Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Paljastuksia minusta

Tätä et (ehkä) tiennyt minusta! Blogiini on tullut vuosien varrella paljon uusia lukijoita. Kaikki eivät ole seuranneet matkaani vuodesta 2012 kun aloitin. Ja Vaikuttajamedialle siirtymisenkin jälkeen yleisö on varmasti jonkin verran muuttunut. Katri Kruner haastoi minut Instagramissa tällaiseen hauskaan haasteeseen, jossa on tarkoitus kertoa faktoja itsestä. Sellaisia joita suurin osa teistä ei tiedä. Tämän postauksen avulla pääset taas hiukan lähemmäksi minua.

1. Olen käynyt emäntäkoulun

Olen suorittanut Jyväskylän Kotitalousoppilaitoksessa talouskoulun vuonna 2002. Tätä on aina kutsuttu perinteisesti nimellä emäntäkoulu. Kävin tämän sen jälkeen kun olin valmistunut kampaajaksi ja olin muuttanut Jyväskylään. Menin kouluun osittain siksi, että hyvä ystävänikin meni ja sehän kesti vain puoli vuotta. Sain rauhassa tutustua kaupunkiin ja valmistuin samalla ”emännäksi”. Tämän jälkeen ymmärsin tarkoitukseni ja aloitin välittömästi työt kampaajana. Koulussa siivottiin ja laitettiin ruokaa. Moni vinkeistä on edelleen käytössä. ”Eväitä elämään talouskoulusta”  taisi olla koulun slogan. Se piti hyvin paikkansa.

2. Olen myös personal trainer

Liikunta kiinnosti ja kiinnostaa edelleen minua paljon. Niin paljon, että opiskelin personal traineriksi vuonna 2012. Tällä hetkellä en tee sitä työtä ollenkaan, mutta jollain tapaa liikunnan yhdistäminen työhön vielä jonain päivänä kiinnostaa.

3. minusta on vanhemmiten löytynyt sisäinen introvertti

Nykyään lataan akkuja mieluiten rauhassa yksin tai lähimpien seurassa. Ennen viihdyin enemmän hulinassa,  huiskeessa ja jatkuvasti sosiaalisissa tilanteissa. Oikeammin olen varmasti ambivertti, nimittäin minusta löytyy molemmat puolet. Ennen kallistuin extrovertin puolelle.

4. Inhoan kylmää ja rakastan lämpöä

Palelu on kamalaa. Pidän myös talvesta mutta varustaudun kunnolla. En siedä kylmyyttä ja nautin lämpimistä suihkuista, lämpimistä maista ja tykkään myös treenata ilman ilmastointia helteessä. Myös kehoni voi paremmin lämpimässä, leikattuun nilkkaani ei satu koskaan. Ei ole jumeja, eikä kolotuksia.

5. Olen puoliksi suomalainen ja puoliksi tansanialainen

Isänä on tansanialainen ja äitini on suomalainen. Olen syntynyt suomessa ja asunut aina Suomessa. Isäni on aikoinaan opiskellut Suomessa ja asuu nyt Tansaniassa. Juuristani kysytään minulta paljon, kuten myös puhutaan englantia. Suomi on siis myös äidinkieleni. En loukkaannu taustojeni kyselystä ollenkaan, päinvastoin vastaan ja kerron mielelläni.

6. En ole penkkiurheilija

En seuraa mitään lajia telkkarista juuri koskaan, varsinkaan jääkiekkoa, jalkapalloa, enkä oikein mitään muutakaan. Taitoluistelua ja yleisurheilua on ihan mukava katsoa joskus tai voimamieskisoja. Live-matseissa olen käynyt joskus ja myös ihan pidän niistä.

7. HAIN SELVITYTYJÄT SUOMI -KAUDELLE

Olen myös Katrin lailla joskus vuosia sitten hakenut selviytyjiin, mutta en päässyt. Siinä oli ainut tosi tv-formaatti johon voisin lähteä heittämällä.

8. Ihmiset jotka rynnii sporasta ulos ennen aikojaan

Ärsyttää. Usein julkisissa vieressä ikkunapaikalla istuva vinkkaa, että ”anteeksi jään seuraavalla pysäkillä” ja pyytää tilaa nousta vaikka olisin itse jäämässä samalla pysäkillä. En voi muuta kuin katsoa ja hymyillä. En ymmärrä miksi paikalta pitää rynniä jo edellisen pysäkin kohdalla, kun voisi kaikessa rauhassa istua matkan loppuun paikallaan.

9. Käytän aina korviksia

Pidän korviksia tilanteessa kuin tilanteessa. Minulla on todella alaston olo ilman korviksia. Esimerkiksi Kilimanjarolle kiivetessäni minulla oli koko ajan korvikset. Tosin vain pienet napit, vastaavia käytän myös liikkuessa. Muuten pidän melko näyttävistä korviksista.

10. En poista karvojani ollenkaan

Olen ulkoistanut asian ja uskollinen ystäväni Tiina hoitaa asian. Olen siitä onnekas, ettei esimerkiksi säärissäni kasva karvoja juuri ollenkaan. Kulmakarvoja nypin sentään ajoittain itse.

ONKO meillä JOTAIN YHTEISTÄ TÄMÄN POSTAUKSEN LUETTUASI?

 

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

Kaupallinen yhteistyö

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Kaupallinen yhteistyö: KILI ASCENTS

Kilimanjaron vaelluksesta on jo muutama viikko aikaa. Nyt on aika palata takaisin Kilimanjaron – Afrikan korkeimman vuoren maisemiin. Huomaan ajattelevani matkaa päivittäin, matka muutti minua jollain tapaa. Luonto, vuoren kauneus ja kovuus samaan aikaan jätti lähtemättömän vaikutuksen. Kilimanjaro, jonka nimi tarkoittaa swahilin kielellä ”vuori, joka kimaltaa” on aina sydämessäni. Viimeinen kirjoitukseni päättyi siihen kun pääsimme Shira 1 -leirille ja jatkan kertomusta siitä mihin jäin edellisellä kerralla. Pysy matkassa ja nauti tunnelmista.

Valkohäntä-apinat, joita näimme ensimmäisenä päivänä olivat valloittavia.

Päivä kolme – Kohti Moir Hut leiriä

Tänään tarkoitus oli nousta 4200 metrin korkeuteen Moir Hut -leirille.  Nukuin hyvin edellisen yön ja matkaan oli mukava lähteä. Maasto alkoi muuttua entistä kivisemmäksi ja matkaa seuraavalle leirille oli noin kymmenen kilometriä. Vielä noustiin ylemmäs mutta seuraavat päivät mentiin taas ylös ja alas pysytellen noin neljässä tonnissa.  Tämän tarkoitus on antaa elimistön sopeutua eli akklimatisoitua ohueen ilmanalaan.  Ensimmäisiä merkkejä vuoristotaudista voi tulla jo 2500 metrin korkeudessa ja noin 75% Suomalaisista saa vuoristotaudin oireita Kilimanjarolla. Yleisiä oireita ovat päänsärky, ruokahalun menetys, pahoinvointi, oksentelu, väsymys, tasapainohäiriöt ja univaikeudet.  Jos oireet pahenevat, ne saattavat kehittyä hengenvaaralliseksi keuhko- tai aivoödeemaksi ja silloin täytyy nopeasti laskeutua alempaan korkeuteen. Minä tunsin vuoriston vaikutukset jo ensimmäisestä päivästä lähtien ja ajoittain hengittäminen oli hyvin raskasta. Moir Hutille kuitenkin saavuttiin illan hämärtyessä ja oli aikaa levolle.

Päivä 4 Moir hut – Buffaloes camp jolloin kilimanjaro koetteli

Tämä päivä oli erityisen raskas, patikointia oli noin 12 kilometriä. Maasto oli kivista nousua ja laskua, lopputulema oli sata metriä alempana kuin edellinen leiri. Kävimme korkealla, mutta menimme nukkumaan alemmas. Kun heräsin päivään kasvoni ja oikeastaan koko vartaloni oli turvonnut. Todella, niin etten koskaan ole tuntenut kasvojani sellaisena. Kertakaikkiaan en meinannut saada silmiäni auki. Näin turvonnut en ole siis koskaan ollut, vaikka olisin syönyt kilon suolaa ja juonut pari litraa viiniä päälle. Tunne oli ihmeellinen ja toivoin, ettei turvotus sentään ulotu keuhkoihin tai aivoihin. Matkanteko oli tänään erityisen hidasta ja vaivalloista. Paikallaan olo pelkästään hengästytti.  Loputtomasta kivisestä autiomaasta tuli itselleni lähinnä mieleen hautausmaa. Vettä satoi lähes koko päivän. Jos olisin keskeyttänyt, tämä olisi ollut se hetki. Muu matkaseurue meni edeltä ja Fredyn kanssa kahdestaan taivalsimme askel askeleelta tämän matkan loppuun. Mietin, että kun selvisin tästä selviän mistä vaan. Tuntui, että kaikki mitä olin ennen tehnyt oli lastenleikkiä.

Ruokahalu oli onneton, se liittyy myös vuoristotautiin. Meillä oli koko matkan ajan paremmat ruoat kuin monessa hotellissa. Se oli ihmeellistä, miten niin vaatimattomissa oloissa kokit pystyivät valmistamaan niin herkullista ruokaa. Harmi vain, että vuoriston vuoksi ruokahalu ei ollut kovinkaan hyvä. Ruoan maku kuitenkin teki syömisestä helpompaa, hyvin syöminen ja myös jatkuva nesteytys nimittäin oli välttämätöntä vaikka pakolla jos meinasi selvitä vuoristossa. Oppaat ja muu henkilökunta huolehtivat jatkuvasti siitä, että tämä toteutui kaikilla.

Päivä 5  third Cave camp – olo helpottaa

Aloitin tänään vuoristotautilääkityksen, mikä olisi kannattanut aloittaa jo ensimmäisenä päivänä. Tänään vuorossa oli edelleen nousua ja laskua niin, että yöpyminen tapahtui vielä aavistuksen alempana 3950 metrissä. Vaellusaika oli vain noin nelisen tuntia. Tämä päivä tuli niin tarpeeseen kuin olla ja voi. Otin Diamox -lääkkeen heti herättyäni ja tunsin vaikutuksen jo parin tunnin päästä kun olimme lähteneet kävelemään. Hapen saanti oli helpottanut ja pystyin keskittymään jopa maisemiin ja keskusteluun vaelluksen ohessa. Tuntui, että kyllä tämä tästä.

Diamoxin vaikuttava aine on asetatsolamidi, joka on sulfonamidijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää lääketieteessä diureettina ja glaukooman, epilepsian ja vuoristotaudin hoidossa. 90% veren hiilidioksidista löytyy bikarbonaatti -nimisestä kemikaalista, ja ne hengitetään yleensä keuhkojen kautta ulos. Diamoxia käytettäessä munuaiset pitävät bikarbonaatin erillään kehosta, jolloin bikarbonaatti erittyy virtsaan. Tällöin veri muuttuu happamammaksi ja sen ph laskee, ja keho kompensoi lisäämällä hapen tuotantoa vereen. 

Saavuttaessa leiriin olo oli vesisateesta huolimatta mitä mahtavin. Oli ilta aikaa levätä ja seurustella. Seuraava päivä oli jo päivä numero kuusi, eli toiseksi viimeinen päivä ennen huiputusta.  Seuraavana päivänä nousisimme kylläkin 4850 metriin, eli lähes viiteen tonniin. Tämä päivä antoi kuitenkin henkistä ja fyysistä voimaa niin paljon, että tuleva ei jännittänyt juuri yhtään.

Kun huippu alkoi näkyä, nousi motivaatio kummasti.

Jatkuu seuraavassa ja viimeisessä osassa…

Jos kilimanjaron valloittaminen kiinnostaa täydellisen matkan sinulle järjestää

Kili Ascents

Lue myös:

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 1

Miten valmistauduin Kilimanjaron valloitukseen

Ps. Instagram stories kohokohdista löydät myös matkakertomusta videoiden muodossa

 Musta sydän Apple TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

Kaupallinen yhteistyö: KILI ASCENTS