Tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla?

Jos kysyt minulta: tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Niin rehellinen vastaus on kyllä, joskus tuomitsen mielipiteeni pohjalta yksilöitä ja yrityksiä. Tai poliittisia puolueita. Tai kokonaisia valtioita. Pyrin kuitenkin ymmärtämään kaikkia osapuolia ja hyväksymään sen,  että jostakin erittäin hyvästä syystä ihmiset ajattelevat niinkuin ajattelevat. Tämä on vaikea aihe, mutta päätin tästä kirjoittaa kun tyyliini ei ole koskaan kuulunut olla hiljaa asioista jotka mielestäni ovat tärkeitä. Ja tämä aihe on tärkeä sillä se liittyy siihen millaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa me elämme.

jos akilla olisi tissit, olisiko hänet äänestetty ulos selviytyjistä? – no ei olisi.

Minä voin kirjoittaa tämän väliotsikon koska olen nainen, mutta mies ei voisi. Tuon Selviytyjissä tapahtuneen selkkauksen jälkeen käynnistynyt – ja nyt jo onneksi laantunut – media-, mielipide- ja some-myrsky oli jännä tapahtumaketju. En itse seuraa Selviytyjät-sarjaa koska keskityn omasta elämästäni selviytymiseen, mutta en voinut mitenkään välttyä tuolta myrskyltä jonka silmässä oli Aki. Mies, joka oli kilpailun jälkeen sanonut, että jos hänellä olisi tissit niin häntä ei olisi äänestetty ulos kilpailusta. Ja tuon sanomansa perusteella hänet sitten tuomittiin kamalana sovinistina ja mitä lie. Asiasta oli käytännössä kaikilla mielipide. Ainakin kaikilla naisilla. Tätä tarkoitan tuomitsemisesta suvaitsevuuden varjolla. Akin tapaus oli tästä erittäin hyvä esimerkki. Niin sanotusti suvaitsevaiset ihmiset tuomitsevat ja ristiinnaulitsevat sen joka tahottomasti tai tahallaan sanoi väärin. Ja sitten tuomittiin siitä, ettei suostunut nöyrtymään ja myöntämään olevansa sovinisti koska ei sitä omasta mielestään ollut.

että on jossain oikeassa ei tarkoita että on kaikessa oikeassa

Olen sitä mieltä että eräs aikamme yleisistä haasteista on oikeassa olemisen tarve ja siten tavoiteltu ylemmyydentunto. Esimerkkejä löytyy valtavasti, vaikkapa kaupunkipyörät. Kansan enemmistö on varmasti sitä mieltä, että kaupunkipyörät ovat mainio asia. Ne keventävät liikenteen aiheuttamaa ympäristökuormitusta, hidastavat kaupungin liikennevirtoja inhimillisemmiksi ja ovat kiva, kansainvälinen lisä suomalaiseen jäyhyyteen.

Ja samalla eräille ihmisille kaupunkipyörät edustavat jotain melkein absoluuttista pahuutta josta pitää melskata kaduilla ja yleisönosastokirjoituksissa (kyllä, tämän mielipiteen omaavat kirjoittelevat usein todellakin yleisönosastoihin). Niillä ajetaan jalkakäytävillä, niillä ajetaan väärään suuntaan kaduilla, vaaratilanteita aiheuttaen, niillä ajetaan ilman kypärää ja niillä ajetaan juopuneina. Tässä tapauksessa, kun kyse on mielipiteeltään selkeästä vähemmistöstä on meidän, enemmistön edustajien, helppo sanoa, että ovatpa nuo toiset hölmöjä ja tyhmiä ja että antaa niiden vaan valittaa koska valittavat turhasta. Sivistynyt, suvaitseva ja kansainvälinen mielipiteemme tekee meistä oikeassa olijoita. Ja ne muut ovat väärässä.

kaupunkipyörät vs. kasvatusperiaatteet

Mutta entä jos kaupunkipyörä-kysymyksen sijaan puhutaankin kasvatusperiaatteista? Jos joku sanoo julkisesti kasvattavansa pojistaan heteromiehiä niin tuomitsetko hänet? Tämä tuli mieleeni koska opiskellessani AMK:ssa eräs herttainen vanhempi naisopettaja sattui näin sanomaan. Vahingossa, eikä kenellekään pahaa tarkoittaen muttei olisi kannattanut. Nimittäin perästä kuului ja kovaa.  Koska yleisen mielipiteen mukaan meidän pitäisi antaa kaikkien ihmisten kasvaa juuri sellaisiksi kuin kasvavat? Entä jos joku sanoo että haluaa laihduttaa kesäksi rantakuntoon? Sanotko tuolloin että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet ja että ajattelet väärin omasta itsestäsi? Tai jos joku haluaa maailman parhaaksi viulistiksi ja harjoittelee aamusta iltaan, enemmän kuin olisi normaali-ihmiselle terveellistä? Sanotko tuolloin, että teet liikaa työtä unelmasi eteen? Minusta olisi hyvä näissä tilanteissa pyrkiä rakentavaan keskusteluun. Varmasti tämä opettajakin olisi voinut oppia enemmän sillä, että olisi sanottu hyvällä, kuin tuomittu pahalla.

suvaitseva tuomitsija – ikävä tyyppi

Eräs ärsyttävän ihmisen arkkityyppi on rillipää joka kiusaa muita, mutta jota ei saa ojentaa ’koska hänellä on silmälasit’. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa tällaisia on paljon enemmän, melkeinpä joka asiassa. Olen varma, että esimerkiksi ’Rotukissakasvatusta vastustavat kissaharrastajat’-yhdistykseen löytyisi paljon jäseniä ja jokaisella olisi jokin ”oikea” perustelu mielipiteelleen. Liian moni käyttäytyy aivan kuin ”oikea mielipide” yhdessä asiassa tekisi omistajastaan kaikkien asioiden osaajan ja täydellisen totuuden tietäjän joka voi sitten jakaa valtaistuimeltaan tuomioita toisin- tai siis väärinajattelijoille.

Nyt kesän lähestyessä toivon, että lopettaisimme suvaitsevaisuuden varjolla tuomitsemisen ja opettelisimme käyttämään ajatusten vaihdossa rakentavaa dialogia, vaikka sellaista sokratesmaista jossa eriäviä mielipiteitä lähestytään positiivisesti ja jossa tavoitteena on oppiminen ja paremman yhteiselon mahdollistaminen. Toivon että vastaat ’ei’ jos joku kysyy sinulta tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Minä lupaan itse yrittää olla vähemmän oikeassa, vaikeaahan se minulle toki on, kun en tiedä miltä tuntuu olla väärässä. Sitäpaitsi Kenellä meistä on vara oikeasti tuomita muita? Kukaan meistä kun ei ole täydellinen.

Lue myös:

30 faktaa minusta – osa 1

GEENITESTIN TULOKSET – TUNTEEKO GEENITESTI MINUT PAREMMIN KUIN MINÄ

OLETKO KOSKAAN AJATELLUT LUOVUTTAA SPERMAA? 

TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ

MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI

AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI