Onko paras ihminen se jolla on eniten kiire

Onko kiire kehuskelun aihe

Tiedättekö sellaisia ihmisiä joilla on koko ajan kiire? Koko ajan on kaikkea mahdollista ja kaikki muut jotka eivät ole kiireisiä tai eivät ainakaan mainosta asiaa ääneen ovat laiskoja. Muutenkin nämä ihmiset usein ”kehuskelevat” sillä kuinka rankkaa elämä heillä on, ihan kuin se olisi jotenkin ihailtavaa.  Ihmiset kärsivät enemmän kuin koskaan työuupumuksesta. Johtuuko tämä siitä, että ihmiset ovat laiskempia vai siitä, että nykypäivän arki on kuormittavampaa kuin ennen ja duunit raskaampia?

Luulen että osasyy on se, että kuormitusta tulee monelta osa-alueelta. Ei riitä vaan se, että suoriudut työstä tai opiskelusta. Pitäisi olla monessa asiassa todella hyvä ja paineet ulkopuolelta ovat kovat.  Jotkut varmasti surffailevat liikaa mukavuusalueella. Eivät kestä pienintäkään painetta ja ovat jo pienestä stressistä aivan pakkoloman tarpeessa.  Jos ei huolehdi terveydestä eikä kunnosta vaikuttaa tämäkin  elämään jatkuvana väsymyksenä.  Ja sitten on niitäkin jotka kestävät liikaa, eivätkä osaa hidastaa tahtia vaikka hälytyskellot soivat jo kovaa. Kaikki on tietysti yksilöllistä, jotkut kestävät enemmän kuin toiset. Ja ongelmat ovat aina sillä tasolla millä ihminen on, eikä toisen ihmisen tuntemuksia voi verrata, eikä vähätellä. Miksi ihmeessä siis nostaa omaa tekemistään, ja ehkä aiheuttaa sillä jopa paineita ulkopuolelle.  Eikös se niin mene että laiska töitään luettelee. Kiire ja elämän rankkuus, eivät todellakaan  ole hyviä kehumisen aiheita.

Ei ehkä kannata verrata itseään muihin

Minullakin on usein kiire, ja teen montaa asiaa yhtä aikaa. Tykkään elää monipuolista elämää, ja olla monessa asiassa mukana. Pääasia on varmasti tällä hetkellä opiskelu, mutta sitten on hiushommaa, hoitoalan keikkaa, blogiin liittyviä yhteistöitä ja kissanristiäisiä, vapaa-ehtoistyötä, pari pt-asiakastakin löytyy vanhasta kotikaupungistani, ja siihen päälle harrastukset ja koti. Kuitenkaan en koe oikeudekseni valittaa, koska kaikki ovat tavallaan etuoikeuksia, teen sen verran mikä riittää. Olen oppinut kuuntelemaan itseäni, ja täytän kalenteria vähän harkitummin kuin ennen. Tykkään, että homma on kutakuinkin hanskassa enkä unohtele asioita. En pidä sellaisesta liian stressaantuneesta tilasta, silloin monikaan asia ei etene ja lamaannun.

Olen oppinut myös olemaan stressaamatta, stressistä huolimatta. Kouluasiat saattavat monesti vaivata mieltä, mutta olen huomannut että paras tapa on vaan hoitaa rauhassa hommat omaan tahtiin läpi. Se että jos palautan jonkun työn myöhässä, ei yleensä kaada maailmaa, kunhan se  tulee joskus tehtyä.  Moni ei ymmärrä esimerkiksi mitä opiskelu AMK:ssa vaatii. Saatetaan ajatella että sinne vaan menet ja istut päivät, niin saat koulun läpi. Totuus on kuitenkin se, että jokaisen opintopisteen eteen on tehtävä näkyviä kirjallisia töitä, tenttejä, sekä harjoitteluita. Se ettei ole läsnäoloa koulussa, ei tarkoita sitä etteikö hommaa olisi kotona. Päinvastoin, lähiopetusta on nykyään aika vähän, ja suuri vastuu opiskelusta on itsellä kotona.

Olen huomannut, että stressiä helpottaa myös se että puhun koulusta lähinnä luokkakavereideni kanssa, enkä tavallaan jaksa tuoda sitä stressaavaa aihetta muuhun elämään. Sama pätee muualla, pyrin keskittymään tarkkaan siihen mitä milläkin  hetkellä teen, enkä sillä hetkellä mieti muun osa-alueen asioita. Nykyään ihmisillä on tosi erilaisia töitä. Monella ei ole työaikaa ollenkaan, on vaan tehtävä tietty tulos tiettyyn aikaan, mikä ei todellakaan tarkoita että työ olisi jotenkin vähemmän kuormittavaa kuin perinteinen kasista neljään puurtaminen.

Fiksu tekee vähemmän ja saa enemmän ja myös valittaa vähemmän

Silloin kun tein yrittäjänä kampaamo hommia sanoin aina, että teen mielummin satasen hiusten leikkauksen tunnissa huippupalvelulla ja kaikilla höysteillä, kuin kymmenen kympin leikkuuta kiireessä käyttäen siihen melkein koko työpäivän. Tuo vain kuvauksena, ei meillä sentään satasta maksanut hiustenleikkaus, lol. Yleisesti tarkoitan sitä ettei aina paras vaihtoehto ole  raataa niska limassa, jos asioita voi tehdä toisinkin. Pitää vaan joskus vähän miettiä miten ja mihin energian ja ajan käyttää. Itse arvostan elämänlaatua ja sitä, että voisin mieluummin tulevaisuudessa kertoa elämän balanssista mieluummin kuin jatkuvasta kiireestä. Uskon, että kiire on myös monessa tapauksessa itse luotua, monet sykkii aivan suotta. Joskus auttaa että vain järjestelee asiat paremmin ja hengittää syvään. Yksi asia kerrallaan. Tärkeimmät asiat ensin, muistaen että hosumalla tulee yleensä huteja.

Instagram / Facebook / Bloglovin’

Snapchat: vahvatytto

Lue myös:

Kaukaa näkee lähelle – Terveisiä Tansanian auringon alta

Edellinen juttu:

Karu paluu Suomeen