Uudet kulmakarvat heti laiton jälkeen

Kulmakarvat, kasvojen kehys. Kulmakarvoilla on tärkeä rooli ihmisen ulkonäössä. Huolitellut ja edustavat kulmakarvat korostavat kasvojen parhaita puolia, kuten myös huonoja puolia se jos kulmakarvat ovat epäsiistit tai jotenkin kummallisen malliset, se huomataan varmasti. Kajalilla piirretyt epäsymmetriset ja jopa siniset viivakulmakarvat eivät tänä päivänä toimi millään lailla. Kulmakarvamuoti on pitkään ollut hiukan paksumpi ja luonnollisempi. Siipimäinen muoto tuntuu toimivan vuosien jälkeenkin. Nyt on palattu luonnollisuuteen. On paljon tuuheutta, mutta kaikilla ei sitä ole luonnostaan. Nykyisillä tekniikoilla voidaan tehdä ihmeitä,  trendit  myös normalisoituvat ja ihmiset voivat korostaa persoonallisuuttaan. Tekniikat pysyvien kulmakarvojen luomiseksi ovat kehittyneet, on kestopigmentointia, laminoinia, puuteritekniikkaa ja mikrobladingia. Termeissä menee jo moni sekaisin, mutta jokainen meistä varmasti haluaisi täydelliset kulmakarvat. Sellaiset jotka ovat hyvät heti herätessämme, eikö totta?

Minun kulmakarvat

Kulmakarvani ovat aina ikäänkuin loppuneet kesken. Kaaren korkeimman kohdan jälkeen loppupää kasvaa alas ja hyvin harvana, joten sen jälkeen kun teini-ikäisenä hain ensimmäistä kertaa muotoa kulmiini olen joutunut piirtämään lopun. Haaveilin pigmentoinnista jo parikymppisenä ja minulle tehtiinkin kerran pigmentointi silloisessa kotikaupungissani Iisalmessa. Tuolloin kävi vain niin huono tuuri, että väri lähti kokonaan pois sen jälkeen kun iho uudistui ja rupi irtosi kulmakarvojen kohdalta. Tämän jälkeen maltoin taas piirtää kulmani tunnollisesti lähes päivittäin. Vuonna 2011 päätin sitten tehdä tilanteelle jotain. Harrastin kilpaurheilua. Urheilin, hikoilin ja kävin paljon hierojalla. Kun kesken päivän kulmakarvat aina jäivät hierojan pöytään kiinni ja seuraavaksi oli oltava töissä palvelemassa asiakkaita kyllästyin kulkemaan aina kulmakynä taskussa. Jyväskylässä minulle sitten laitettiin pigmentoinnit (käytännössä tatuoinnit) toiveestani niin syvälle ja mustalla, että ne eivät olleet haalistuneet vielä tänäkään päivänä kunnes oli aika päivittää kulmakarvojen muotoa enemmän tähän päivään. Saada hiukan lisää paksuutta ja muotoa. Karvamaisuutta mikroblading -tekniikalla ja syvyyttä  uudella pigmentoinnilla.

Brows by Milmuri

Valitsin huolella uusien kulmakarvojeni päivittäjän ja päädyin Brow by Milmurin Millaan. Kulmakarvoja suunnitellessa annoin melko vapaat kädet. Luotin Millan makuun hänen aikaisempien töiden ja ammattimaisen olemuksen vuoksi. Millan työpiste sijaitsee Adore Beautyn tiloissa Abrahamin kadulla, missä olen käynyt muissa kauneus asioissa ja olin nähnyt Millan työskentelevän läheltä. Perusteellisuus teki minun vaikutuksen ja siksi valintani oli Brows by Milmuri.  Ensimmäisenä täytettiin lomake jossa käytiin läpi lyhyesti läpi mitä ollaan tekemässä ja mihin itse asiakkaana sitoudun. Lomakkeessa varmistettiin myös, että olen ymmärtänyt hoito-ohjeet ja ettei minulle ole mitään terveydellisiä esteitä kulmakarvojen laittoon. Sitten alkoi suunnittelu. Oma vahva entinen pohjani antoi omat rajansa kulmakarvojen uuden muodon luomiselle, mutta olimme Millan kanssa yhtämieltä siitä, että entiset kulmakarvat ovat aivan liian ohuet tähän päivään ja kasvojeni muotoon. Milla ehdotti, että minulle tehtäisiin hybridi kulmat, eli kulmat joiden teossa sekoitetaan mikroblading ja kestopigmentointi -tekniikkaa. Olin valmis.

Laittoa ennen kulmakarvojen muoto suunniteltiin tarkasti, sitten alettiin tositoimiin. Itse laitto ei sattunut juuri ollenkaan ja puudutus vielä hiukan lievensi tunnetta. Omaan tosin aika korkean kipukynnyksen ja esimerkisi tatuoinnin laitto ei tunnu juuri ollenkaan. Herkemmillä tämä siis saattaa hiukan nipistää. Lopputuloksen nähtyäni olin heti kuin kotonani. Juuri tällaista lopputulosta olin toivonut, vaikka en sitä niin tarkkaan ollut  etukäteen määritellytkään. Milla osasi todella katsoa mikä minulle sopi ja näin heti kuinka kulmat freesasivat toivotulla tavalla yleisilmettäni.

Ensimmäisen laittokerran jälkeen kulmat haalistuvat jopa 40% ja siksi laittoon kuuluu aina huolto, jossa täydennetään haluttua lopputulosta. Nyt laitosta on parisen viikkoa aikaa ja haalistumista on tapahtunut odotetusti. Kuitenkin huomaan muutoksen entiseen selkeästi ja huollossa tullaan vain hiukan vahvistamaan nykyistä lopputulosta. Olen tyytyväinen jo nyt mutta huollosta saadaan vielä lopullinen terävyys kulmiini.

Kulmat ennen (ylhäällä) ja heti laiton jälkeen (alhaalla).

KIITOS. ❤️

Mitä te olette mieltä lopputuloksesta?

Brows by Milmurin löydät  osoittesta,
Albertinkatu 28
00120 Helsinki

sekä

Facebookista

Ja

Instagramista

Ajavaraus löytyy Täältä!

Edit:

Milla on perustanut postauksen teon jälkeen oman liikkeen MB Beautyn Albertinkadulle. Yhteystiedot yllä päivitetty oikeisiin.

Lue myös:

TAVIKSESTA TÄHTISILMÄKSI – MUUTTUMISLEIKKI

MITEN PÄÄSTÄ TAVOITTEISIIN JA LÖYTÄÄ MOTIVAATIO

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’/ BLOGIT.FI

Nyt on aika palata Kilimanjaro vuorelle ja vuorossa on sarjan viimeinen osa, nimittäin huiputus. Elämäni ikimuistoisin matka on tässä jaksossa jo loppusuoralla. Viimeksi jäimme tähän.  Olin aloittanut lääkityksen vuoristotautiin edellisenä päivänä ja se tuntui helpottavan vuoristotaudin oireita.

Päivä 6 tiukka nousu School hutille

Olin levännyt ja nukkunut hyvin. Olin niin iloinen siitä, että vuoristotaudin oireet olivat laantuneet jonkin verran. Kylmyys, eikä mikään muukaan tuntunut haittaavan. Kilimanjaron kylmyyttä on vaikea ymmärtää näin jälkeenpäin. Se oli niin julma ja anteeksiantamaton, onneksi kuumavesipullo makuupussissa helpotti hiukan. Päivään kuusi heräsin virkeänä ja valmiina nousemaan lähes viiteen tuhanteen metriin. Vain vajaa kilometri ylöspäin, eikä pitkää vaellusta tänään. Kiipeäminen sujui hyvin ja korkeus on ei vielä tuntunut missään vaikka olimme tosiaan 4850 metrissä. Tai paremminkin se ei tuntunut sietämättömältä. Korkeus tuntui koko matkan ajan vaikeampana hengityksenä, kohonneena pulssina, turvotuksena ja heikkona olona. Olo ei ollut täysin normaali missään vaiheessa.  Tänä päivänä saapuessamme leiriin, yksi meidän neljän turistin seurueestamme sairastui pahasti ja joutui lähtemään alas. Hän oli meistä kaikista kokenein vuorikiipeilijä, valloittanut monta huippua. Kuitenkaan koskaan vuorista ei tiedä ja vuoristoa tulee kunnioittaa aina.

Kun saavumme leiriin noin viiden tunnin kiipeämisen jälkeen luvassa oli ruokaa ja lepoa. Söimme lounaan, välipalan ja illallisen ja niiden välillä oli tarkoitus nukkua ja levätä niin paljon kuin pystyy. Yöunia ei ollut tulossa nimittäin huiputtamaan lähdettiin jo yöllä. Tänä päivänä en saanut jotenkin itseäni niin rennoksi, että olisin nukahtanut. Tämä oli ainut asia mikä minua hiukan huolestutti.

Päivä 7 Keskellä yötä Kohti huippua

Huiputtamaan lähdetään aina yöllä. Silloin huippu saavutetaan optimaalisesti juuri kun aurinko on noussut. Lähdimme yön pimeyteen kiipeämään ja kantajat jäivät leiriin. He lähtivät seuraavana aamuna alempaan leiriin valmistelemaan meille yösijaa. Etenimme tuttuun tapaan hitaasti ja varmasti upean tähtitaivaan alla otsalamppujen valossa. Tunsin unenpuutteen ja hengityksen vaikeuden alusta saakka. Pelkkä unenpuute ei minua olisi hidastanut, mutta se ettei saanut henkeä kunnolla senkin edestä. Vuoristotaudin oireet olivat jälleen alkaneet pahentua. Meitä oli yhteensä kuusi. Kolme turistia ja kolme opasta. Päätin, että muut saavat mennä edeltä ja jättäydyin suosiolla jälkeen. Huippu koostuu kolmesta kraatiterista Gilman`s pointista 5685 m., Stella pointista 5765 m. ja korkeimmasta huipusta Uhuru Peakista joka on  5895 metriä korkea. Ennen Gilman`s pointtia oli pitkä ja jyrkkä nousu. Se oli kompastuskiveni, tuntui että siinä vaiheessa olin jo aivan poikki ja joka ikinen askel tuntu siltä kun olisi kantanut 100 kiloa kiviä mukanaan. Huimasi, mutta ei kuitenkaan oksettanut mikä on monella oireena vuoristotaudissa. Olo oli vain käsittämättömän heikko. Välillä pysähdyttiin juomaan ja syömään jotain sokerista, kuten suklaata. Luovuttaminen ei ollut vaihtoehto, eikä myöskään  kuulu tapoihini.

Uskomatonta mutta totta ”pikku mäki” päästiin ylös ja olimme Gilman´s pointilla. Valoa alkoi näkyä jo tunnelin päässä ja tästä pystyi jo näkemään seuraavat etapit Stellan ja Uhurun. Huippu ei ole sellaista jyrkkää nousua vaan kaikki kraaterit ovat laakealla alueella missä on paljon lunta. Jos katsoo perinteistä maisemakuvaa Kilimanjarosta, voi nähdä huipun lähes tasaisena alueena, mutta kuitenkin kraatereilla on noin sadan metrin korkeuserot.  Gilman`s pointilla tapasin yhden ranskalaisen miehen joka oli juuri tullut Uhuru Peakilta. Hänen mukaansa nyt alkoi helpottaa, tämä antoi minulle taas paljon voimaa. Kyseisellä kraaterillä oli myös kiinalainen nainen joka oksenti ja oli erittäin huonovointinen, hänen matka ylöspäin päättyi siihen.

Kohti seuraavaa etappia Stella Pointtia 5756 metriä

Ajattelin, että tyyli vapaa. Tavalla tai toisella eteenpäin. Olin nyt selvinnyt varmasti pahimmasta. Matka jatkui jälleen hitaasti ja varmasti. Kello läheni jo puolta päivää ja olimme pahasti myöhässä. Nimittäin saman päivän aikana piti myös laskeutua alas 3800 metriin. Nyt olimme siis kiivenneet lähes 12 tuntia ja Stella point oli vasta edessä. Joskus puolen päivän aikaan saavutimme Stellan. Matkalla tuli vastaan hoipertelevia ihmisiä ja oksennuksia näkyi matkan varrella. En osannut iloita vielä, nimittäin olin valmistautunut menemään vielä loppuun saakka Uhuru Peakille. Ajateltiin, että on vaarallista lähteä enää sinne ja vaikka kuinka yritin suostutella oppaita lähtemään en saanut tahtoani läpi. Vedoten turvallisuuteen, oli aika lähteä alas. Huippu oli liukas ja minä jo hyvin väsynyt. Takaisin leiriin saapuminen olisi mennyt muutan liian myöhäiseksi. Olisin halunnut mennä Uhuru Peakille vaikka väkisin, mutta lopulta ymmärsin realiteetit. Otimme muutaman kuvan ja hiukan haikein mielin lähdimme alaspäin. Toisaalta tiesin, että oma mieli ei olisi luovuttanut. Aika vain loppui kesken. Huippu oli kuitenkin virallisesti saavutettu. Olin tehnyt kaiken minkä pystyin.

Huipulta alas

Huipulla tuuli ja seuraava ajatus olikin, että täältä pitää päästä jotenkin myös alas. Alastuloa oli kahtena päivänä rutkasti, mutta tuota en ollut miettinyt sen kummemmin vaikka omaankin leikatun jalan, yliliikkuvat nivelet ja polveni kipeytyy ajoittain alastuloissa. Olin ajatellut, että kyllä se maan vetovoima aina alas tuo tavalla tai toisella kunhan ensin pääsee ylös. No näinhän se oli, mutta mieluummin kyllä silti etenen ylöspäin kuin alaspäin. Mietin monta kertaa mistä saisi sopivan liukurin jolla voisi laskea mukavasti  parissa tunnissa Kilimanjarolta alas. Liukuria ei löytynyt ja kaksi päivää siihen lopulta meni. Saavuimme leiriin joskus illalla, en muista monelta mutta pimeä oli jo tullut. Muut kaksi jotka saavuttivat Uhuru Peakin odottivat jo iloisena leirissä. Yhteensä liikenteessä tuli oltua melkein vuorokausi. Tunsin, että saan varmaan vielä flunssan tämän kaiken päälle. Kuitenkin kunnon ruoka ja hyvät yöunet selkeyttivät oloa ja seuraavana aamuna voin taas ihan hyvin.

Päivä 8 Millenium Campiltä alas

Aamulla heräsimme aikaisin kukonlaulun aikaan. Pakkasimme tavarat, söimme aamiaisen ja lähdimme taas alamäkeä eteenpäin. Nyt parin tunnin kävelyn jälkeen polveen alkoi hiukan särkeä mutta kipu ei missään vaiheessa mennyt sietämättömäksi. Maisema muuttui taas vehreäksi viidakoksi ja muutaman pitkähäntäapinankin näimme matkalla. Saavuimme alas iltapäivällä ja nautimme vielä yhdessä lounaan, juhlimme yhden seurueemme jäsenen syntymäpäiviä, saimme diplomit ja palkitsimme kantajat, kokit ja muun henkilökunnan tipeillä. Meistä neljästä, kolme pääsi ylös saakka. Kaksi Uhuru Peakille, minä Stella Pointille. Vain yksi joutui keskeyttämään ennen huippua. Nyt olin  jo tyytyväinen suoritukseeni ja kasvojeni voimakas turvotus herätti hilpeyttä juhlan lomassa. Olin onnellinen, että uskalsin lähteä ja esimerkiksi jalkani ei vaivannut suuremmin. Ainut haaste oli vuoristotauti. Vuosi 2020 alkoi kirjaimellisesti vuoria valloittamalla. Mahtava reissu. Seuraavaksi oli aika palautua. Suihkuun pääsy oli muuten aikamoista luxusta kahdeksan päivän retken jälkeen.

Sinulle jonka haaveena on valloittaa Kilimanjaro.

Suosittelen lämpimästä ottamaan yhteyttä:

kiliascents.com

Lue koko sarja:

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 1

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 3

MITEN VALMISTAUDUIN KILIMANJARON VALLOITUKSEEN

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle Osa 1

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Miten valmistaudun Kilimanjaron valloitukseen?

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’