Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 3
4Kaupallinen yhteistyö: Kili Ascents
Nyt on aika palata Kilimanjaro vuorelle ja vuorossa on sarjan viimeinen osa, nimittäin huiputus. Elämäni ikimuistoisin matka on tässä jaksossa jo loppusuoralla. Viimeksi jäimme tähän. Olin aloittanut lääkityksen vuoristotautiin edellisenä päivänä ja se tuntui helpottavan vuoristotaudin oireita.
Päivä 6 tiukka nousu School hutille
Olin levännyt ja nukkunut hyvin. Olin niin iloinen siitä, että vuoristotaudin oireet olivat laantuneet jonkin verran. Kylmyys, eikä mikään muukaan tuntunut haittaavan. Kilimanjaron kylmyyttä on vaikea ymmärtää näin jälkeenpäin. Se oli niin julma ja anteeksiantamaton, onneksi kuumavesipullo makuupussissa helpotti hiukan. Päivään kuusi heräsin virkeänä ja valmiina nousemaan lähes viiteen tuhanteen metriin. Vain vajaa kilometri ylöspäin, eikä pitkää vaellusta tänään. Kiipeäminen sujui hyvin ja korkeus on ei vielä tuntunut missään vaikka olimme tosiaan 4850 metrissä. Tai paremminkin se ei tuntunut sietämättömältä. Korkeus tuntui koko matkan ajan vaikeampana hengityksenä, kohonneena pulssina, turvotuksena ja heikkona olona. Olo ei ollut täysin normaali missään vaiheessa. Tänä päivänä saapuessamme leiriin, yksi meidän neljän turistin seurueestamme sairastui pahasti ja joutui lähtemään alas. Hän oli meistä kaikista kokenein vuorikiipeilijä, valloittanut monta huippua. Kuitenkaan koskaan vuorista ei tiedä ja vuoristoa tulee kunnioittaa aina.
Kun saavumme leiriin noin viiden tunnin kiipeämisen jälkeen luvassa oli ruokaa ja lepoa. Söimme lounaan, välipalan ja illallisen ja niiden välillä oli tarkoitus nukkua ja levätä niin paljon kuin pystyy. Yöunia ei ollut tulossa nimittäin huiputtamaan lähdettiin jo yöllä. Tänä päivänä en saanut jotenkin itseäni niin rennoksi, että olisin nukahtanut. Tämä oli ainut asia mikä minua hiukan huolestutti.
Päivä 7 Keskellä yötä Kohti huippua
Huiputtamaan lähdetään aina yöllä. Silloin huippu saavutetaan optimaalisesti juuri kun aurinko on noussut. Lähdimme yön pimeyteen kiipeämään ja kantajat jäivät leiriin. He lähtivät seuraavana aamuna alempaan leiriin valmistelemaan meille yösijaa. Etenimme tuttuun tapaan hitaasti ja varmasti upean tähtitaivaan alla otsalamppujen valossa. Tunsin unenpuutteen ja hengityksen vaikeuden alusta saakka. Pelkkä unenpuute ei minua olisi hidastanut, mutta se ettei saanut henkeä kunnolla senkin edestä. Vuoristotaudin oireet olivat jälleen alkaneet pahentua. Meitä oli yhteensä kuusi. Kolme turistia ja kolme opasta. Päätin, että muut saavat mennä edeltä ja jättäydyin suosiolla jälkeen. Huippu koostuu kolmesta kraatiterista Gilman`s pointista 5685 m., Stella pointista 5765 m. ja korkeimmasta huipusta Uhuru Peakista joka on 5895 metriä korkea. Ennen Gilman`s pointtia oli pitkä ja jyrkkä nousu. Se oli kompastuskiveni, tuntui että siinä vaiheessa olin jo aivan poikki ja joka ikinen askel tuntu siltä kun olisi kantanut 100 kiloa kiviä mukanaan. Huimasi, mutta ei kuitenkaan oksettanut mikä on monella oireena vuoristotaudissa. Olo oli vain käsittämättömän heikko. Välillä pysähdyttiin juomaan ja syömään jotain sokerista, kuten suklaata. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto, eikä myöskään kuulu tapoihini.
Uskomatonta mutta totta ”pikku mäki” päästiin ylös ja olimme Gilman´s pointilla. Valoa alkoi näkyä jo tunnelin päässä ja tästä pystyi jo näkemään seuraavat etapit Stellan ja Uhurun. Huippu ei ole sellaista jyrkkää nousua vaan kaikki kraaterit ovat laakealla alueella missä on paljon lunta. Jos katsoo perinteistä maisemakuvaa Kilimanjarosta, voi nähdä huipun lähes tasaisena alueena, mutta kuitenkin kraatereilla on noin sadan metrin korkeuserot. Gilman`s pointilla tapasin yhden ranskalaisen miehen joka oli juuri tullut Uhuru Peakilta. Hänen mukaansa nyt alkoi helpottaa, tämä antoi minulle taas paljon voimaa. Kyseisellä kraaterillä oli myös kiinalainen nainen joka oksenti ja oli erittäin huonovointinen, hänen matka ylöspäin päättyi siihen.
Kohti seuraavaa etappia Stella Pointtia 5756 metriä
Ajattelin, että tyyli vapaa. Tavalla tai toisella eteenpäin. Olin nyt selvinnyt varmasti pahimmasta. Matka jatkui jälleen hitaasti ja varmasti. Kello läheni jo puolta päivää ja olimme pahasti myöhässä. Nimittäin saman päivän aikana piti myös laskeutua alas 3800 metriin. Nyt olimme siis kiivenneet lähes 12 tuntia ja Stella point oli vasta edessä. Joskus puolen päivän aikaan saavutimme Stellan. Matkalla tuli vastaan hoipertelevia ihmisiä ja oksennuksia näkyi matkan varrella. En osannut iloita vielä, nimittäin olin valmistautunut menemään vielä loppuun saakka Uhuru Peakille. Ajateltiin, että on vaarallista lähteä enää sinne ja vaikka kuinka yritin suostutella oppaita lähtemään en saanut tahtoani läpi. Vedoten turvallisuuteen, oli aika lähteä alas. Huippu oli liukas ja minä jo hyvin väsynyt. Takaisin leiriin saapuminen olisi mennyt muutan liian myöhäiseksi. Olisin halunnut mennä Uhuru Peakille vaikka väkisin, mutta lopulta ymmärsin realiteetit. Otimme muutaman kuvan ja hiukan haikein mielin lähdimme alaspäin. Toisaalta tiesin, että oma mieli ei olisi luovuttanut. Aika vain loppui kesken. Huippu oli kuitenkin virallisesti saavutettu. Olin tehnyt kaiken minkä pystyin.
Huipulta alas
Huipulla tuuli ja seuraava ajatus olikin, että täältä pitää päästä jotenkin myös alas. Alastuloa oli kahtena päivänä rutkasti, mutta tuota en ollut miettinyt sen kummemmin vaikka omaankin leikatun jalan, yliliikkuvat nivelet ja polveni kipeytyy ajoittain alastuloissa. Olin ajatellut, että kyllä se maan vetovoima aina alas tuo tavalla tai toisella kunhan ensin pääsee ylös. No näinhän se oli, mutta mieluummin kyllä silti etenen ylöspäin kuin alaspäin. Mietin monta kertaa mistä saisi sopivan liukurin jolla voisi laskea mukavasti parissa tunnissa Kilimanjarolta alas. Liukuria ei löytynyt ja kaksi päivää siihen lopulta meni. Saavuimme leiriin joskus illalla, en muista monelta mutta pimeä oli jo tullut. Muut kaksi jotka saavuttivat Uhuru Peakin odottivat jo iloisena leirissä. Yhteensä liikenteessä tuli oltua melkein vuorokausi. Tunsin, että saan varmaan vielä flunssan tämän kaiken päälle. Kuitenkin kunnon ruoka ja hyvät yöunet selkeyttivät oloa ja seuraavana aamuna voin taas ihan hyvin.
Päivä 8 Millenium Campiltä alas
Aamulla heräsimme aikaisin kukonlaulun aikaan. Pakkasimme tavarat, söimme aamiaisen ja lähdimme taas alamäkeä eteenpäin. Nyt parin tunnin kävelyn jälkeen polveen alkoi hiukan särkeä mutta kipu ei missään vaiheessa mennyt sietämättömäksi. Maisema muuttui taas vehreäksi viidakoksi ja muutaman pitkähäntäapinankin näimme matkalla. Saavuimme alas iltapäivällä ja nautimme vielä yhdessä lounaan, juhlimme yhden seurueemme jäsenen syntymäpäiviä, saimme diplomit ja palkitsimme kantajat, kokit ja muun henkilökunnan tipeillä. Meistä neljästä, kolme pääsi ylös saakka. Kaksi Uhuru Peakille, minä Stella Pointille. Vain yksi joutui keskeyttämään ennen huippua. Nyt olin jo tyytyväinen suoritukseeni ja kasvojeni voimakas turvotus herätti hilpeyttä juhlan lomassa. Olin onnellinen, että uskalsin lähteä ja esimerkiksi jalkani ei vaivannut suuremmin. Ainut haaste oli vuoristotauti. Vuosi 2020 alkoi kirjaimellisesti vuoria valloittamalla. Mahtava reissu. Seuraavaksi oli aika palautua. Suihkuun pääsy oli muuten aikamoista luxusta kahdeksan päivän retken jälkeen.
Sinulle jonka haaveena on valloittaa Kilimanjaro.
Suosittelen lämpimästä ottamaan yhteyttä:
kiliascents.com
Lue koko sarja:
KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 1
Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2
Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 3
MITEN VALMISTAUDUIN KILIMANJARON VALLOITUKSEEN
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’
Viikonloppu turistina Jyväskylässä
Kaupallinen yhteistyö: Visit Jyväskylä
Jälleen kerran minulla oli ilo osallistua yhdeksän kollegan ja Visit Jyväskylän Johanna Maasolan kanssa IhanNaiset bloggaajamatkalle Jyväskylään. Jyväskylä oli kotikaupunkini 12-vuotta, joten kaupunki on ennestään minulle tuttu ja siihen liittyy paljon muistoja. Suomen Ateena, eikä suotta. Jos en asuisi Helsingissä, toinen vaihtoehto Suomessa voisi olla edelleenkin Jyväskylä. Uskomatonta, että olen asunut Helsingissä jo kohta kuusi vuotta. Jyväskylän ajat ovat vielä vahvasti muistissa. Parasta Jyväskylässa oli mielestäni Suomen kaunein rantaraitti missä nytkin pyörähdin ja asuinalueet Jyväsjärven rannalla.
Neste rally – kesän kohokohta Jyväskylässä
Matka alkoi matkakeskukselta jonne saavuimme omilla kyydeillämme. Tästä suuntasimme suoraan hotelli Paviljonkiin, jossa meille esiteltiin MM-ralli tapahtumaa, joka perinteisesti järjestetään Jyväskylässä joka kesä. On järjestetty jo niin kauan, että tulevana kesänä 6.-9.8. ajettava Suomen MM-ralli juhlii 70-vuotiasta taivaltaan. Hiljattain julkaistu reitti kunnioittaa menneitä vuosikymmeniä, alkaen ja päättyen Jyväskylän kaupunkierikoiskoeklassikoihin. Suomalaisodotukset Neste Ralliin ovat korkealla ja kolmoisvoittoa pidetään mahdollisena Kalle Rovanperä eturintamassa. Minulla on ralleista Jyväskylän ajoilta mukavia muistoja, on uskomatonta miten kaupunkin muuttuu hetkessä kansainväliseksi MM-kisa näyttämöksi. MM-ralli on nimittäin Suomen suurin vuosittain järjestettävä urheilutapahtuma. Jyväskylä tekee tapahtumasta mukavan intiimin ja rallin olohuoneen elämystori jättimäisine screeneineen ja yleisökatsomoineen, näytteilleasettajien reunustama vilkas WRC-katu, sekä kilpailun sykkeessä elävä huoltoparkki tarjoavat mahdollisuuden nähdä virtaviivaisia kilpa-autoja ja huoltotauoilla parveilevia tähtikuskeja puhe etäisyydeltä. Jos olen vapaalla menen mielellään verestämään rallimuistoja ensi kesänä Jyväskylään. Tapahtumaan on saatavilla myös erilaisia VIP-paketteja, joten laatua ja mukavuutta arvostavan kannattaa sijoittaa sellaiseen. Esimerkiksi IhanNaiset tarjouksista löydät VIP-helikopterikuljetuksen Laajavuoreen. Hinta uskomattomat 149 € / henkilö (+ alv 10%), sisältäen pääsylipun erikoiskokeelle. HUOM. Erikoistarjous, jota ei tarjolla muualla. Paikkoja rajoitetusti – toimithan nopeasti.
Lounas upeassa Frans & Sandrassa
Lounastimme ranskalaisessa ravintolassa Frans & Sandrassa, josta tuli suosikkini jo edellisen matkan aikana. Valitsin täällä syötäväksi siirtomaista vaikutteita saanutta eksottista Panang-kanaa ja tietty viinit valittiin valmiiksi ruokiin sopiviksi. siihen päälle. Ravintolan bravuuri on ranskalainen keittiö, eli rakkaus hyvään ruokaan ja juomaan. Ruoka- ja viinilistoille on tuotu omia elementtejä ja palvelu on huippuluokkaa. Ravintolapäällikkö Kalle Heinäsuo teki jälleen kerran lounaasta ikimuistoisen hyvällä palvelullaan ja nappiin osuneilla suosituksillaan. Olen ravintolassa usein se, joka luottaa suosituksiin ja arvostan sitä, että henkilökunta tuntee ruokalistan ja viinit kuin omat taskunsa. Lisäksi ravintola on remontoitu tuomalla sinne sopivasti uutta ja kunnioittamalla vanhaa. Rvintolan löydät Original Sokos Hotel Alexandran yhteydestä Hannikaisenkadulta. Mainitsemalla ”IhanNaiset” tarjoaa Frans & Sandra sinulle ja pöytäseurueellesi Crème Brûléen pääruoan yhteydessä.
Kulttuuria Keski-Suomen museossa
Keski-Suomen museo on Alvar Aallon suunnittelema, vastikään remontin jälkeen avattu perinteikäs museo. Itse olen käynyt kerran aikaisemmin tässä kyseisessä museossa Jyväskylässä asuessani. Museoista kiinnostuneelle paikka tarjoaa paljon nähtävää ja tutkittavaa. Kolmessa kerroksessa tällä hetkellä ovat menossa näyttelyt: Miljoonasade – suomirokkia ja kasvukipuja 22.2.-9.8.2020, Keskisuomalaisuutta etsimässä on pysyvä näyttely 22.2.2020 alkaen ja Dominoefekti: taidetta Keski–Suomesta 22.2.-30.8.2020. Kaikki osiot olivat kiinnostavia ja jollain tapaa tunteita herättäviä. Miljoonasateen muistelot, toivat mieleen omatkin muistot festariajoilta, nimittäin näyttelyssä oli nähtävissä suora taltiointi vuoden -88 Provinssirockista. Keskisuomalaisuutta etsimässä oli taas kattava kuvaus Jyväskylän historiasta, missä pääsi fiilistelemään sitä mitä oli ennen ja mitä on nyt. Dominoefekti taas oli Keskisuomalaista taidetta parhaimmillaan ja tuo esille sekä vanhempaa, että uudempaa taidetta. Jatkuvasti karttuva kokoelma pitää sisällään taidetta Jonas Heiskasta ja Carl Bengtsistä Veikko Hirvimäen ja Ulla Virran varhaistuotantoon.
Illallinen ja yöpyminen Jyväskylässä
Pöllöwaari on aina ollut lempiravintolani Jyväskylässä ja jopa koko Suomen tasolla se yltää kärkeen. Pöllöwaari sijaitsee tunnelmallisen Boutique Hotelli Yöpuun yhteydessä. Paikkaan liittyy paljon muistoja ja olen yöpynytkin kyseisessä hotellissa joskus noin 15 -vuotta sitten. Hotellin jokainen huone on erilainen ja rakkaudella sisustettu. Boutique Hotelli Yöpuu ja ravintola Pöllöwaari sijaitsevat Jyväskylän keskustassa Kansakoulunkadulla, historiallisesti arvokkaassa kivitalossa. Saimme nauttia menun Pöllöwaarissa asiantuntevan ravintolapäällikkö Ulla Häkkisen kanssa, joka kertoi mielenkiintoisia faktoja ravintolan ja hotellin historiasta. Alkupalaksi söin omenamehulla kompressoitua kurkkua sekä kampasimpukkaa, pääruoaksi ylikypsää häränposkea, joka oli suorastaan suussasulavaa ja jälkiruoaksi paahtoruisjäätelöä sekä marinoitua mustikkaa. Kokonaisuus löhenteli täydellisyyttä sopivine viineineen.
Kyseisen paikan yrittäjät omistavat nykyään myös Hotelli Verson, jossa yövyimme. Verso tunnetaan entisenä Sokos Hotel Jyväshovina, joka oli saanut kivan freesauksen ja uuden ilmeen sitten viime näkemän. Hotellissa on varmasti yksi kaupungin parhaista aamupaloista, munakkaan paistaa oma kokki ja raaka aineissa on panostettu kotimaisuuteen ja ennenkaikkea lähituotantoon. Mikä parasta, sunnuntaina aamupala oli klo 12:ta saakka mikä mahdollisti hyvät yöunet, aamulenkin Jyväsjärven rannalla ja kiireettömän aamiaisen. Tätä arvostin todella, nimittäin joskus hotelleissa aamupalan loppuessa esimerkiksi kello kymmenen, ei kiirettömään aamuun jää riittävästi aikaa. Huone oli tilava ja viihtyisä kylpyammeineen ja näkymät olivat suoraan legendaariselle kävelykadulle. Sain vielä myöhäisen huoneenluovutuksen kahteen saakka, mikä kruunasi kokonaisuuden. Verso tarjoaa suositun Urban stay – hotellipaketin sisältäen majoituksen standard-huoneessa, kolmen ruokalajin illallisen Verso Baari & Keittiössä ja tervetulokuohuviinin IhanNaisille hintaan 150€/kaksi henkeä (ovh. 200€).
Sattumalta Jyväskylässä vietettiin ystäväni babyshowereita kyseisenä sunnuntaina, joten ajoitus matkalle oli mitä sopivin. Onnistuneen matkan ja babyshowereiden jälkeen matkasin kotiin Helsinkiin vasta illalla. Matkan aikana mietin moneen kertaan, että jo yhden yön minilomalla on iso vaikutus. Ihan kuin olisi ollut lomalla pidempäänkin. Kiitos Visit Jyväskylä ihanasta matkasta.
