Tansanian matkasta on kulunut nyt kohta kuukausi aikaa. Suomessa, sekä Tansaniassa on omat hyvät puolensa, jotka ovat hyvin erilaisia. Jäin kaipaamaan Tansaniasta monia asioita, mutta toisaalta monet asiat ovat täällä meillä Suomessa paremmin. Tein tullessani postauksen; Mitä jäin kaipaamaan Tansaniasta? Nyt palaan aiheeseen kertomalla; Mitä en jäänyt kaipaamaan Tansaniasta?

Tiet

Tansaniassa tiet ovat ongelma. Oikeastaan ainoastaan isot tiet ovat hyvässä kunnossa. Tiet joillekkin ihan hyville asuinalueille saattavat olla todella kuoppaisia ja niiden kulkemiseen on oltava vähintääkin maasturi. Autoissa on käytännössä kokoajan jotain korjattavaa ja perusteellinen pesu on välttämätön päivittäin.  Kun sade yllättää kuopat täyttyvät tietenkin vedellä. Tansanialaiset eivät toisaalta asiaa pelästy, vaan autolla ajetaan läpi mistä vaan. Jos autoon tulee vettä sisälle, niin ei sitä sen kummemmin ihmetellä. Olen nähnyt ihmisten menevät läpi noista sadekuopista esimerkiksi moottoripyörällä niin, että vesi ylettyy vyötärölle saakka. Mikäs siinä, lämpimässä toisaalta kuivuu melko nopeasti. Toinen ongelma on tähän liittyen on osoitteet. Moneen paikkaan keskustan ulkopuolella ei ole selvää osoitetta, vaan neuvoa joutuu kysymään useilta ohikulkijoilta löytääkseen perille. Google mapsiin ei voi todellakaan luottaa.

Ruuhkat

Varsinkin Dar es Salaamissa on ihan järkyttävät ruuhkat. Oikeastaan ihan sama mitä lähdet tekemään, on se päivän reissu. Autossa on normaalia viettää päivän aikana kokonaisen työpäivän verran aikaa, mikä tuntuu Suomen hiljaisuuteen tottuneelle melko raskaalle ja ennenkaikkea ajan tuhlaukselta. Tuossa yli viiden miljoonan ihmisen kaupungissa ei ole metroa, minkä tulo varmasti helpottaisi tilannetta merkittävästi. Tilannetta helpottaa onneksi myös se, että tienvarsilta voi ostaa oikeastaan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä suoraan autoon. Ruuhkia ei onneksi ole Dar es Salaamin mittakaavassa missään muualla Tansaniassa.

Afrikkalainen aikakäsitys

Vaikka tykkään siitä, että varsinkaan vapaa-ajallani elämä ei ole täysin kellon tarkkaa, saa Afrikassa joskus odottaa vähän liikaa. Jos sovitaan, että nähdään esimerkiksi klo 12 voi se olla mitä tahansa puolen päivän ja ilta kuuden välillä. Siskojeni kanssa pysyttiin melko hyvin aikataulussa, mutta huomasin usein olevani itsekin myöhässä juurikin teiden, ruuhkien yms. takia. Koskaan ei tiedä mitä matkalla tapahtuu.

sisäelinkeitto

Pääsääntöisesti pidän kovasti Tansanialaisesta ruoasta, mutta yksi saa aikaan kylmät väreet ja oksennusreaktion. Nimittäin; sisäelinkeitto joka on paikallinen suuri herkku. Tätä tarjoillaan usein ns. ”parempana” ruokana juhlissa. Muistan esimerkiksi kerran kun olin eräillä 40-vuotis syntymäpäivillä, jossa ohjelma alkoi klo 6.00 aamulla ilman aamupalaa tunnin juoksulenkillä. Tämän jälkeen alkoi reilu pari tuntia kestävä ryhmäliikuntatunti jonka sen jälkeen ruokana tarjottiin juurikin tuota sisäelinkeittoa. Jos olisin ollut pelkokertoimessa, olisin varmasti saanut lautaseni syötyä mutta tuon useita tunteja kestäneen aerobisen jälkeen ei kyllä maistunut vaikka verensokerit olivat todella alhaalla. Keitossa on siis varmaan kaikki lehmän sisäelimet aivoista ja sydämestä lähtien.

Moskiitot

Olen erityisen allerginen moskiitoille ja saan niiden pistoista valtavat paiseet joka paikkaan. Vaikka muilla ei olisi yhtään puremaa, minulla niitä on kymmeniä. Moskiitot siis rakastavat vertani ja minä taas olen niille yliherkkä. Joudun syömään allergialääkettä ja suojautumaan moskiitoilta erityisen tarkasti. Tämäkään ei auta, vaan saan kutiavia paukamia joka tapauksessa. Huolestuttavaa tästä tekee myös se, että moskiitot levittävät mm. malariaa. Tämän vuoksi en koskaan lähde Tansaniaan ilman malarian estolääkitystä. Onneksi en saa siitä mitään sivuvaikutuksia kuten monet muut.

Kuvat otettu aiheesta poiketen Suomen Sipoossa. Kuvaajana loistava: Yasmina Godden

Köyhyys ja eriarvoisuus

Tansaniassa ei voi välttyä näkemästä köyhyyttä ja eriarvoisuutta. Vaikka meillä on Suomessa monenlaisia ongelmia, ei sitä voi mitenkään verrata siihen mitä Tansaniassa koetaan. Yhteiskuntaluokkien erot näkyvät katukuvassa selvästi ja sen näkeminen tuntuu ikävältä. Terveydenhuolto ei ylety joka paikkaan, eikä apua ole saatavilla.  Jokaista ihmistä ei voida mitenkään auttaa. Ihmisten positiivisuus, iloisuus ja onnellisuus on silti mieltä lämmittävää. Suuri osa pystyy nauttimaan elämästä ja olemaan kiitollinen pienestä, vaikkei omistaisi mitään.

Lue myös:

Mitä jäin kaipaamaan Tansaniasta?

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’​

Olen palannut viime lauantaina Suomeen neljän viikon reissulta Tansaniasta. Täällä oli aluksi sateista mutta nyt paistaa jo aurinko ja on peräti 15 astetta lämmintä. Nyt täällä on jo vihreää ja kaunista ja matkani aikana luonto on puhjennut kukkaan. Tansaniassa ollessani koin kotiin lähdön haikeana ja olisin voinut jäädä matkalle pidemmäksi aikaa. On kuitenkin mukavaa olla kotona ja nauttia Suomen kesästä. Jäin kuitenkin erityisesti kaipaamaan seuraavia asioita.

Luonto ja lämpö

Tansanian luonto on äärimmäisen kaunis. Tykkään trooppisesta ilmastosta ja missään ei koskaan voi olla mielestäni liian lämmintä. Lämpimässä ihon kunto paranee, kroppa toimii paremmin ja mikä tärkeintä koskaan ei ole kylmä. Rakastan palmuja varsinkin korkeita kookospalmuja, joita Tansaniassa on joka puolella ja ylipäätään kaikki värit ja luonnon eksoottisuus on mahtavaa. Valkoiset hiekkarannat ja turkoosi meri ovat kauneimpia asioita joita tiedän.

Iso perhe

Suomessa minulla ei ole sisaruksia ja perhe on tosi pieni. Tansaniassa isäni puolelta meitä on todella paljon mikä on mukavaa. Tansanialaiset ovat erittäin vieraanvaraisia ja minne tahansa menenkin, saan yleensä tuntea oloni hyvin tervetulleeksi. Ihmisten iloisuus, ystävällisyys ja yleinen välittömyys ovat ihailtavia.

Tansanialainen ruoka

Joskun Tansaniassa tulee vastaa liiankin erikoisia ruokia, kuten paikallinen suuri herkku ”sisäelinkeitto” mutta muuten ruoka on pääosin lihaa/kanaa/kalaa + riisiä/ugalia/perunaa ja kasviksia, sekä hedelmiä. Huomasin kun en kuukauteen syönyt lähes ollenkaan maitotuotteita enkä ruisleipää niin vatsani voi erityisen hyvin. Olen aika kriittinen nykyään erilaisille rajoitetuille ruokavaliolle, mutta jatkossa tästä viisastuneena tulen ehkä rajoittamaan jonkin verran edellä mainittuja asioita.

KIIREETTÖMYYS

”No hurry in Africa”  Tietynlainen kiireettömyys Tansaniassa on helpottavaa. Joskus aikataulut eivät pidä mutta ihmiset suhtautuvat siihen joustavasti. Täällä minuutin mukaan sykkiminen, kiire ja hötkyily tuntuu joskus rasittavalta ja tarttuu. Rauhallinen suhtautuminen asioihin joille ei voi mitään on helpottavaa.

KENKIEN PESU

Tansanialaisessa kodeissa joissa vierailin oli ”Dada”, kotiapulainen joka auttaa kotitöissä ja ruoanlaitossa. Dada myös puhdistaa kaikkien kengät aina päivän jälkeen. Se on asia, jota harvoin itse tulee tehtyä elleivät kengät ole todella likaiset. Suomalaisesta se tuntuu luksukselta ja sitä jäin kaipaamaan.

Jatkona tähän postaukseen tulen tekemään postauksen: Mitä EN jäänyt kaipaamaan Tansaniasta.

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’​