*Sisätää mainoslinkkejä

Aikanaan vuonna 2012, kun tämä blogi on perustettu alkoi se sen kevään bikini fitness kisoihin valmistautumisesta. Silloin kisaaminen, treenaaminen ja syöminen oli ehkä elämän tärkein asia tai ainakin sen ympärillä elämä vahvasti pyöri. Noista ajoista on kuljettu pitkä matka eteenpäin ja blogi muuttanut muotoaan sen myötä.

Enemmän tulee elettyä elämää ja nähtyä asioita laajemmin, vaikka olen aina vihannut katsoa vain yhteen asiaan näin jälkeenpäin katsottuna kisa vuodet veivät siihen. Alussa olin mielestäni hyvin mukana, ja osasin hyvin tasapainottelun urheilun ja muun elämän välillä mutta mitä pidemmälle jatkoin, niin sitä suppeammaksi maailma aikanaan kapeni.

Juhannus 2012.

Jotenkin sitten muutos johti toiseen ja valmennusten ja muiden kautta löysin tasapainon. Kyllä mulla kytee edelleen jossain ajatus kisaamisesta tässä elämässä, mutta se ei mitenkään ole sellainen asia mitä haluaisin laittaa minkään muun tärkeän asian edelle elämässä. Olen saanut tosi paljon rentoutta syömiseen ja mun elämään on tullut sellaisia ihmisiä jotka omalla rentoudellaan ovat antaneet hyvää esimerkkiä. En mä jaksa kantaa huolta kunnosta tai ulkönäöstä liikaa, kun ei kukaan mun rasvaprosenttia ole mittaamassa jos en ole lavalla. Tiedän tasantarkkaan että jos elän rennosti ja näin kun nyt en tule mihinkään kiristymään, mutta tiedän myös tasantarkkaan miten tapahtuu ja mitä. Ihan turha yrittää kompensoida satunnaista herkuttelua liialla liikunnalla, kun plussalle jää joka tapauksessa jos yrittää jokaista suklaa palaa kuluttaa lenkillä ja se on loputon suo. Mieluummin liikun ja treenaan vaan sen hyvän olon ja terveyden takia, liikunta on mulle nautintoa ja stressin purkua tällä hetkellä. Tavoite on lihasten ja kunnon ylläpito. Tuolla fitness höyryämisellä sain ihan ok lihasmassa tehtyä, enkä halua sitä nyt mihinkään kadottaa, mutta ei mulla ole mitää pakonomaista tarvetta enää kasvaakkaan.  Salitreenejä tulee noin kolme viikossa ja lenkkejä noin saman verran, ihan sen mukaan miten huvittaa ja kiinnostaa.

Kyllä mä edelleen puhun aktiivisen elämän ja liikunnan puolesta tottakai. Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä liika sohvaperunointi tee hyvää kenellekkään, mutta myös liikaa höyryämistä tulee ja kannattaa välttää. Pitää pystyä vaan olemaan ja rentoutumaan, aivojenkin pitää pystyä lepäämään tämän kaiken vouhotuksen keskellä.

Olen tosin onnekas kun saan edelleen tehdä yhteistyötä Sportlifen ja *Go4Fitin, josta saa kätevästi tilattua lisäravinteet ja treenivaatteet. Plussaa on että yli viidenkympin tilaukset toimitetaan aina ilman postikuluja ja tuolta löytyy aina todella hyviä tarjouksia. Sain hetki sitten paketin, jolla sai kummasti buustia treeneihin.

Mun suosikki on *Whey+, jota käytän välipalaproteiinina ihan päivittäin.

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Tiistaina vietin lepopäivää salista ja tein jotain hyvin poikkeavaa. Sain kutsun pari viikkoa sitten blogin kautta Santahaminan sotilasalueelle testaamaan sotilasesterataa. Yllytyshullu kun olen niin pakkohan se oli lähteä mukaan.

TOUGH VIKING jota varten esteradalla voi harjoitella on siis suurin Pohjoismaissa järjestettävä esteratakilpailu. ” Se koostuu rankoista, märistä ja haastavista kilometreistä sekä brutaaleista esteistä, jotka haastavat kilpailijat äärimmilleen. Esteet koostuvat mm. vedestä, jäästä, sähköstä, piikkilangasta, mudasta, monkey bareista ja amerikkalaisista jalkapalloilijoista. Voit osallistua yksilönä, parina tai joukkueena! Yleisölle on tarjolla katsottavaa koko päiväksi.”

Tsekkaa: TOUGH VIKING ja ilmoittaudu ihmeessä mukaan, jos elämä tuntuu tylsälle eikä tavoitteita ole.

Santahaminaan ei pääse treenaamaan itsenäisesti eikä ilman Puolustusvoimien lupaa. Onneksi Helsingissä, Kivikon liikuntapuistossa on kuitenkin avoin esterata, jota voi käyttää harjoitteluun vapaasti. Kivikon esterata ei ole virallinen sotilasesterata, mutta se antaa hyvän kuvan sotilasesteratatreenistä sekä sen kokonaisvaltaisuudesta.

Treeniin kannattaa varata pitkähihainen paita ja housut, meinaan ruhjeita tulee helposti. Hommassa löytää varmasti uusia lihaksia ja tulee haastettua itsensä uudella tavalla. Huhuh, kyllä hurjaa hommaa ensikertalaiselle. Tässä tuli myös konkreettisesti esille että vähän kärsin korkeanpaikankammosta.

Onko pakko hypätä?

Selvisin hengissä ja olen onnellinen siitä. Ei ihan mun juttu, mutta kokeilemisen arvoinen. Ehkä ensi kesänä uudestaan, kun tietää mitä odottaa. Niinkuin tuolla todettiin niin ihan takakyykky ja hauiskääntö ei riitä jos meinaa radan selvittää hyvällä ajalla. Kestävyyttä, ketteryyttä, rohkeutta ja voimaakin tarvitaan. Kiitos vielä järjestäjille tästä hienosta kokemuksesta ja tsemppauksesta.

Nyt olen matkalla ihanaan Jyväskylään ralleihin 🙂 Joten hyvää viikonloppua kaikille <3

Instagram: @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva