Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus ja sen kirjoittaminen on minulle tärkeää, vaikka itse synnytyksestä on kulunut jo ihan pian kolme kuukautta. Aika on mennyt kuin siivillä ja Muskeli kasvaa silmissä. Tiedän, että osa teistä ei halua lukea rankkoja synnytyskokemuksia ja kerron heti näin alkuun ettei tämä ole sellainen. Olin itsekin yllättynyt siitä kuinka hyvin kaikki meni, vaikka tavallaan sisimmässäni tiesin sen jo etukäteen.  Minulla ei missään vaiheessa ollut minkäänlaisia pelkoja tai jännitystä synnytykseen liittyen, vaan enemmänkin odotin kokemusta uteliaana ja valmistauduin siihen kuin urheilusuoritukseen. Psyykkasin itseäni henkisesti ja treenasin salilla synnytystä edeltäneeseen päivään saakka. Kun minulta kysyttiin miten näet tulevan synnytyksen vastasin, että todennäkäisesti se menee nopeasti ja helposti ikäänkuin ”syöksysynnytyksenä”.

Synnytyskertomus alkaa tästä

Palataan siis toukokuun loppuun. Laskettu aika oli sunnuntaina 29.5. Ennen tuota olin ollut jo hyvän aikaa äitiyslomalla ja nauttinut siitä kovasti. Kävin paljon erilaisissa tapahtumissa ja nautin aikataulullisesta vapaudesta kovasti. Raskausaikaani olivat kuormittaneet vanhan trauman johdosta kipeytynyt jalka ja ajoittain kuormittava työ ja kun pääsin äitiyslomalle koin suurta helpotusta. Mieleistä ohjelmaa äitiyslomalla oli jopa sen verran paljon, että tietoisesti aloin tyhjentää kalenteriani viikkoa ennen synnytystä. Tuntui, että jos sovin ohjelmaa jokaiselle päivälle Muskeli ikäänkuin joutuu odottamaan rauhallista hetkeä syntyä. Olo oli fyysisesti tuossa vaiheessa jo melko tukala ja oikeastaan pahin pelkoni tuohon aikaan oli se, että raskaus menisi pitkästi yliajalle. Näitä tarinoita pitkittyneestä raskaudesta kuulin jatkuvasti ympäriltäni. Varsinkaan kun en ollut tuntenut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, enkä ensimmäistäkään harjoitus supistusta koko raskauden aikana epäilys pitkittymiseen oli suuri. Tämän lisäksi odotin ensimmäistä lastani ja tuntui siltä, että yleinen oletus oli se, että Muskeli syntyisi vähintään pari viikkoa lasketun ajan jälkeen.

Synnytyskertomus

Tässä olemme juuri saapuneet Naistenklinikalle. Supistelua oli takana noin 12 tuntia.

Helatorstai olisi hyvä päivä synnyttää

Muistan kun neuvolassa maanantaina 23.5 käydessäni sanoin, että tällä viikolla aion synnyttää. Sanoin jopa, että Helatorstai 26.5 olisi siihen hyvä päivä ja tavoitteeni on ettei enää 2.6 olevaan synnytysvalmennukseen tarvitsisi osallistua. Tosiaan sille viikolle en enää sopinut mitään ylimääräistä, olin oikeastaan kotona ja peruin jopa osallistumiseni ystäväni 4.6. oleviin häihin, koska en halunnut että mieleni asennoituu menemään sinne ja näin en ehkä olisi niin valmis synnytykseen. Tuolla viikolla kävimme treenaamassa lähes päivittäin ja keskiviikkona 26.5 tein aiheesta jopa videon ”kolme päivää laskettuun aikaan”.  Kuinka ollakaan sitten seuraavana, eli Helatorstain jälkeisenä yönä alkoi tapahtua. Heräsin yöllä noin klo 04.30 vatsan väänteisiin ja kävin pari kertaa vessassa. Ajattelin ensimmäisenä, että ehkä olen syönyt  jotain sopimatonta. Mielessä kyllä kävi, että entä jos nämä ovatkin niitä supistuksia, mutta siinä kohtaa tämä tuntui epätodennäköiseltä. Yleensä vatsanväänteet loppuvat vessassa käynnin yhteydessä mutta tällä kertaa ne jatkuivat. ’Väänteitä’ alkoi tulla säännöllisesti noin kymmenen minuutin välein ja jouduin nousemaan niiden aikana seisomaan ja keinuttelemaan itseäni. Mieleen alkoi nousta ajatus siitä, että nämä ovat sittenkin supistuksia. Kun tätä oli kestänyt jonkin aikaa niin mieheni heräsi puhinaani ja kerroin hänelle, että ehkä synnytys on käynnissä tai varmaan nämä ovat niitä harjoitussupistuksia.

Synnytyskertomus

Sairaalavaatteet päällä valmistautumista. Nyt oli selvillä, että synnytys on todellakin käynnissä.

supistuksia vai vatsanväänteitä?

Tätä puhinaa ja ylös-alas ramppaamista sekä keinuttelua jatkui sitten koko aamu ja -päivä. En kokenut oloani kovinkaan kivuliaaksi tuolloin, lähinnä se oli sellaista että lepäsin hetken ja nousin välillä supiselemaan. Keinuttelu, syvä hengitys sekä puolison läsnäolo ja hieronta tekivät olostani helpomman. Kaiuttimesta soi Ludovico Einaudi. Vielä päivälläkin ajattelin, että kyllä tässä varmaan vielä harjoitellaan, onhan synnytyssupistusten oltava paljon kivuliaampia. Viestittelin kavereiden kanssa ja ikäänkuin ohimennen kerroin, että ehkä saattaa olla synnytys käynnissä. Epäuskoani vahvisti soitto Naistenklinikalle kahden aikaan iltapäivällä jossa kerroin tilanteestani. Tuolloin supistuksia tuli 5-10 minuutin välein ja ne kestivät noin minuutin kerrallaan. Ajattelin myös, että on hyvä varmistaa puhelimitse, että synnytysammeita on vapaana kun kerran toivoin vesisynnytystä.

Kätilö puhelimessa kyseli Muskelin liikkeistä ja en ollut niitä juurikaan tuntenut, osittain sen vuoksi, että supistuksia tuli niin usein ja osittain siksi, että minulle oli istukka edessä joten en muutoinkaan tuntenut niitä voimakkaana kovinkaan usein. Olin siitä hiukan huolissani itsekin ja mietin, että olisi hyvä tarkistaa kaiken olevan kunnossa. Kätilö käski tekemään liikelaskentaa ja soittamaan uudestaan tunnin päästä.  Siinä sitten asetuimme mieheni kanssa sängylle laskemaan liikkeitä, josta ei tullut alkuunkaan mitään jatkuvien supistusten takia. Soitin jo vajaan tunnin päästä uudestaan ja kerroin, ettei tästä tule yhtään mitään. Kätilö sanoi, että voitte tulla käymään niin katsotaan mikä tilanne on, mutta voi olla, ettei synnytys ole vielä käynnissä koska olen ensisynnyttäjä ja laskettuun aikaankin on vielä pari päivää.

Synnytyskertomus

Seesteiset hetket ammeessa.

Kohti Naistenklinikkaa

Menin rauhassa suihkuun ja pakkailin sairaalakassiini varmuuden vuoksi vaatteita joita tulisin parin päivän aikana käyttämään. Olin pakannut sairaalakassiin valmiiksi Muskelille kotiutumisvaatteet ja joitain ”välipaloja” joita tiesin sairaalassa tarvitsevani. Mieheni kävi kaupassa vielä hankkimassa joitain täydentäviä hankintoja, kuten Led-kynttilöitä ja ruusuja ammeeseen. Pakkasin kasiin myös oman hyvän kauttimen koska en luottanut sairaalaan äänentoistoon vaikka siellä kuulema sellainen olikin. Vihdoin lähdomme naistenklinikalle, mutta otin mukaani vain käsilaukun. Koska asumme autolla kulkien noin viiden minuutin päässä Naistenklinikalta ja ajattelimme, että mieheni saa sairaalakassin ja muut tavarat pian haettua jos tämä todellakin on se synnytys. Tuossa vaiheessa suuri toiveeni oli, että toivottavasti tällä reissulla päästään maaliin saakka. Saavuimme Naistenklinikalle noin klo 16.30 ja meidät otti vastaan kätilö Minna ja -opiskelija Julia. Julia ohjasi meidät huoneeseen ja ohjaaja Minna kertoi olevansa lähettyvillä jos Julia tarvitsisi apua jossakin. Hyvin pian tämän jälkeen kuulimme, että kohdunsuu oli jo pari senttiä auki.

Synnytyskertomus

Vedellä oli kipua lievittävä vaikutus.

paikallaan olo oli mahdotonta

Tässä kohtaa Julia sanoi, että voit kyllä lähteä vielä kotiin ja voi olla, että Muskeli syntyy vasta seuraavan päivän puolella. Päätin kuitenkin, että jään Naistenklinikalle olihan kuitenkin jo selvää että tämä on se itse synnytys eikä mitään harjoittelua. Mies kävi hakemassa tavarat kotoa ja minä koitin pysyä paikallani sängyllä siten, että vyötä joka mittasi Muskelin sykettä saataisiin pidettyä hetki paikallaan. Tämä osoittautui lähes mahdottomaksi, mutta saatiin kuitenkin jotenkuten toteutettua. Seuraavaksi testattiin B-streptokokin kantajuus, joka tutkitaan Suomessa rutiininomaisesti nykyään kaikilta synnyttäjiltä. Tätä esiintyy noin neljänneksellä synnyttäjillä ja minulla se sattui olemaan. Äidille tämä on vaaraton, mutta vauvalla se taas voi olla vaarallinen joten minulle laitettiin antibiootti menemään suoraan suoneen. Minun oli tuossa kohtaa pakko olla liikkeessä koko ajan, eikä sykevyö pysynyt paikallaan alkuunkaan. Jossain vaiheessa eräs lapsuudenystäväni soitti tuttavallisesti kysellen mitä kuuluu ja missä olen. Kerroin, että tässä olen synnyttämässä ja naureskeltiin asialle ja juteltiin muuten kuulumisia. Supistuksia tuli  tiheästi ja noin tunnin päästä klo 17.30 siitä kun olimme saapuneet Naistenklinikalle tuli lapsivesi lattialle loiskahtaen. Tässä kohtaa kävin suihkussa ja scalp-anturi laitettiin Muskelin päähän. Homma alkoi konkretisoitua ja edelleen olo oli epäuskoinen. Syntyisikö Muskeli todellakin tänään?

Synnytyskertomus

Supistukset kovenivat ja pääsin ammeeseen

Lapsiveden menemisen jälkeen supistukset kovenivat ja alkoi tulla tunne, että nyt ollaan tositoimissa. Keskityin ennenkaikkea hengittämiseen ja oloni helpottamiseen keinumalla. Mies hieroi alaselkää ja käytti apuna myös Gua Sha-kampaa – tämä tuntui mukavalta. Kuunneltiin kaikenlaista hyvän mielen musiikkia joka omalta osaltaan myös rentoutti. Vihdoinkin kun pääsin ammeeseen olo todellakin helpotti. Olin tuolloin muistaakseni noin neljä senttiä auki. Oli jonkin aikaa ihan seesteinen tunnelma kun ympärillä oli kynttilöitä, ruusun terälehtiä, musiikkia ja rakas mieheni. Ei kuitenkaan mennyt aikaakaan kun supistukset olivat jo todella kivuliata ja uloshengitys muuttui lähinnä huudoksi. Tuossa kohtaa huutaminen helpotti ja mietin jatkuvasti: ’hengitys. hengitys’! Ja kuinka paljon se vaikuttaa jos salillakin vain ähisee ja puhisee eikä keskity hengitykseen. Silloin ne painot eivät kyllä nouse, vaan voima vähenee. Tuossa hetkessä minulla oli olo, että jos tässä ollaan vielä koko yö ja koin tarvitsevani jotain lääkitystä. Aikaisemmin olin kokeillut jo tens-laitetta, mutta koin sen synnytyksessä ollessani todella häiritseväksi, se ei sopinut minulle ollenkaan ja oli yksi ainoita juttuja johon hermostuin. Kun supistus tuli, jokin vekotin pärisi alaselässä ja tuntui lähinnä ärsyttävälle. Ilokaasua kokeilin myös ammeessa mutta siitäkään en tykännyt. Tykkään skarpista olosta ja tästä tuli lähinnä huonolla tavalla pöhnäinen ja päihtynyt olo.

Synnytyskertomus

Epiduraali ja Muskelin syntymä

Julia ehdotti epiduraalia ja olin siinä vaiheessa sitä mieltä, että ihan sama. Mielessä oli edelleen se, että jos tässä vielä ollaan koko yö niin haluan kyllä helpottaa oloani. Tässä kohtaa minua pyydettiin siirtymään pois ammeesta ja lääkäri tuli laittamaan epiduraalin. Yksi synnytyksen pahimmista paikoista oli palelu ammeesta noustesta. Hampaat kalisivat yhteen ja värisin kylmyydestä. Lämpimiä pyyhkeitä kannettiin ylleni, mutta tuntui ettei mikään auttanut kunnes lopulta aika. Epiduraalin laittaminen oli aikamoinen operaatio, koska suurin haasteeni oli edelleen paikallaan pysyminen, mutta lopulta homma saatiin hoidettua. Sen jälkeen katsottiin kuinka paljon olin auki ja jouduin siirtymään sänkyyn makuulle. Sinä hetkenä olin kuin olinkin jo kokonaan auki. Tunsin kuinka epiduraali alkoi vaikuttaa ja kaikki kivut hävisivat. Tästä jo hetken päästä sain ponnistaa.

Jos olisin tiennyt kuinka lähellä ollaan, olisin ehkä halunnut jäädä ammeeseen ilman epiduraalia, mutta menihän se näinkin. Tässä vaiheessa myös katilö Minna oli paikalla ja minulle annettiin selkeitä ohjeita joita oli helppo toteuttaa. Hyvän asennon löytäminen kesti hetken, koska jostain syystä selällään olo oli minulle koko synnytyksen ajan vaikeaa. Lopulta löysin hyvän asennon sivuttain ja toinen jalka kohti kattoa. Olin hyvin kontaktissa ja läsnä kun pää alkoi jo näkyä ja siitä ihan hetken päästä syntyi Muskeli, viikoilla 39+5. Ponnistusvaihe kesti kymmenen minuuttia. Yhteensä supistusten alusta loppuun synnytys kesti 16,5 h.

Synnytyskertomus

Elämäni kaunein hetki täynnä rakkautta

Muskeli rääkäisi kuuluvasti ja hänet nostettiin rinnalleni. Siinä hän oli, täydellinen pieni poika ja minä olin äiti. Itkin ja nauroin ilosta samaan aikaan. Muskeli sai kuin saikin ensimmäiset pisarat maitoa ja oloni oli epätodellisen onnellinen, helpottunut ja ylpeä. Hetken päästä istukka syntyi omia aikojaan. Minulle ei tullut repeämiä, ainostaan pieni verisuonen pää ommeltiin ja se onnistui hyvin ilman puudutusta. Mieheni leikkasi napanuoran ja pitkän rauhallisen hetken jälkeen, jonka Muskeli sai viettää rinnallani, minut ohjattiin suihkuun. Kun nousin sängyltä, totesin vain että onpa kevyt ja mukava olo. Kaikki oli onnistunut täydellisesti ja edennyt erittäin nopeasti. Tulimme Naistenklinikalle noin klo 16.30 ja Muskeli syntyi klo 20.59. Mieheni oli paras ja suurin tukeni, sekä kivunlievittäjäni synnytyksessä ja kokemus lähensi meitä todella paljon. Kätilömme Minna ja -opiskelija Julia toimivat rauhallisen ammattitaitoisesti ja antoivat meille sopivasti omaa tilaa. Olin niin kiitollinen ja tämä oli vasta alkua! Nyt kun Muskeli täyttää pian kolme kuukautta, en voi sanoa muuta kuin että olen elänyt elämäni ylivoimaisesti parasta aikaa. Katso lyhyt video TÄSTÄ.

Synnytyskertomus

 

Muskeli 

27.05.2022 klo 20.59

Pituus 50 cm

Paino 3466 g 

Päänympärys 35,5 

 

Lue myös:

TAPAHTUMARIKAS VIIME VUOSI 2021

3D/4D -ULTRA NÄYTTI MEILLE TULEVAN VAUVAN KASVOT

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME  MYÖS SOMESSA

INSTAGRAM

FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

2 kommenttia

  1. Cami kirjoitti:

    Ihana muskeli ja ihana synnytyskertomus 💕 Nyt kun meilläkin on meno vähän rauhoittunut niin voitaisiin järkätä ne mammatreffit 😍

    • minna kirjoitti:

      Kiitos palautteesta. <3 Ehdottomasti mennään mammatreffeille, vauvatkin saavat nähdä toisiaan. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.