Jos kysyt minulta: tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Niin rehellinen vastaus on kyllä, joskus tuomitsen mielipiteeni pohjalta yksilöitä ja yrityksiä. Tai poliittisia puolueita. Tai kokonaisia valtioita. Pyrin kuitenkin ymmärtämään kaikkia osapuolia ja hyväksymään sen,  että jostakin erittäin hyvästä syystä ihmiset ajattelevat niinkuin ajattelevat. Tämä on vaikea aihe, mutta päätin tästä kirjoittaa kun tyyliini ei ole koskaan kuulunut olla hiljaa asioista jotka mielestäni ovat tärkeitä. Ja tämä aihe on tärkeä sillä se liittyy siihen millaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa me elämme.

jos akilla olisi tissit, olisiko hänet äänestetty ulos selviytyjistä? – no ei olisi.

Minä voin kirjoittaa tämän väliotsikon koska olen nainen, mutta mies ei voisi. Tuon Selviytyjissä tapahtuneen selkkauksen jälkeen käynnistynyt – ja nyt jo onneksi laantunut – media-, mielipide- ja some-myrsky oli jännä tapahtumaketju. En itse seuraa Selviytyjät-sarjaa koska keskityn omasta elämästäni selviytymiseen, mutta en voinut mitenkään välttyä tuolta myrskyltä jonka silmässä oli Aki. Mies, joka oli kilpailun jälkeen sanonut, että jos hänellä olisi tissit niin häntä ei olisi äänestetty ulos kilpailusta. Ja tuon sanomansa perusteella hänet sitten tuomittiin kamalana sovinistina ja mitä lie. Asiasta oli käytännössä kaikilla mielipide. Ainakin kaikilla naisilla. Tätä tarkoitan tuomitsemisesta suvaitsevuuden varjolla. Akin tapaus oli tästä erittäin hyvä esimerkki. Niin sanotusti suvaitsevaiset ihmiset tuomitsevat ja ristiinnaulitsevat sen joka tahottomasti tai tahallaan sanoi väärin. Ja sitten tuomittiin siitä, ettei suostunut nöyrtymään ja myöntämään olevansa sovinisti koska ei sitä omasta mielestään ollut.

että on jossain oikeassa ei tarkoita että on kaikessa oikeassa

Olen sitä mieltä että eräs aikamme yleisistä haasteista on oikeassa olemisen tarve ja siten tavoiteltu ylemmyydentunto. Esimerkkejä löytyy valtavasti, vaikkapa kaupunkipyörät. Kansan enemmistö on varmasti sitä mieltä, että kaupunkipyörät ovat mainio asia. Ne keventävät liikenteen aiheuttamaa ympäristökuormitusta, hidastavat kaupungin liikennevirtoja inhimillisemmiksi ja ovat kiva, kansainvälinen lisä suomalaiseen jäyhyyteen.

Ja samalla eräille ihmisille kaupunkipyörät edustavat jotain melkein absoluuttista pahuutta josta pitää melskata kaduilla ja yleisönosastokirjoituksissa (kyllä, tämän mielipiteen omaavat kirjoittelevat usein todellakin yleisönosastoihin). Niillä ajetaan jalkakäytävillä, niillä ajetaan väärään suuntaan kaduilla, vaaratilanteita aiheuttaen, niillä ajetaan ilman kypärää ja niillä ajetaan juopuneina. Tässä tapauksessa, kun kyse on mielipiteeltään selkeästä vähemmistöstä on meidän, enemmistön edustajien, helppo sanoa, että ovatpa nuo toiset hölmöjä ja tyhmiä ja että antaa niiden vaan valittaa koska valittavat turhasta. Sivistynyt, suvaitseva ja kansainvälinen mielipiteemme tekee meistä oikeassa olijoita. Ja ne muut ovat väärässä.

kaupunkipyörät vs. kasvatusperiaatteet

Mutta entä jos kaupunkipyörä-kysymyksen sijaan puhutaankin kasvatusperiaatteista? Jos joku sanoo julkisesti kasvattavansa pojistaan heteromiehiä niin tuomitsetko hänet? Tämä tuli mieleeni koska opiskellessani AMK:ssa eräs herttainen vanhempi naisopettaja sattui näin sanomaan. Vahingossa, eikä kenellekään pahaa tarkoittaen muttei olisi kannattanut. Nimittäin perästä kuului ja kovaa.  Koska yleisen mielipiteen mukaan meidän pitäisi antaa kaikkien ihmisten kasvaa juuri sellaisiksi kuin kasvavat? Entä jos joku sanoo että haluaa laihduttaa kesäksi rantakuntoon? Sanotko tuolloin että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet ja että ajattelet väärin omasta itsestäsi? Tai jos joku haluaa maailman parhaaksi viulistiksi ja harjoittelee aamusta iltaan, enemmän kuin olisi normaali-ihmiselle terveellistä? Sanotko tuolloin, että teet liikaa työtä unelmasi eteen? Minusta olisi hyvä näissä tilanteissa pyrkiä rakentavaan keskusteluun. Varmasti tämä opettajakin olisi voinut oppia enemmän sillä, että olisi sanottu hyvällä, kuin tuomittu pahalla.

suvaitseva tuomitsija – ikävä tyyppi

Eräs ärsyttävän ihmisen arkkityyppi on rillipää joka kiusaa muita, mutta jota ei saa ojentaa ’koska hänellä on silmälasit’. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa tällaisia on paljon enemmän, melkeinpä joka asiassa. Olen varma, että esimerkiksi ’Rotukissakasvatusta vastustavat kissaharrastajat’-yhdistykseen löytyisi paljon jäseniä ja jokaisella olisi jokin ”oikea” perustelu mielipiteelleen. Liian moni käyttäytyy aivan kuin ”oikea mielipide” yhdessä asiassa tekisi omistajastaan kaikkien asioiden osaajan ja täydellisen totuuden tietäjän joka voi sitten jakaa valtaistuimeltaan tuomioita toisin- tai siis väärinajattelijoille.

Nyt kesän lähestyessä toivon, että lopettaisimme suvaitsevaisuuden varjolla tuomitsemisen ja opettelisimme käyttämään ajatusten vaihdossa rakentavaa dialogia, vaikka sellaista sokratesmaista jossa eriäviä mielipiteitä lähestytään positiivisesti ja jossa tavoitteena on oppiminen ja paremman yhteiselon mahdollistaminen. Toivon että vastaat ’ei’ jos joku kysyy sinulta tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Minä lupaan itse yrittää olla vähemmän oikeassa, vaikeaahan se minulle toki on, kun en tiedä miltä tuntuu olla väärässä. Sitäpaitsi Kenellä meistä on vara oikeasti tuomita muita? Kukaan meistä kun ei ole täydellinen.

Lue myös:

30 faktaa minusta – osa 1

GEENITESTIN TULOKSET – TUNTEEKO GEENITESTI MINUT PAREMMIN KUIN MINÄ

OLETKO KOSKAAN AJATELLUT LUOVUTTAA SPERMAA? 

TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ

MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI

AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Näin huhtikuun ensimmäisenä postauksena ja pääsiäisen kunniaksi ajattelin listata faktoja minusta. Tiedostan, että nykyisistä lukijoistani läheskään kaikki eivät ole seuranneet matkaani alusta lähtien, joten palataanpa hetkeksi ihan perusasioihin. Kirjoitan nykyään paljon ajankohtaisista aiheista, enkä itsestäni. Tehdään tähän muutos, eli palataan siihen kuka on ihminen Tyttö sinä olet vahva -blogin takana.  Teen tämän 30 faktan haasteen postaussarjana ja jaan nyt ensimmäiset kymmenen. Aiheeseen liittyen on siis tulossa vielä kaksi postausta kevään aikana joissa yhteensä 30 faktaa minusta.

30 faktaa minusta – osa 1

Nimeni on Minna ja toinen nimeni on Marjaana

Olen syntynyt Iisalmessa vuonna 1982, syyskuun kymmenes päivä tarkalleen. Asuin Iisalmessa lähes 20 vuotta. Opiskelin siellä kampaajaksi ja muutin sitten Jyväskylään. Odotin kuin kuuta nousevaa, että pääsen pois Iisalmesta. Sitten asuin 12 vuotta Jyväskylässä, kunnes muutin Helsinkiin vuonna 2014. Viihdyn Helsingissä erittäin hyvin, tosin kaupungit alkavat ajan myötä tuntua pieniltä, niin myös Helsinkikin ajoittain.

Pidän siitä, että asun kaupungissa, etenkin Töölössä, josta on mukava käydä muualla. Rakastan myös maaseutua ja luontoa ja  siellä on kiva käydä kunhan pääsee takaisin. Viihdyn arjessa ihmisten keskellä.

Pidän tapahtumista, muodista, kivoista kahviloista ja ravintoloista jne. Mutta vastapainoksi tykkään olla luonnon keskellä ilman mitään tekemistä, kaukana ihmisvilinästä.

Ammattini

Ammatiltani olen parturi-kampaaja, meikkaaja, personal-trainer, sairaanhoitaja, diakonissa, lähetyssihteeri ja bloggaaja. Työskentelen tällä hetkellä sairaanhoitajana. Teen psykiatrista hoitotyötä syömishäiriöisten parissa. Lisäksi bloggaan ja teen erilaisia markkinointiyhteistöitä yritysten kanssa. Näiden kahden työn yhdistäminen on ajoittain haastavaa mutta toistaiseksi olen onnistunut siinä ainakin omasta mielestäni kohtalaisesti. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2012 saakka, ensin bloggerissa, sitten A-Lehdillä ja myöhemmin täällä Vaikuttajamedialla.

Pisin työurani on ollut kampaajana 12-vuotta. Rakastin olla yrittäjä ja tehdä luovaa asiakasläheistä työtä. Kampasin ja meikkasin kuitenkin niin nuoresta lähtien, että huomasin kolmekymppisenä haluavani opiskella lisää, halusin tehdä myös muuta. Opiskelin ensin personal traineriksi jonka seurauksena innostuin ihmisestä ja ajattelin, että haluan jonkun terveydenhoitoalan tutkinnon. Valmistuin AMK:sta sairaanhoitaja-diakonissaksi vuonna 2019 ja sen jälkeen olen tehnyt sairaanhoitajan työtä samassa paikassa.

Kuvat / Vestigevisions / Tuomas Hamäläinen / Korut Viaminnet *saatu blogin kautta

Harrastan liikuntaa eri muodoissa ja tavoitteellinen kuntosaliharjoittelu on ollut lähellä sydäntäni. Nyt olen elänyt useamman vuoden ilman tavoitteita ja tavallaan kaipaan niitä. Poikkeusolojen vuoksi viimeinen vuosi treenaamisen suhteen on ollut pirstaleinen ja suurin saavutukseni on ollut varmaan reilun 3000 km:n työmatkapyöräily viime vuoden aikana. Tykkään haastaa itseni ja mennä ajoittain myös äärirajoille. Kun on äärirajoilla, jotenkin elämän liekin tuntee hyvin voimakkaana. Kun ylittää omat rajansa tuntee elävänsä erityisellä tavalla.

Rakastan kissoja ja olen elänyt koko elämäni kissojan kanssa. Varsinkin edesmennyt bengalikissani Puntus on jäänyt sydämeeni. Puntus menehtyi syöpään helmikuun lopullaa. Suunnittelen uuden kissan/kissojen hankintaa ja rotuja joita harkitsen ovat Bengali, Maine Coon, Somali ja Abessialainen. Luulen, että viimeistään ensi vuonna perheeni on täydentynyt kissoilla.

Ihailen luovia ja innovatiivisiä ihmisiä. En ole kiinnostunut tylsyydestä ja tavallisuudesta. Voin itse parhaiten kun olen oman elämäni johtaja.  Vierastan hallintorakenteita ja auktoriteetteja.

Vaihdoin Niken juuri Adidakseen. Olen suosinut vuosia Niken urheiluvaatteita, mutta koska huomasin Niken leggingsien valuvan vaihdoin Adidakseen. Tuota ongelmaa ei ole ollut näissä malleissa joita olen tähän mennessä käyttänyt.

LUE MYÖS EDELLISET POSTAUKSET:

Geenitestin tulokset – tunteeko geenitesti minut paremmin kuin minä

Oletko koskaan ajatellut luovuttaa spermaa? 

TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ

MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI

AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI