Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Tapahtumarikas viime vuosi 2021

viime vuosi

Kun tänään pysähdyin pohtimaan elämääni niin havahduin huomaamaan kuinka tapahtumarikas oli 2021 ja kuinka odotinkaan tätä vuotta 2022. Edellisenä vuonna on todellakin tapahtunut paljon. Eikä vain paljon pientä, vaan paljon isoja, elämää määrittäviä tapahtumia. Päätin julkaista koosteen edellisestä vuodesta, vaikkakin hiukan myöhässä, mutta teen sen silti,  koska se on minulle tärkeää.

Surullinen ja haikea vuoden alku

Rakas Puntus-kissani oli alkuvuodesta kovin kipeä. Vuoden 2020 kesällä hän oli kokenut ihmeparannuksen ja tultua takaisin kuoleman porteilta – mutta tammikuussa hänen voimansa alkoivat loppua ja kuun lopulla jätin raskain sydämin jäähyväiset Puntukselle, hän lähti paremmille metsästysmaille. Hiljalleen suru muuttui haikeudeksi ja sitten kaipuuksi. Puntus ei ollut lemmikki, hän oli perheenjäsen.

Päivien pidentyessä myös mieleni parani ja kevään tullen myös korona-rajoitukset hellittivät siten, että elämään muodostuivat helpot ja selkeät rutiinit. Työ ja työmatkapyöräily, aktiivinen harrastaminen, hyvän ruuan laitto ja elämästä nautiskelu. Kevään aikana kypsyi myös ajatus yhteen muuttamisesta miesystäväni kanssa.

Liikunnallinen loma ja muutto

Kesästä mieleeni ovat jääneet parhaiten uskomattoman ihana kesäinen lappi ja aktiiviloma pyöräilemässä Saariston Rengastien ympäri. Muuten kuuman kesän ainoana todella sateisena viikkona poljimme kolmattasataa kilometriä ihanissa maisemissa. Matka oli hieno, todellinen elämys. Yövyimme persoonallisissa paikoissa, söimme hyvää ruokaa, matkustimme lautoilla mutta enimmäkseen etenimme omaa lihasvoimaa hyödyntäen. Suosittelen tätä retkeä kaikille, on hyvä parisuhteen mittari!

Heinäkuun alussa muutimme sitten yhteiseen kotiimme. Persoonallinen, kivan kokoinen asunto vanhassa korttelissa jugendtalossa, kävelymatkan päässä niin Helsingin keskustasta kuin loistavista ulkoilumaastoista oli mahtava löytö. Kahden kodin muuttaminen yhteen sujui yllättävän helposti ja mitä enemmän aikaa kotonamme vietämme, sitä enemmän tuntuu juuri oikealta.

Jäähyväiset isälle

Kesän aikana kohtasin jo toisen suuren surun tämän vuoden aikana kun Tansaniassa asuva isäni sairastui, joutui sairaalaan ja lopulta hävisi taistelun koronavirusta vastaan. Matkustusrajoituksista johtuen en voinut olla läsnä, mutta tansanialaiset sisarukseni ja sukuni pitivät parasta huolta isästäni niin hänen sairautensa aikana kuin sen jälkeen. Hautajaiset olivat afrikkalaiseen tyyliin näyttävät mutta tyylikkäät. Jään kaipaamaan isääni ja niitä hetkiä jotka hänen kanssaan vietin, meillä oli hyvin toimiva yhteys joka on ikuisesti osa minua.

viime vuosi

Syksy, uuden elämän vuodenaika

Äitiys on ollut minulle tärkeä unelma jo nuoruudesta lähtien. Ja jotenkin tähän vuoteen 2021, jolloin jätin hyvästit rakkaalle Puntukselle ja isälleni, sopii se, että minusta tulee äiti – unelmasta tulee totta! Syksyllä sain uutisen, että olen raskaana ja kaikki näyttää olevan niin minulla kuin ’Muskelilla’ hyvin. Siksi uskalsin julkistaa tiedon kaikille teille jouluaattona. Muskelin lisäksi meille on tulossa myös toinen uusi perheenjäsen – vielä nimeämätön abessinialais-pentu saapuu kotiimme helmikuun puolessa välissä. Syksyllä lomailimme myös ensimmäistä kertaa pariin vuoteen ulkomailla Arabiemiraateissa ja raskaus väsymyksen ollessa pahimmillaan latasi aurinko kuitenkin energiaa sen verran, että sillä pärjäsi loppuvuoden. Tulevaisuutta silmällä pitäen aloitin myös psykologian perusopinnot avoimessa yliopistossa.

vuosi enemmän kuin numeroita

Pyöräilin viime vuonna yli 2000 kilometriä, tuhat kilometriä vähemmän kuin sitä edellisenä vuonna. Harrasti vähemmän kuin vuosikausiin ja laiskottelin koko syksyn. Mutta minulle 2021 oli paljon enemmän kuin vuosiluku. Se oli vuosi jolloin elämä otti ja antoi. Jolloin läheiset, rakkaus ja elämä kantoi. Katson eteenpäin ja näen, että  tämä vuosi 2022 on vielä enemmän. Uutta, ihmeellistä, ainutkertaista. Jotain jossa pitää ja saa olla läsnä. Kiitos, että olet ollut mukana matkallani – kuinka sinun viime vuotesi kulki? Mitä odotat eniten? Pelkäätkö jotain? Voinko auttaa?

 

LUE MYÖS:

Varjo entisestä 

MIKÄ YHDISTÄÄ VOITTAJIA – AITO MENESTYSRESEPTI

Musta sydän Apple  TOIVOTTAVASTI MEKIN TAPAAMME  SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Varjo entisestä?

Olenko varjo entisestä? Tämä syksy on ollut poikkeuksellisen väsyttävä ja on tuonut mieleen monenlaisia pohdintoja. Minulle on ollut aina tärkeää tehdä jotain täysin omaa mutta tällä hetkellä asia ei ole niin ja elänkin monella tapaa muutosvaihetta.

Mistä tämä sitten johtuu? Kesällä muutin ihanaan uuteen kotiin miesystäväni kanssa ja elämä on sen suhteen aivan ihanaa.  Rokotuskattavuuden noustessa avautunut sosiaalinen elämä hemmottelee monilla yllätyksillä eikä minulla ole millään elämän osa-alueella suurempia hankaluuksia. Kaipaan kuitenkin tekemiseeni sellaista intohimoa tekemistä kohtaan mitä minulla on joskus ollut, lähinnä liittyen työhön tai sitten harrastamiseen. Sellaista asiaa mihin haluaa keskittyä 100% ja mikä on oma, palkitseva ja myönteinen juttu. Tällä hetkellä minulla ei sitä ole ja koen ajoittain kärsiväni siitä.

tasapainottelua haasteellisuuden ja positiviisen välillä

Kun lähestyy neljääkymppiä niin usein kuulee ihmisten miettivän sitä, että elämässä on tehty jo kaikki suuret valinnat. Tältä virstanpylväältä eteenpäin jatketaan samaan suuntaan, tai ehkä jopa alaspäin. Toisaalta on paljon ihmisiä jotka katuvat aiemmin tekemiään päätöksiä ja harmittelevat sitä, että jättivät tekemättä jotain koska eivät uskaltaneet.

Minulla ei tämän hetkisessä pohdinnassani ole kyse kummastakaan, vaan käyn itseni kanssa keskustelua siitä minne haluan mennä seuraavaksi. Tiedän, että todennäköisesti saavutan sen tavoitteen jonka valitsen. Nyt lähinnä mietin sitä, että pyrinkö tulevaisuudessa kohti uutta, haastavaa tehtäväkenttää johon liittyy jatko-opiskelua vai suuntaisinko jälleen yrittäjyyden polulle ja keskittyisin nykyisen osaamiseni positiivisten vaikutusten maksimointiin. Jokatapauksessa nämä asiat haluan toteuttaa rauhassa pitkällä aikajänteellä, harkiten.

taaksepäin katsoessa kuljettu polku näyttää aina järkevältä

Edesmennyt Applen perustaja Steve Jobs sanoi tunnetussa Stanfordin yliopistossa pitämässään valmistujaispuheessa, että elämä näyttää aina loogiselta ja järkevältä kun sitä katsoo taaksepäin. Hänen sanomansa on suuri oivallus joka pätee ainakin minun elämääni. Kun katson taaksepäin niin kaikessa tapahtuneessa on logiikka. Varhainen muutto kotoa. Jyväskylän vuodet ja yrittäjyys. Muutto Helsinkiin, uusien ammattien opiskelu ja nykyhetki.

Kokeilepa tätä ajattelutapaa omaan elämääsi, miltä se näyttää peruutuspeilistä? Ainakin minulle tämä ajattelutapa antaa paljon lisäluottamusta siihen, että riippumatta siitä mitä päätän, niin lopputulos on aina hyvä. Joskus suurina epäonnistumisina tai virheinä pitämäni tapahtumat eivät taaksepäin katsottuna olekaan enää niin suuria. Ne eivät määritä minua vaan ovat toimineet suuntaviittoina elämäni kululle. Ne ovat vieneet minua eteenpäin.

maksan uudistumisen ja uteliaisuuden hintaa

Olen ollut elämässäni aina onnellinen silloin kun minulla on ollut jotain omaa. Oman löytäminen ja rakentaminen eivät ole helppoa eivätkä tule ilmaiseksi. Ja siitä tässä onkin kyse. En minä ole varjo entisestäni, vaan pohdiskelu ja hetkittäinen väsymys ovat hinta jonka maksan siitä, että haluan eteenpäin. Uudistuminen ja siihen liittyvä uteliaisuus aiheuttavat sen, että nykyhetki ei täytä kaikkia unelmia. Ja hyvä niin, tarkoittaako se sitä, että nyt on paras hetki tehdä suunnanmuutoksia? Onneksi voin olla varma yhdestä asiasta: kun päätöksiäni joskus taaksepäin tarkastelen niin ne tulevat näyttämään järkeviltä. Riippumatta siitä mitä päätän.

Onneksi väsynyttä syksyä tulee piristämään loma auringossa ihan pian, sitä kohti!

LUE MYÖS:

Tuomitsetko suvaitsevuuden varjolla? 

Mikä yhdistää voittajia – aito menestysresepti

Musta sydän Apple  TOIVOTTAVASTI MEKIN TAPAAMME  SOMESSA Musta sydän Apple

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI