittunut niin raskas liikunta ei edes ole kovin järkevää. Vaikka haluat liikkua niin aina ei pysty ja jaksa, ja jos näin on, niin silloin on levon paikka.

Minna Ahmonsaari

Ei ole olemassa kaikki tai ei mitään

Harmillisesti nykypäivänä ihmiset jakaantuvat niihin himosporttaajiin, joilla urheilu kuuluu päivittäiseen elämään. Heillä on alati vaihtuvia treeniohjelmia, valmentajia ja kisatavoitteita – urheilu on heille elämäntapa. Sitten on heitä, joita sohva kutsuu aina ja liikunta loistaa poissaolollaan päivittäisestä tai edes viikoittaisesta tekemisestä. Tuntuu siltä, että kultaisen keskitien kulkijoita on jatkuvasti vähemmän. Onko syynä siihen se, että moni vaatii itseltään aivan liikaa. Ajatellaan, että ’vain’ yksi kuntosalilla käynti viikossa on sama kuin ei mitään. Asia on kuitenkin niin, että kaikilla kerroilla, myös sillä yhdellä, on suuri merkitys kun tarkastellaan kokonaisuutta. Viime viikonloppuna Vaikuttajamedian tiimipäivässä sain kuulla positiivista palautetta siitä, että olen jaksanut olla aktiivinen blogini kanssa. Ja tämä vaikka olen päivittänyt blogia keskimäärin vain kerran viikossa. Tahtini ei ole himobloggaajalle tahti eikä mikään, mutta minun vuodesta toiseen samana pysynyt tahtini on kuitenkin välittänyt lukijoilleni tunteen siitä, että olen koko ajan aktiivinen – ’hitaasta’ tahdista huolimatta.

Monet päivittävät blogia kerran päivässä, joskus oli trendinä tehdä jopa kaksi päivitystä päivittäin. Se mistä minä tässä puhun on säännöllisyys ja oman rytmin löytäminen ja siinä pysyminen. Vertasin bloggaamista kuntosalilla käyntiin. Kun päivitän blogiani kerran viikossa pysyy blogini näkyvillä, hengissä ja on olemassa melko vähällä vaivalla. Jos pitäisin välissä esimerkiksi parin kuukauden tauon, heräisi kysymys olenko lopettanut. Moni kuitenkin ajattelee, että kerran viikossa on liian vähän ja sitten ei tee ollenkaan. Blogi ikäänkuin lakkaisi olemasta siksi aikaa. Siirretään tämä ajatus liikuntaan: yksi viikottainen käynti kuntosalilla on  100% enemmän kuin mitään. Sanotaan, että 1-2 kertaa viikossa ylläpitää, kolme tai enemmän kehittää kuntoa – tämä riippuu tietysti siitä kuinka harjoittelet. Mutta varmaa on se, että jos jätät sen yhdenkin kerran pois, palaat hitaasti ja varmasti nollaan. Sinne, mistä suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin ja voit olla varma, että uudelleen aloittaminen on entistä haasteellisempaa.

Yritän tässä sanoa, että vaikka olisit suunnitellut liikkuvasi kolmesti viikossa ja elämäsi aiheuttaisi sen, että se onnistuu vain kahdesti, niin todellakaan ei ole sama jätätkö sen yhden kerran väliin. Ylläpidä  mitä olet aloittanut, äläkä missään vaiheessa lopeta kokonaan. Tee liikunnasta itsellesi tapa ja muista, että tavan muodostaminen vaatii keskimäärin tuhansia toistoja.

Minna Ahmonsaari

Kokemuksen rintaäänellä – säännöllisyys on kaiken a ja o

Itse olen toiminut näin vuosia ja olen huomannut sen toimivaksi tavaksi. Pitkiä taukoja ei treenaamisesta tule vaikka välillä olisikin viikkoja jolloin treenaaminen jää yhdeksi satunnaiseksi kerraksi. Koronarajoitusten aikaan taukoa tuli enemmän, mutta pidin kunnostani huolta pyöräilemällä. Aloittamiseen ei pääse syntymään minkäänlaista kynnystä kun liikunta ja omalla kohdallani kuntosalilla treenaaminen on läsnä elämässä, kuntosalikortti voimassa ja salikaverit tavoitettavissa, vaikka aktiivisuus ei olisikaan huippuluokkaa. Ajatelkaa vaikka elämän mittakaavalla. Onko parempi himotreenata 5 kertaa viikossa muutama vuosi vai kerran viikossa loppuelämä? Kerran on aina enemmän kuin ei mitään. Muista se, äläkä vaadi itseltäsi mahdotonta.

Jos haluat seurata liikkumistani, niin ota seurantaan Instagramin Reels-osioni. Teen sinne sisältöä omista treeneistäni huumorilla ja kevyesti – Minnan treenireelseihin pääset TÄSTÄ! Ja menemällä mobiililaitteella Reels-osioon.

 

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’BLOGIT.FI

 

Työmatkapyöräilyn plussat ja miinukset

Työmatkapyöräily

Olen aina tykännyt pyöräilystä matkanteon välineenä ja näin ollen työmatkapyöräily on muodostunut minulle luontaiseksi osaksi arkea. Hankin uuden pyörän huhtikuun alussa ja siitä parin viikon päästä aloitin työmatkapyöräilyn. Halusin ensin rauhassa totutella uuteen pyörään ja sitten vasta alkaa käyttämään sitä päivittäisessä arjessani. Tällä kertaa pyörävalintani oli Rossanon cyclocross, joka on maantiepyörän ja maastopyörän risteytys. Toinen vaihtehto olisi voinut olla myöskin nyt yhtä  trendikäs gravel-pyörä joka on varustettu vielä aavistuksen verran leveämmillä renkailla. Päädyin kuitenkin ketterämpään cyclocross vaihtoehtoon ja nyt takana on lähes 2000 kilometriä.  Tämä koostuu 90%:sesti työmatkapyöräilystä. Näiden kilometrien jälkeen voin sanoa olevani tyytyväinen valintaani. Cyclocrossin renkailla voi ajella huoletta myös hiekkateillä, toisin kuin maantiepyörän ohuilla renkailla. Tosin nyt pyöräilystä innostuneena voisin mielellään ottaa myös maantiepyörän, maastopyörän ja talveksi vielä fatbiken.

Työmatkapyöräily

Työmatkapyöräily – plussat ja miinukset

+ Raitis ilma. Pyöräillessä saa mukavan ja raikkaan aloituksen päivään. Ennen ulkoiluannokseni jäi usein vajaaksi, mutta nyt työmatkapyöräillessä asia tulee kuntoon kuin itsestään.

+ Ajatukset nollaantuvat. Ennen käytin työmatkoja muun muassa sähköposteihin vastailuun, blogin päivittämiseen ja turhanpäiväiseen somen selailuun.  Tämä on aivoille melkoinen impulssimyrsky jo ennen varsinaisen työpäivän alkamista. Pyöräillessä ajatukset tuulettuvat ja olen valmis aloittamaan työpäivän raikkailla aivoilla.  Usein myös työpäivän aikana läpikäydyt välillä melko raskaatkin asiat unohtuvat  kotiin tullessa jonnekin työmatkan varrelle.

+ Hyötyliikunta. En ole koskaan ollut erityisesti minkään aerobisen liikunnan suuri ystävä, kuitenkin sillä on merkittäviä terveysvaikutuksia. Työmatkapyöräilyllä saa helposti viikon aerobiset kuitattua kuin huomaamatta, eikä peruskestävyysharjoituksille tarvitse erikseen raivata aikaa kalenterista.  Työmatkapyöräily pitää yllä ja kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, sekä pienentää muun muassa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen.

Työmatkapyöräily

+ Ei koronariskiä. Maskirallilta ja korona-altistukselta välttyy helposti pyöräillessä, siksi työmatkapyöräily sopii loistavasti korona-aikaan.

+ Ajan säästö. Työmatkani on pyörällä noin 12 kilometriä suuntaansa. Pääsen kulkemaan helposti suuren osan matkasta baanaa pitkin ja matka taittuu helposti reiluun puoleen tuntiin. Vaikka pääsen junalla myös nopeasti, on kaikkiin siirtymisiin julkisilla varattava aikaa melkein tunnin verran.

+ Rahan säästö. Matkakorttia ei tarvitse hankkia. Satunnaiset matkat voi kulkea huoletta vaikka taksilla. Kaupungissa liikkuessani en käytä lyhyisiin matkoihin pyörää ollenkaan. Liian monta pyörää on lähtenyt pitkäkyntisten matkaan. Mummopyöräni joka on ollut takapihalla monta talvea kunnostamatta sopisi kyllä hyvin citypyöräksi.

+ Ekologisuus. Päästöistä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kun valinta matkan tekoon on pyörä. Minulle autottomuus on tärkein ekoteko.

Työmatkapyöräily Minna Ahmonsaari

… Ja sitten työmatkapyöräilyn miinukset

– Hiukset aina huonosti ja ilman meikkiä. Pyöräilykypärän käyttö on pyöräillessä välttämättömyys mikä johtaa siihen, että kampaus kärsii. Hiukseni ovat käytännössä aina huonosti töissä. Onneksi en työskentele edustustehtävissä. Moni työmatkapyöräilija meikkaa sitten töihin tullessa, mutta itse koen sen turhaksi säädöksi ja olen valinnut meikittömyyden.

– Hikoilu. Hikoilulta ei voi välttyä työmatkapyöräillessä, vaikka pyöräilisi kuinka rauhalliseen tahtiin. Itse en käy suihkussa enää töissä vaan pidän työpaikalla välttämättömiä hygieniatarvikkeita, joita tarvitsen freesaukseen. Lisäksi vaihdan vaatteet. Onneksi puhtaalla iholla hiki ei haise.

– Vaatteiden vaihto. Kuten jo edellä mainitsin vaihdan vaatteet aina töihin tullessani, tähän menee muutama minuutti aikaa eikä suoraan pyörän selästä voi hypätä sorvin ääreen. Toisaalta on helppoa säilyttää työpaikalla vaikkapa muutamaa vakkarimekkoa ja sujauttaa niistä joku päälle.

– Pyörän säilyttäminen sisällä.  Kun hankin uuden pyörän lupasin itselleni, että säilytän pyörää sisällä. Edellinen hyvä pyöräni varastettiin takapihalta Töölöstä joten en enää luota siihen, että pyörä olisi turvassa missään muualla kuin sisällä. Varsinainen sisustuselementtihän tuo pyörä ei ole, mutta yllättävän hyvin olen siihen tottunut. Asun toisessa kerroksessa, joten pyörän nappaaminen olalle ja sisälle kantaminen ei ole osoittautunut kynnyskysymykseksi. Kaikkeen tottuu.

– Liikenne. Liikenteessä pitää olla erityisen tarkka. Alepa-pyöräilijät, jalankulkijat (kuulokkeet päässä) ja autoilijat (jotka eivät pidä pyöräilijöistä) ovat riski, jota tulee tarkkailla suurennuslasin kautta.

– Sään vaihtelut. Olen saanut pyöräillä kevään ja kesän melko hyvässä säässä. Parina oikein sateisena päivänä olen valinnut julkisen liikenteen. Joskus sade yllättää kesken matkan. Syksyn tullessa varusteisiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota.

– Pyörän huolto. Kerran on mennyt rengas ja kerran lensi mutteri keskiöstä. Säätöähän nämä aiheuttavat jos pyörä leviää kesken matkan. Pyörää pitää pestä ja huoltaa säännöllisesti, jotta matkan teko sujuu huolettomasti. Ainiin ja kerran ajoin kuumaan asfalttiin. Siitäkin selvitiin.

Sain plussia ja miinuksia kasaan saman verran, mutta koen kuitenkin työmatkapyöräilyn plussat huomattavasti suurempina kuin miinukset. Kaikki miinukset ovat sellaisia joiden kanssa tulee toimeen paremmin kuin hyvin. Pyöräily on antanut minulle paljon ja erityisesti tuo ajatusten tuulettuminen matkalla on sellainen hyvä puoli mikä jo melkein yksistään antaa syyn jatkaa työmatkapyöräilyä.

Harrastatko sinä työmatkapyöräilyä?

Loppuun vielä humoristinen video, jossa kiteytyy työmatkapyöräilyn ydin:

Lue myös:

Tyytyväisyys tappaa kehityksen?

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’BLOGIT.FI