Paluu blogiin: äitiys, psykoterapeuttiopinnot ja Mielen saari
2
Kuva / Vilma Doumbouya
On jotenkin erityinen tunne kirjoittaa tänne taas.
Tyttö sinä olet vahva -blogi on kulkenut mukanani jo vuodesta 2012. Välillä olen kirjoittanut aktiivisesti, välillä elämä on vienyt niin vahvasti mukanaan, että sanat ovat jääneet hetkeksi odottamaan. Nyt edellisestä kerrasta on mennyt yli vuosi ja sinä aikana on tapahtunut paljon.
Nyt tuntuu oikealta palata.
Blogi on vuosien aikana muuttunut, aivan kuten minäkin. Aiemmin kirjoitin enemmän lifestyle-aiheista, ja ne kulkevat mukana edelleen, mutta nykyään huomaan pysähtyväni yhä useammin mielen hyvinvoinnin, tunteiden ja ihmisyyden äärelle. Juuri näistä asioista tulen kirjoittamaan täällä blogissa jatkossa entistä enemmän.
Näistä ajatuksista syntyi myös yritykseni Mielen saari.
Nimi syntyi oikeastaan omasta nimestäni, mutta myös ajatuksesta paikasta, joka olisi turvallinen. Sellainen paikka, johon mieli voi hetkeksi vetäytyä hengittämään, jäsentämään ajatuksia ja levähtämään.
Oli mieli tyyni tai myrskyävä, Mielen saari on se paikka.
Turvapaikka omalle sisäiselle maailmallesi.
Matka kohti psykoterapeutin työtä
Viime aikoina olen kulkenut kohti tätä teemaa opintojen kautta. Opiskelen psykoterapeutiksi Helsingin yliopistossa. Suuntaukseni on kognitiivis-integratiivinen psykoterapia, johon sisältyy myös paljon hypnoterapian opintoja.
Yksi opintojen merkittävimmistä vaiheista on ollut se, että olen jo päässyt tekemään terapiatyötä. Ihmisten kohtaaminen tässä työssä on ollut minulle todella merkityksellistä.
Psykoterapeuttikoulutus on ollut minulle pitkäaikainen haave, ja tuntuu tärkeältä kulkea nyt tätä polkua.
Lisäksi olen huomannut, että mitä enemmän opiskelen ihmismieltä, sitä enemmän ymmärrän myös pysähtymisen merkityksen. Elämä on usein kiireistä ja täynnä erilaisia rooleja, odotuksia ja vastuita. Silti jokainen meistä tarvitsee hetkiä, joissa voi rauhassa kohdata omat ajatuksensa ja tunteensa.
Terapiatyössä minua puhuttelee erityisesti kohtaaminen. Se, että ihminen saa tulla nähdyksi ja kuulluksi ilman kiirettä tai arvostelua. Usein jo pelkkä turvallinen tila puhua voi avata uusia näkökulmia ja tuoda helpotusta siihen, mikä on tuntunut raskaalta kantaa yksin. Olen myös nähnyt, että vanhoista uskomuksista ja negatiivisista ajatusvääristymistä on mahdollista päästä irti, kun niitä työstetään konkreettisesti erilaisten menetelmien avulla. Koen suurta kiitollisuutta siitä, että saan kulkea tätä polkua. Psykoterapeutiksi opiskeleminen ei ole vain ammattiin johtava koulutus, vaan myös syvä matka ihmisenä kasvamiseen ja ymmärtämiseen. Juuri siksi tämä tuntuu minulle niin tärkeältä.
Äitiys on muuttanut minua
Samaan aikaan elämäni tärkein aika on ollut myös kotona lasten kanssa.
Pienten lasten äitinä oleminen on ollut yksi elämäni onnellisimmista vaiheista. Se on opettanut minulle paljon läsnäolosta, kärsivällisyydestä ja siitä, mikä elämässä lopulta on tärkeää.
Lasten kanssa oleminen on myös muistuttanut siitä, kuinka tärkeää on pysähtyä. Arjen keskellä mieli tarvitsee paikan, jossa se saa hengittää.
Ja usein juuri lapset muistuttaa siitä kaikkein yksinkertaisimmasta: hetkessä olemisesta. He eivät kiirehdi seuraavaan, vaan pysähtyvät ihmettelemään pieniä asioita. Valoa ikkunassa, pientä hyönteistä tai hassua ilmettä. Näissä hetkissä olen itsekin oppinut hidastamaan.
Äitiys on myös tehnyt minusta herkemmän mielen maailmalle. Kun katsoo lasta, ymmärtää konkreettisesti, kuinka tärkeää on turvallinen ilmapiiri, jossa tunteet saa olla olemassa. Se on muistuttanut minua siitä, kuinka paljon merkitystä sillä on, että ihminen tulee kohdatuksi lempeästi ja aidosti.
Mielen saari – turvapaikka omalle sisäiselle maailmallesi
Tällä hetkellä työskentelen terapeuttina omassa yrityksessäni, sekä terapiatalo Kuulevassa Töölössä.
Lisäksi toimin terapeuttina myös Mental Health Clubissa.
Tarjoan terapiaa, keskusteluapua ja hyvinvointivalmennusta ihmisille, jotka kaipaavat tukea, pysähtymistä tai tilaa omille ajatuksilleen.
Joskus mieli on tyyni.
Joskus se on myrskyävä.
Juuri silloin tarvitsemme paikan, jossa voimme jäsentää ajatuksia.
Toivon, että tämä blogi voi olla myös sinulle pieni Mielen saari.
Paikka, jossa on lupa hengittää, pysähtyä ja olla hetki rauhassa omien ajatusten kanssa.
On ihanaa, jos muistat minut blogin alkuvuosilta.
Ja yhtä hienoa, jos löysit tänne vasta nyt. Olet lämpimästi tervetullut mukaan tälle matkalle. Pyrin kirjoittaan tänne säännöllisesti.
Lämmöllä, Minna
Lisätietoja:
www.mielensaari.fi
Vauva tuli taloon – Elämäni suurin Yllätys
Kaupallinen yhteistyö: Perhe-Arte
Elämäni suurin Yllätys saapui maailmaan 2.4.24
Kevyet supistukset alkoivat klo 11 ja klo 14 oltiin jo tositoimissa, jolloin lähdimme sairaalaan. Klo 16.11 hienon synnytyksen jälkeen terve poikavauva näki ensimmäisen kerran päivänvalon! Kaikki tapahtui äkkiä, luomuna ilokaasua lukuunottamatta. Vaikka kaikki tapahtui nopeasti, muistan jokaisen hetken kirkkaasti. Vauvamme mitat olivat vaikuttavat: 50 cm ja 4000 g.
Vietimme ensimmäisen yön Perhepesä-hotellissa, jonka tarjoama rauhallinen ympäristö antoi meille tilaisuuden levätä ja sulatella tapahtunutta. Seuraavana päivänä suuntasimme kotiin, missä alkoi uusi, ihmeellinen vaihe elämässämme – perheenjäsenemme kotiutuminen ja tutustuminen uuteen tulokkaaseemme.
Kävin lääkärissä, joka tutki vatsaani ja havaitsi siellä kyhmyn, jota olin itsekin tunnustellut. Lääkäri määräsi minut vatsan ultraäänitutkimukseen ja mainitsi, että ”nämähän ovat usein hyvänlaatuisia”. Otettiin myös muutamia laboratoriotestejä, ja kaikki tulokset olivat viitearvojen sisällä.
TARINA YLLÄTYKSEN TAUSTALLA
Tunsin syksyllä tunsin voimakasta ja pitkäkestoista väsymystä, joka alkoi flunssan jälkeen. Aluksi luulin sen olevan Long Covid. Väsymykseni oli niin musertavaa, että muistan nukahtaneeni kerran jopa kynsihuoltoon – se kuvasti hyvin tilaani tuolloin. Samalla sain outoja vatsaoireita ja muita merkkejä, jotka nostivat huoleni pintaan.
Kävin lääkärissä, joka tutki vatsaani ja havaitsi siellä kyhmyn, jota olin itsekin tunnustellut. Lääkäri määräsi minut vatsan ultraäänitutkimukseen ja mainitsi, että ”nämähän ovat usein hyvänlaatuisia”. Otettiin myös muutamia laboratoriotestejä, ja kaikki tulokset olivat viitearvojen sisällä.
En kuitenkaan koskaan ehtinyt ultraäänitutkimukseen, sillä lähdimme lomailemaan Espanjaaan ja muutama päivä ennen varattua ultra-aikaa tein positiivisen raskaustestin. Vietimme joulukuussa kolmisen viikkoa Espanjassa ja matkalla ihmettelin vatsani turpoamista. Minulle se ei ole yleensä tyypillistä, en ole herkkä millekään ruoka-aineelle ja jos saan lisää painoa kertyy se tyypillisesti reisien ja lantion alueelle tasaisesti, ei niinkään vatsaan. Vatsani ei kuitenkaan muistuttanut varsinaisesti raskausvatsaa vaan oli kirjaimellisesti turvonnut. Aloin jo pelätä pahinta ja epäilin kaikkea mahdollista kuten munasarjasyöpää, myöhemmin tullutta laskeumaa, erkaumaa ja ties mitä. Viimeinen mieleen tullut asia oli tehdä raskaustesti.
Aluksi luulin sen olevan Long Covid. Väsymykseni oli niin musertavaa, että muistan nukahtaneeni kerran jopa kynsihuoltoon – se kuvasti hyvin tilaani tuolloin. Samalla sain outoja vatsaoireita ja muita merkkejä, jotka nostivat huoleni pintaan.
Raskaus ei ollut mielessä
Raskaus ei ollut mielessäni ja pysyi piilossa yllättävän pitkään. Minulla ei ollut kuukautisia yli vuoteen, Muskelin syntymän jälkeen niitä oli vain kahdet, mutta sen jälkeen ei mitään yli vuoteen. Imetys toki selittää tämän ja vaikka en todellakaan ole pitänyt imetystä minään ehkäisykeinona, voisi ajatella ettei ilman kuukautisia tulisi myöskään ovulaatiota, jonka raskautuminen aina vaatii.
Vaikka en ollut enää haaveillut perheenlisäyksestä, en ollut myöskään tehnyt ehdotonta päätöstä siitä, etten enää koskaan haluaisi toista lasta. Olin nauttinut täysin siemauksin ajasta esikoiseni kanssa ja huomannut, miten äitiys sopi minulle. Välillä tunsin myös haikeutta siitä, että esikoiselta jäisi kokematta sisaruksen tuoma läheisyys ja yhteinen leikki. Ajatus toisesta lapsesta oli kuitenkin niin kaukainen, etten uskaltanut siitä edes haaveilla.
Nyt tämä odottamaton raskaus on avannut silmäni sille, miten monimutkainen ja ennakoimaton naisen keho voi olla.
Se muistuttaa minua siitä, että elämä voi yllättää meidät milloin.
Raskaus- ja perhekuvat: Vilma Doumboya
3D/4D ultraäänitutkimus teki asiasta konkreettisemman
Tämä oli suuri yllätys, ja todella hyvälaatuinen sellainen. Sain tietää raskaudesta vasta viikolla 25, ja saimme nopeasti rakenneultrassa tiedon, että kaikki vaikutti olevan hyvin.
Se muistuttaa minua siitä, että elämä voi yllättää meidät milloin.
Kävimme myös viikolla 30 katsomassa vauvaamme Perhe-Artessa 3D/4D-ultrassa. Siellä näimme hämmästyttävän tarkat kasvojenpiirteet. Vauvamme työnimeksi tuli Yllätys, sillä sellainen hän todella oli, saimmehan tietää raskaudesta vain vähän ennen joulua, tarkalleen 16.12. Se mitä näimme 3D/4D-ultrassa teki Yllätyksen tulosta meille mahtavalla tavalla todellisemman.
Kuvat: Kotialbumi
On myös ihanaa, että molemmilla veljeksillä on nyt pieni muisto ajasta, kun he olivat äidin vatsassa. Kuvat ja runsaasti videoita saa mukaan muistitikulle. Huomaatteko muuten samaa näköä esikoisen kanssa?
Suosittelemme lämpimästi Perhe-Arten ihanaa ja kiireetöntä palvelua kaikille. Se oli unohtumaton elämys koko perheellemme ja ajatelkaa – nyt hän on jo täällä.
Perhe-Arte on yksityinen äitiysneuvola, joka on perustettu vuonna 2013 halusta toteuttaa kätilötyötä aidosti perheen asioihin paneutuen.
Tämä ihme muistuttaa meitä siitä, että emme aina voi suunnitella kaikkea etukäteen. Mikä on teidän elämän suurin yllätys?
Raskaus- ja perhekuvat: Vilma Doumboya