Työmatkapyöräilyn plussat ja miinukset

Olen aina tykännyt pyöräilystä matkanteon välineenä ja näin ollen työmatkapyöräily on muodostunut minulle luontaiseksi osaksi arkea. Hankin uuden pyörän huhtikuun alussa ja siitä parin viikon päästä aloitin työmatkapyöräilyn. Halusin ensin rauhassa totutella uuteen pyörään ja sitten vasta alkaa käyttämään sitä päivittäisessä arjessani. Tällä kertaa pyörävalintani oli Rossanon cyclocross, joka on maantiepyörän ja maastopyörän risteytys. Toinen vaihtehto olisi voinut olla myöskin nyt yhtä  trendikäs gravel-pyörä joka on varustettu vielä aavistuksen verran leveämmillä renkailla. Päädyin kuitenkin ketterämpään cyclocross vaihtoehtoon ja nyt takana on lähes 2000 kilometriä.  Tämä koostuu 90%:sesti työmatkapyöräilystä. Näiden kilometrien jälkeen voin sanoa olevani tyytyväinen valintaani. Cyclocrossin renkailla voi ajella huoletta myös hiekkateillä, toisin kuin maantiepyörän ohuilla renkailla. Tosin nyt pyöräilystä innostuneena voisin mielellään ottaa myös maantiepyörän, maastopyörän ja talveksi vielä fatbiken.

Työmatkapyöräily – plussat ja miinukset

+ Raitis ilma. Pyöräillessä saa mukavan ja raikkaan aloituksen päivään. Ennen ulkoiluannokseni jäi usein vajaaksi, mutta nyt työmatkapyöräillessä asia tulee kuntoon kuin itsestään.

+ Ajatukset nollaantuvat. Ennen käytin työmatkoja muun muassa sähköposteihin vastailuun, blogin päivittämiseen ja turhanpäiväiseen somen selailuun.  Tämä on aivoille melkoinen impulssimyrsky jo ennen varsinaisen työpäivän alkamista. Pyöräillessä ajatukset tuulettuvat ja olen valmis aloittamaan työpäivän raikkailla aivoilla.  Usein myös työpäivän aikana läpikäydyt välillä melko raskaatkin asiat unohtuvat  kotiin tullessa jonnekin työmatkan varrelle.

+ Hyötyliikunta. En ole koskaan ollut erityisesti minkään aerobisen liikunnan suuri ystävä, kuitenkin sillä on merkittäviä terveysvaikutuksia. Työmatkapyöräilyllä saa helposti viikon aerobiset kuitattua kuin huomaamatta, eikä peruskestävyysharjoituksille tarvitse erikseen raivata aikaa kalenterista.  Työmatkapyöräily pitää yllä ja kehittää hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä, sekä pienentää muun muassa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin ja tyypin 2 diabetekseen.

+ Ei koronariskiä. Maskirallilta ja korona-altistukselta välttyy helposti pyöräillessä, siksi työmatkapyöräily sopii loistavasti korona-aikaan.

+ Ajansäästö. Työmatkani on pyörällä noin 12 kilometriä suuntaansa. Pääsen kulkemaan helposti suuren osan matkasta baanaa pitkin ja matka taittuu helposti reiluun puoleen tuntiin. Vaikka pääsen junalla myös nopeasti, on kaikkiin siirtymisiin julkisilla varattava aikaa melkein tunnin verran.

+ Rahansäästö. Matkakorttia ei tarvitse hankkia. Satunnaiset matkat voi kulkea huoletta vaikka taksilla. Kaupungissa liikkuessani en käytä lyhyisiin matkoihin pyörää ollenkaan. Liian monta pyörää on lähtenyt pitkäkyntisten matkaan. Mummopyöräni joka on ollut takapihalla monta talvea kunnostamatta sopisi kyllä hyvin citypyöräksi.

+ Ekologisuus. Päästöistä ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kun valinta matkan tekoon on pyörä. Minulle autottomuus on tärkein ekoteko.

… Ja sitten työmatkapyöräilyn miinukset

– Hiukset aina huonosti ja ilman meikkiä. Pyöräilykypärän käyttö on pyöräillessä välttämättömyys mikä johtaa siihen, että kampaus kärsii. Hiukseni ovat käytännössä aina huonosti töissä. Onneksi en työskentele edustustehtävissä. Moni työmatkapyöräilija meikkaa sitten töihin tullessa, mutta itse koen sen turhaksi säädöksi ja olen valinnut meikittömyyden.

– Hikoilu. Hikoilulta ei voi välttyä työmatkapyöräillessä, vaikka pyöräilisi kuinka rauhalliseen tahtiin. Itse en käy suihkussa enää töissä vaan pidän työpaikalla välttämättömiä hygieniatarvikkeita, joita tarvitsen freesaukseen. Lisäksi vaihdan vaatteet. Onneksi puhtaalla iholla hiki ei haise.

– Vaatteiden vaihto. Kuten jo edellä mainitsin vaihdan vaatteet aina töihin tullessani, tähän menee muutama minuutti aikaa eikä suoraan pyörän selästä voi hypätä sorvin ääreen. Toisaalta on helppoa säilyttää työpaikalla vaikkapa muutamaa vakkarimekkoa ja sujauttaa niistä joku päälle.

Kuvat / Yasmina Godden

– Pyörän säilyttäminen sisällä.  Kun hankin uuden pyörän lupasin itselleni, että säilytän pyörää sisällä. Edellinen hyvä pyöräni varastettiin takapihalta Töölöstä joten en enää luota siihen, että pyörä olisi turvassa missään muualla kuin sisällä. Varsinainen sisustuselementtihän tuo pyörä ei ole, mutta yllättävän hyvin olen siihen tottunut. Asun toisessa kerroksessa, joten pyörän nappaaminen olalle ja sisälle kantaminen ei ole osoittautunut kynnyskysymykseksi. Kaikkeen tottuu.

– Liikenne. Liikenteessä pitää olla erityisen tarkka. Alepa-pyöräilijät, jalankulkijat (kuulokkeet päässä) ja autoilijat (jotka eivät pidä pyöräilijöistä) ovat riski, jota tulee tarkkailla suurennuslasin kautta.

– Sään vaihtelut. Olen saanut pyöräillä kevään ja kesän melko hyvässä säässä. Parina oikein sateisena päivänä olen valinnut julkisen liikenteen. Joskus sade yllättää kesken matkan. Syksyn tullessa varusteisiin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota.

– Pyörän huolto. Kerran on mennyt rengas ja kerran lensi mutteri keskiöstä. Säätöähän nämä aiheuttavat jos pyörä leviää kesken matkan. Pyörää pitää pestä ja huoltaa säännöllisesti, jotta matkan teko sujuu huolettomasti. Ainiin ja kerran ajoin kuumaan asfalttiin. Siitäkin selvitiin.

Sain plussia ja miinuksia kasaan saman verran, mutta koen kuitenkin työmatkapyöräilyn plussat huomattavasti suurempina kuin miinukset. Kaikki miinukset ovat sellaisia joiden kanssa tulee toimeen paremmin kuin hyvin. Pyöräily on antanut minulle paljon ja erityisesti tuo ajatusten tuulettuminen matkalla on sellainen hyvä puoli mikä jo melkein yksistään antaa syyn jatkaa työmatkapyöräilyä.

Harrastatko sinä työmatkapyöräilyä?

Loppuun vielä humoristinen video, jossa kiteytyy työmatkapyöräilyn ydin:

Lue myös:

Tyytyväisyys tappaa kehityksen?

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’/ BLOGIT.FI