Ajattelin antaneeni anteeksi mutta annoinko sittenkään
2
Anteeksianto ja armollisuus ovat asioita joita kannatan ja joiden puolesta puhun. Ajattelen antaneeni anteeksi kaikille niille jotka ovat toimineet kohtaani väärin. Viha ja katkeruus eivät anna minulle mitään ja olen omasta mielestäni aidosti pystynyt tuntemaan rauhaa ja toivomaan jopa hyvää tällaisille ihmisille, jotka ovat minua joskus loukanneet. Olen kirjoittanut aiemmin vaikeista asioista muun muassa tässä ja tässä.
Kuitenkin viikonloppuna sattui jotain erikoista. Olin erään nuoruuden ystäväni luona käymässä ja puhuimme nuoruuden aikaisista tapahtumista. Puheemme kääntyi samalta pieneltä paikkakunnalta lähteneisiin ihmisiin. Ketä vanhoja koulukavereita asuu missäkin päin maailmaa ja mihin elämä on heitä vienyt.
Nimi menneisyydestä
Ystäväni kertoi erään nimen ja kertoi hänen menestyneen ja saaneen jonkin verran nimeä luovalla ja visuaalisella alallaan. Hänen nimensä oli muuttunut sitten nuoruusaikojen ja oli hän luonut uraa eri nimellä. Entisen nimen tunnistin kiusaajakseni ja uuden nimen tunnistin somesta, yhteisten tuttujemme kautta ja myös parin yhteisen yhteistyökumppanimme kautta.
Kuitenkaan nimen vaihdon myötä en ollut tunnistanut häntä samaksi ihmiseksi, kiusaajakseni Iisalmesta, olihan meidän nuoruudestamme ja noista ajoista jo yli 20-vuotta. Henkilö jonka muistin nuoruudestani hänen omalla tyttönimellään oli sellainen joka aiheutti minulle kylmiä väreitä.
Hän oli yksi agressiivisimmista huutelijoista joita tuossa kaupungissa olin kohdannut. Hän käyttäytyi erittäin rasistisesti, agressiivisesti ja pyrki nolaamaan minut kavereidensa nähden jotka onneksi harvemmin lähtivät mukaan hänen sairaaseen leikkiinsä. Useimmiten huutelijat olivat poikia, mutta hän oli tyttö. Olin häntä muutaman vuoden nuorempi ja pelkäsin hänen olemustaan vaikka väkivalta ei mennyt fyysiseksi asti. Olemus oli erittäin räväkkä, kovaääninen ja hallitseva. Sellainen rääväsuu jota tänäpaivänäkin kiertäisin kaukaa, vaikkei hän minua loukkaisikaan. Jostain syystä tämä henkilö halusi laukata ja syrjiä minua ihonvärini takia vaikkei hän minua edes tuntenut.
Ymmärrän että hän oli lapsi – nyt hän viestii tasa-arvoa rasismin sijaan
Nyt hänen olemuksensa sosiaalisen median kautta viestii rauhaa, tasa-arvoa ja harmoniaa. Hänen työnsä viestivät tätä samaa. Hän oli kuvannut jonkin aikaa sitten tummaihoista lasta ja kuvaillut tätä kauniilla sanakäänteillä. En voi mitään sille, että tuo aiheutti minussa edelleen kylmiä väreitä. Samanlaista lasta hän kiusasi, alensi, eikä pitänyt tämän ihmisarvoa minään. Hän puhui seksuaalivähemmistöjen puolesta ja oli vastaan Päivi Räsästä. Sometilit olivat täydellinen henkilöbrändi, jotka tukivat hänen luovaa työtään yrittäjänä. Ymmärrän, että olemme olleet lapsia/nuoria kun hän on kohdistanut vihaansa minuun. Ehkä hän koki minut uhkana tai ehkä kyseessä oli aito erilaisuuden pelko. Hän ei ollut saanut kotoa kasvatusta mikä auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksymään erirotuisia ihmisiä. Muistan, että joskus myös hänen vielä vanhempi veljensä osallistui kiusaamiseen.
Onko vain trendikästä olla vähemmistöjen kaveri
Nykyään tasa-arvo, vähemmistöjen oikeuksien ajaminen, ekologisuus, vastuullisuus ja niin edelleen ovat suosittuja aiheita. Hyvä niin, mutta nostavatko jotkut aiheita vain kiillottaakseen omaa egoaan? En voi mitään, että tämä tapaus nosti minussa esiin ristiriitaiset tunnelmat ja ajatuksen siitä onko tämän henkilön harmonia ja suvaitsevaisuus vain tapa nostaa itseään. Voi olla ja on melko todennäköistäkin, että hän on kasvanut ihmisenä. Tai tottakai hän on kasvanut kuten jokainen meistä, aikuiseksi. Ehkä hän on myös matkustellut, nähnyt maailmaa ja aidosti ymmärtänyt, että kaikenlaiset ihmiset ovat saman arvoisia. Tai sitten hän on edelleen rasisti, mutta pitää aatteensa piilossa. Oli miten oli herätti tämä minussa tunteita. Vaikka olen antanut anteeksi, harvemmin pahoja asioita unohtaa kokonaan. Tämä ihminen on varmasti muuttunut monella tapaa, eikä ehkä edes muista tapahtumia tai minua ihmisenä. Jos kuitenkin muistat ja tunnistat itsesi tai sen kenestä puhutaan pyydän sinua ajattelemaan. En aio kuitenkaan puhua sinusta/hänestä tämän tunnistettavammin, annan armoa. Et myöskään ole pilannut tulevaisuuttani, en elä menneessä vaan tässä hetkessä. Kuitenkaan menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta oman menneisyytensä kanssa on tultava sinuksi. Kipeät asiat on hyvä käsitellä kuten olenkin tehnyt, vain niin voi tuntea itsensä parhaiten.
Kuvat / Yasmina Godden
Opeta lapsellesi suvaitsevaisuutta
Olen psykiatrista hoitotyötä tehdessäni tekemisissä ihmisten traumojen kanssa ja aina tullaan siihen, että lapsuudella on valtavan suuri merkitys ja se määrittää suurelta osalta sitä mitä me olemme nyt. Arvot ja asenteet tulevat hoivaajalta, eli useimmiten vanhemmilta. Jos siis mitenkään mahdollista opeta lapsellesi suvaitsevaisuutta ja ole suvaitsevainen myös itse. Ethän haluaisi, että kukaan kiusaisi omaa lastasi. Tässä tapauksessa uskon, että vika oli juurikin niissä opituissa arvoissa ja asenteissa tai niiden puutteessa, vaille jääneisyydessä tai muussa puutteessa. Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Sitä, että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään. Anteeksianto voi viedä aikansa. On hyvä läpikäydä asiat kaikessa rauhassa ja se voi olla pitkä, jopa elämän mittainen prosessi. Vaikka olisimme antaneet anteeksi on luonnollista, että negatiivisia tunteita herää silti.
Rauhaa ja rakkautta. Ollaan armollisia toisillemme. Tämän tekstin tarkoitus ei ollut syyllistää, vain pohtia. Mitä tämä herätti sinussa?
Lue myös:
YANKEE CANDLE – IHANAA VALOA JA TUOKSUA SYKSYYN (SISÄLTÄÄ ALEKOODIN)
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA
Aivan kuin olisit kirjoittanut omista ajatuksistani. Itseäni on kiusattu työpaikalla niin pahasti, että olen joutunut vaihtamaan työpaikkaa ja traumatisoiduin pahasti tapahtumista. Vaikka elämä on järjestynyt kaikin puolin ja olen onnellinen, niin silti välillä aina mietin, että voinko koskaan antaa täysin anteeksi tapahtumia ja vääryyttä. Siitä olen varma, että unohda en koskaan. Kiitos Minna tästä kirjoituksesta ❤
Kiitos kommentistasi Maarit. <3 Ikävä kuulla, että olet joutunut kiusaamisen kohteeksi ja vieläpä aikuisena. Olet upea nainen ja tämä mitä kirjoitat kertoo hyvin sen miten julmia jopa aikuiset voivat olla. Välillä mietin, että liian kauan elämästä on mennyt miellyttämiseen vain siksi ettei kiusattaisi. Nuorena sitä ajatteli, että kaikki hyvin kunhan vain kukaan ei sanoisi mitään ilkeää omasta erilaisuudesta. Olen tullut siihen tulokseen ettei anteeksi voi antaa vain niin, että laittaa laastarin haavan päälle. Haava pitää hoitaa.