15 kysymystä hiuksista
0
Blogeissa on kiertänyt ihana haaste johon ajattelin itsekin vastata, nimittäin 15 kysymystä hiuksista. Minulle hiukset ovat läheinen aihe, koska olen työskennellyt 12-vuotta kampaajana. Näin ollen olen itsekin kokeillut kaikki mahdolliset hiustyylit pitkästä lyhyeen ja mustasta punaisen kautta ihan vitivalkoiseen.
1. Hiustyyppi?
Afrokihara mutta samalla suomalaisen hento ja ohut.
2. Missä käyt kampaajalla? Kuinka usein?
Kampaajataustani vuoksi pärjään aika hyvin ilman kampaajaa, vaikka kampaajan tuolissa olisikin ihana istua useammin. Värjään lähinnä tyveä tummemmaksi kotona, tietty kampaamoväreillä ja latvatkin tasaan itse. Kun käytän pidennyksiä ne laittaa minulle Super Touch Beauty Salonissa Joyce. Tansaniassa käyn kampaajalla noin kerran viikossa, koska se on niin edullista ja siellä yleinen tapa.
3. Mitä hiuksillesi tehtiin viimeksi kampaajalla?
Laitettiin pidennykset loppukesästä, jotka olen ottanut nyt hiljattain pois. Pidän aina pidennyksistä joidenkin viikkojen / kuukausien tauon ja annan hiuspohjan hengittää. Jonkin ajan kuluttua alan kuitenkin kaivata paksua ja näyttävää tukkaa ja otan pidennykset takasin. Olen todennut ompelupidennysten toimivan parhaiten itselläni, kokemusta on myös teipeistä, sineteistä ym. Mielestäni Eurooppalaiselle hiukselle sopii parhaiten teippipidennys.
4. Tukkajumalasi?
Tulee ensimmäisenä mieleen Beyonce. Beyoncen äitihän on kampaaja ja loihtinut aina näyttävälle tyttärelleen mitä upeampia hiuksia. Peruukit ja pidennytkset mitä hän käyttää ovat aina hienoja.
5. Suosikkikampaus?
Auki, klassinen pitkä ja loiva kihara. Tykkään myös nutturasta ylhäällä (Pikku Myy -kampaus) ja taidokkaasti tehdyistä pikkuleteistä, joita saan vaan oikeastaan Tansaniassa käydessäni.
6. Kuinka usein peset hiukset – aamulla vai illalla?
Muutaman kerran / pari kertaa viikossa kun on oma tukka. Pidennysten kanssa kerran tai kaksi viikossa. Usein pesen hiukset illalla tai päivällä, niin että ne saavat kuivua luonnostaan. Käytän harvoin fööniä, ihan vain siksi etten jaksa eivätkä hiukseni erityisesti tarvitse fööniä asettuakseen hyvin.
7. Vakio hätäkampaus?
Pikku Myy -nuttura, siihen menee noin kolme minuuttia aikaa. Pidennysten kanssa sivuponnari ja pikakiharat tai letti.
8. Millaisia hiustuotteita käytät – uusin lemppari ja ikisuosikki?
Kosteuttava ja shampoo ja hoitoaine. Merkit vaihtelee. Joku tukea antava tuote, joko vaahto tai spray alle kosteaan tukkaan. Latvoille joku siloittava öljy/voide, värjäävä tyvispray millä saa hiusrajan siistiksi, hiuslakka ja kiiltosuihke tarvittaessa. Jos teen Pikku Myy -nutturan, vedän sivut sivut geelillä litteäksi.
9. Mikä hiustuote ei nappaa?
Paksuista vahoista ei yleensä ole minun hiuslaadulle paljon hyötyä varsinkaan pitkänä. Kuivashampoita en myöskään käytä, koska en koe niistä olevan itselleni mitään hyötyä.
10. Jäätävin hiuslookkisi?
Valkoinen, sentin mittainen lyhyt malli tai sitten joku Victoria Beckham viritelmä.
11. Syötkö ravinnelisää hiuksille?
Joskus. Nyt itseasiassa sain yhdestä PR-tapahtumasta karkin makuisia SugarBearHair Hair Vitamins -hiusvitamiineja ja syön nyt niitä. Biotiinia olen käyttänyt myös joskus.
12. Käytätkö/oletko joskus käyttänyt hiuslisäkkeitä?
Kyllä ja paljon. Ensimmäiset pidennykset laitettiin vuonna 2002 kun opiskelin kampaajaksi ja siitä lähtien pidennykset ovat olleet päässä max. muutaman kuukauden taukoja lukuunottamatta. Tällä hetkellä käytän Lontoosta tilattuja super laadukkaita pidennyksiä. Ne ovat kyllä aika arvokkaat, mutta niitä pystyy käyttämään ainakin kymmenen kertaa uudestaan ja uudestaan. Luottokampaajani on Joyce tilannut ne minulle ja olen kyllä ollut todella tyytyväinen. En siis ole koko kampaajan urani aikana törmännyt niin hyviin ja laadukkaisiin hiuksiin.
Jos minulla ei ole pidennyksiä kiinni päässä käytän irtoponnareita jne. silloin kun laittaudun.
13. Hiuskatastrofi?
Ei ole ollut kyllä kummempia katastrofeja. Teininä kun kävin suoristuspermanentissa hiuksia katkesi jonkin verran tyvestä. Kerran Espanjassa taas kampaaja leikkasi vahingossa partaterällä tupsun hiuksia tyvestä kun purki vanhoja pidennyksiäni. Erilaisiin hiustyyleihin olen sopeutunut hyvin vaikka nykyään olen siirtynyt vähän maltillisempaan vaihteluun hiustyylien kanssa. Tämä johtuu osittain siitä, etten päivittäin ole kampaamossa joten houkutus muutokseen ei ole niin lähellä. Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara, eikä niitä kannata ottaa turhan vakavasti.
14. Millä suoristat ja/tai kiharrat?
Tällä hetkellä minulla on käytössä parhaista parhaimmaksi toteamani Genesiksen Diva -rauta suoristukseen ja kiharrukseen. Omistan myös Ghd:n rautoja joita olen käytänyt aina liiketyössä. Samoin Cloud Nine rauta on ollut käytössä ja on ollut ihan toimiva.
15. Hiusvinkki?
Opettele laittamaan hiuksiasi niin, että ne ovat edustavat ja lopeta tuskailu. Osa kampaajan työtä on neuvoa sinulle miten pärjäät hiustesi kanssa kotona, joten hyödynnä tämä kampaaja käynnin yhteydessä. Pyydä näyttämään kädestä pitäen miten saat vaikkapa kiharat tehtyä hiuksiisi ja mitä tuotteita hiuksesi tarvitsevat. Käy keskustelua vuorovaikutuksessa ja kerro mitä haluat hiuksiltasi niin ammattitaitoinen kampaaja osaa ohjata sinua. Opettele peruskampaukset vaikka You Tubesta, harjoittele ja kokeile rohkeasti. Hiusten laittaminen siisteiksi ja edustaviksi ei vaadi välttämättä ajastasi montaakaan minuuttia.
Kuvissa toukokuussa 2019 Tansaniassa jatkoista tehdyt pikkuletit.
Lue myös:
Alkaisinko minäkin bloggaamaan jotta saisin ilmaista tavaraa?
Alkaisinko minäkin bloggaamaan jotta saisin ilmaista tavaraa?
Kädet kertovat tarinasi
SEURAA MINUA
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’
Alkaisinko minäkin bloggaamaan jotta saisin ilmaista tavaraa?
Bloggaamisen ajatellaan usein olevan helppoa, vaivatonta ja kerrassaan ihanaa työtä. Bloggaaminen on antanutkin elämääni paljon, ennenkaikkea hyviä ystäviä ja paljon erilaisia kokemuksia joita en olisi varmasti ilman blogia kokenut. Aloitin bloggaamaan vuonna 2012 pelkästään harrastuksena ja vasta oikeastaan viime vuosina bloggaamisesta on tullut myös yksi työni. Useita vuosia kirjoitin siis pelkästään harrastukseksi ja ainoastaan omaksi ilokseni. Olen kuullut useita kommenteja liittyen siihen, että on varmaan mukavaa olla bloggaaja kun saa paljon kaikkea ilmaiseksi? Pitäisikö minunkin alkaa bloggaajaksi? Asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksiselitteinen. Avaan tässä postauksessa aihetta teille hiukan mitä bloggaaminen vaatii.
Miten blogimaailma on muuttunut?
Vuonna 2012 blogeja oli vain kourallinen ja oikeastaan melkein kaikki bloggaajat tiesivät toisensa. kaupallisia yhteistöitä ei juurikaan tehty, en aikakaan itse tehnyt. Joskus saatoin saada jotkut treenitrikoot mistä sitten innoissani kirjoitinkin blogiini. Kaikki bloggasivat huvikseen, eikä kenelläkään ollut omaa kuvaajaa, saati sitten assaria? (Esim. Ruotsissa on siis yleistä, että bloggaajilla on tosiaan assistentti.) Ei ollut käsitettä vaikuttaja/influencer. Pikkuhiljaa bloggaajia alkoi tulla enemmän jokaiseen genreen. Tuli kaikenlaisia blogeja. Kiiltokuvamaisia muotiblogeja, inspiroivia matkablogeja, tyylikkäitä sisustusblogeja, fitnessblogeja, sillisalaattimaisia lifestyle blogeja, sellaisia miksi tämäkin blogi nykyään luokitellaan. Pikkuhiljaa pr-tomistot alkoivat lähettää kutsuja erilaisiin tapahtumiin ja lanseerauksiin joista sai yleensä kyseisiä tuotteita mukaan testiin/näytteeksi. Yritykset alkoivat myös lähettää tuotteitaan jonkin verran testiin toiveena tietenkin maininta blogissa/somessa. Alettiin tehdä kaupallisia yhteistöitä, jossa raha vaihtoi omistajaa. Monista bloggaajista tuli yrittäjiä ja moni jätti päivätyönsä saavutettuaan suuren suosion. Yritykset ymmärsivät, että blogggaajan tekemä mainos/suosittelu on usein paljon uskottavampi kuin yrityksen oma ja mainos blogissa säilyy ikuisuuden verkossa, sekä löytyy googlesta hakusanoilla. Toisin kuin vaikkapa lehtimainos, joka vanhenee hetkessä.
Mitä bloggaaminen minulta vaatii?
Riippuu tietenkin päivitystahdista mitä bloggaaminen vaatii, mutta silti se myös vaatii. Lähinnä aikaa. Se vaatii asioiden ja yhteistöiden sopimista, lukuisia maileja sinne tänne. Se vaatii läsnäoloa ja sitä, että jaksaa olla esillä somessa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Ilman esilläoloa blogilla on harvoin paljon lukijoita, eikä blogilla jolla ei ole laajaa lukijakuntaa voi tehdä paljoakaan kaupallisia yhteistöitä. Vaikka instagram on minulle pelkästään tukikanava, on sen silti päivityttävä joka päivä jotta se tukee bloggaamista. Jos instagramia ei päivitä joka päivä romahtaa sen kattavuus radikaalisti.
Kaikista suosituimmat postaukset ovat niitä missä kerron elämän haasteista, enkä ruusuista. Tämän olen todennut monen muunkin bloggaajan kanssa yhteen ääneen. Se kun menee hyvin ei paljon kiinnosta, vaan ihmiset rakastavat draamaa. On siis pystyttävä antamaan itsestään jotain. Pelkkiä yhteistöitä ei voi tehdä, muuten lukijat kaikkoavat. On oltava päivitetty mediakortti, jonka voi suoraan lähettää yhteistökumppaneille josta näkee selvästi blogin/instagramin yleisön jaoteltuna, sekä hinnaston mitä erilaisiin yhteistöihin kuuluu. Aina pelkkä seuraajakuntakaan ei merkitse, vaan usein se, että olet juuri oikean tyylinen tyyppi yhteistyöyritykselle. Blogin on päivityttävä säännöllisesti.
On pystyttävä tekemään montaa asiaa yhtäaikaa. Vaikka tämä kaikki kuulostaa kokopäiväseltä hommalta, silti moni tekee lisäksi normaalia päivätyötä kuten minäkin koska pelkkä bloggaamisesta saatu tulo ei riitä tarpeeksi hyvän elämänlaadun takaamiseksi. Jos blogin aloittaa nyt vaatii se uskomattoman määrän työtä, että saa edes yhtäkään tuotetta ilmaiseksi. Niin vaikea on enää erottua suuresta joukosta, ellet sitten ole julkkis. Ja mitäpä ilmaisilla tuotteilla teet, kun ne eivät maksa kuitenkaan laskuja. Itse en tee enää yhteistöitä tuotepalkalla, vaikka niitäkin on tullut joskus tehtyä. Laskutan nykyään aina yhteistöistä erikseen. Vain ja ainoastaan silloin jos tuote tai palvelu on sellainen jonka olisin ostanut muutenkin ja koen, että minulle on siitä merkittävää hyötyä, suostun vaihtokauppaan. Bloggaaminen vaatii yrittäjähenkistä ja myynnillistä otetta nimittäin kaikki yhteistyöt eivät tule pelkästään blogiportaalin kautta. Itsekin on pystyttävä markkinoimaan itseään.
Muista myös oma yksityisyys
Vaikka jaankin blogissa ja somessa paljon, jätän myös hyvin paljon jakamatta. Suurimman osan. Moni ystäväni onkin sanonut, että lopulta olen hyvin yksityinen ihminen ja blogin/somen kautta välittyy vain murto-osa. Olen sitä mieltä, että sieluaan ei kannata antaa blogille ja jokaisen on hyvä pohtia mitä haluaa jakaa ja mitä ei. Puhelimen käyttöä ja koneella oloa on hyvä rajata, ettei kaikki aika mene vain päivittämiseen ja onlinessa olemiseen. On oltava myös muuta, nimittäin se elämä on ihan muualla kuin koneella tai puhelimen ruudulla.
Mitä bloggaaminen opettaa?
Ensimmäiseksi tulee mieleen, että bloggaaminen opettaa sietämään arvostelua. Bloggaaja asettaa usein itsensä arvosteltavaksi vapaaehtoisesti, mikä vaatii luonteelta paljon. Bloggaaminen on julkista työtä, ellet sitten bloggaa anonyymisti vaikkapa koiranasi. Bloggaajat saavat paljon arvostelua osakseen, eikä se aina ole positiivista. Nahka kovettuu ja ymmärtää sen, että monella on yksinkertaisesti vaan tarve arvostella. Bloggaaminen opettaa myös sitä, että seisoo aina omien sanojensa takana, eikä hätkähdä pienistä. Itse olen onneksi välttynyt pahimmalta loalta, mutta kaikki eivät ja jotkut ovat tietysti persoonaltaan herkempiä kuin toiset. Bloggaaminen on opettanut ilmaisemaan itseään ja olemaan sitä mitä haluaa.
”Pahin vankila, johon voit itsesi saattaa, on pelätä muiden mielipiteitä.”
-Tuntematon
Lue myös:
Kädet kertovat tarinasi
Suurin unelmani ei ole toteutunut
SEURAA MINUA
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’