Hiljaisuuden voima rentoutumisen avuksi

Olin alkuviikossa yhden yön mittaisella hiljaisuuden retriitillä Nuottakodossa Vihdissä. Olin etuoikeutettu koska pääsin jakamaan tämän kokemuksen luokkatovereideni kanssa. Tämä kuului meille osaksi seurakuntaharjoittelua jota suoritan parhaillaan.

Hiljaisuudella on suuri voima. Hiljaisuudessa rentoutuminen ja mitään tekemättä oleminen nollaa reseptoreita eri tavalla kuin vaikka ystävien kanssa seurustelu ja rentoutuminen. Normaalisti olen aika sosiaalinen tyyppi, riippumatta onko työni sosiaalista vai ei niin harvoin vietän aikaa yksinäni. Yksinäisyydellä on paikkansa, mutta koen että kuitenkin suurimmaksi osaksi olen ihminen joka viihtyy ryhmässä, muiden kanssa. Yleensä myös teen jatkuvasti jotain, ihan kotona ollessanikin touhuan yleensä jotain ennemmin kuin löhöän sohvalla paikoillani. Olen aktiivinen ja suorittamiseen taipuvainen luonne, mutta minullekin yksinäisyydellä ja hiljaisuudella on paikkansa.

Hiljaisuus avaa myös aisteja. Luonnon ja linnunlaulun kokee erilailla, voimakkaammin.

Kotona voi toki rentoutua myös, mutta tutussa ympäristössä näkee aina jotain tehtävää, ja vaikka ei näkisikään asiat muistuttavat olemassa olemassaolollaan eri tavalla kuin jossain muussa paikassa. Arjen kuvioista on vaikea irrottautua, siksi vetäytyminen tekee välillä hyvää. Älylaitteet antavat meille ärsykkeitä nykyään jatkuvasti, mutta retriitillä pääsee eroon niistäkin. Hiljaisuuden retriitillä jätetään puhelimet ja älylaitteet pois kokonaan ja keskitytään läsnäoloon. Itse käytin ainoastaan kameraa retriitillä kuvaamiseen, mutta muuten olin täysin offline. Kukaan ei kuitenkaan velvoita jättämään kännykkää, kunhan oma viestiminen ei häiritse muita.

Ohjatun hiljaisuuteen laskeutumisen jälkeen kukaan ei tervehti eikä kiitä ruoasta, sanaton kohtaaminen hymyily ja nyökkääminen on sallittua muttei pakollista, eikä sanattomien eleiden puutetta pidetä epäkohteliaana. Jokainen saa vain olla ja kuunnella ja katsoa mitä hiljaisuus itsessä herättää. Saa rauhassa olla epäsosiaalinen ja pohtia elämää. Retriitti on molempina kahtena kertana, mitä olen retriittiin osalllistunut, antanut minulle hyvin kokonaisvaltaisen levon ja rentoutuksen.

Retriitti ja uskonnollisuus

Tämä oli toinen kertani retriitissä. Ensimmäisellä retriitillä olin vuonna 2015 Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa koko viikonlopun. Hiljaisuuden retriitti on saanut alkunsa kristillisestä perinteestä ja monet retriittien järjestäjät ovatkin perinteisesti seurakuntia, mutta nykyään rinnalle on tullut myös joitakin kaupallisia tahoja. Nykyään retriiteissä käyvät kaikenlaiset ihmiset yritysjohtajista downshiftaajiin.  Retriitillä voi hoitaa omaa hengellistä elämää tai sitten olla hoitamatta, voi rentoutua ihan muuten vaan. Retriitin ohjelmaan kuului molempina kertoina hartaus/rukous hetkiä joihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Ensimmäiselle pidemmälle retriitille kuului myös kevyitä liikunnallisia sekä mindfulnesiin pohjautuvia harjoitteita,  jotka koin itse rentouttaviksi ja retriitin ideaa tukeviksi.  Usein retriitteihin yhdistetäänkin joogaa, joka on lempeää, venyttävää ja rentouttavaa. Koen että retriitistä voi tehdä itse niin hengellisen kuin haluaa. Retriitillä myös syödään hyvin ja säännöllisesti hyvän ateriarytmin mukaisesti, mikä antaa osaltaan hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen.

Päällimmäiset ajatukset

Yhden yön mittainen retriitti hujahti nopeasti, makoillen, värittäen, lenkkeillen, syöden ja nukkuen. En kokenut itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi retriittiin saapuessani, mutta kun saavuin paikan päälle nukuin ensimmäisenä melkein parin tunnin päiväunet ja sen päälle vielä yhdeksän tunnin yöunet. Jotenkin tila jossa tiesin ettei minun tarvitse tehdä mitään tai olla kenellekään mitenkään mieliksi rentoutti kehon ja mielen ihan totaalisesti ja pisti nukuttamaan. Kävin pitkälle lenkillä illalla ja muuten vain mietiskelin. Oli ihanaa huomata kuinka kevyet ajatukseni tällä kertaa olivat, koska vuonna 2015 ne olivat huomattavasti raskaammat. Koin retriitin rentouttavana silloinkin, mutta haasteet elämässä olivat erilaiset. Hiljaisuus tekee minut tietoiseksi asioista, joiden tulisi olla toisin. Torjutuista toiveista, tarpeista ja kipukohdista. Retriitti tekee myös tietoiseksi asioista jotka ovat hyvin ja joista voi olla kiitollinen.

 Seuraa 

Instagram / Facebook / Bloglovin’

Lue myös:

Kestääkö mieli hiljaisuutta

Fitness Classic 2018

Kuluvana viikonloppuna kisattiin taas fitness lajeissa, kun kulttuuritalolla järjestetiin vuosittaiset kevään kisat eli Fitness Classic. Olin mukana hommassa stailaamassa (meikki ja hiukset) kilpailijoita ja huoltamassa Team Fullmetalin kisaajia. Ystäväni Heidi on Team Fulmetalin perustaja sekä päävalmentaja ja me ollaan tutustuttu aikoinaan 2010, kisatessamme samaan aikaan muutamana vuonna siitä eteenpäin. Tämän jälkeen ollaan tehty oikeastaan joka vuosi jonkinlaista yhteistyötä. Kisaviikonloput tuovat pari kertaa vuodessa mukavaa vaihtelua elämään ja touhua riittää, koska kisaajien laittaminen alkaa yleensä aamuyöllä ja tänäänkin ensimmäinen asiakas on istunut tuoliin klo 04.00. Päivät kestävät yleensä iltaan saakka, mutta kisahuumassa jaksaa touhuta. Tavallaan itsekin menee siihen samaan tilaan missä koko fittness skene painaa menemään. Ennenkaikkea työn ja huvin lisäksi tämä on sitä kaivattua vaihtelua muuten hyvin erilaiseen arkeen. Kisastailaukset ovat muuttuneet  nykyään raikkaampaan ja trendikkäämpään suuntaan ja niitä on ilo toteuttaa. Viikonlopun jälkeen, kaikkien onnistumisten ja pettymysten näkemisen jälkeen on mukava palata arkeen.

Mitä ajatuksia fitness nykyään saa minussa aikaan

Fitness kisoissa pyöriessä tulee väkisinkin mieleen omat kisa vuodet, mutta kuitenkin vuosi vuodelta vähemmän. Fitness on ollut ihan mahtava harrastus, mutta nykyään elämässä etusijalla ovat muut asiat. Enää elämäni ei pyöri treenin ympärillä, vaan treeni enemmänkin muun elämän ympärillä. En sano, en koskaan, mutta ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Fitness lajit ovat mielenkiintoisia ja seuraan niitä mielelläni. Estetiikka miellyttää silmääni, vaikka muunlainen kuin lihaksikas vartalokin on mielestäni kaunis. Sivusta seuraajana laji on raaka, eikä aina tunnu reilulle että tuhansien tuntien työ ja unelmat menevät kankkulan kaivoon hetkessä. Kyseessä on arvostelulaji, joten koskaan ei voi tasan tarkkaan tietää mitä haetaan ja ketä muita lineupissa seisoo samaan aikaan. Ei voi tietää millä tasolla on ennen kuin on nähnyt kanssakisaajat.

Tehotiimi Minna ja Heidi

Uusi laji Wellness fitness

Wellness fitness tuli uutena lajina nyt ensimmäistä kertaa Suomeen. Niinkuin aina nytkin tuntui olevan vähän halusessa mitä uudessa lajissa haettiin, mutta voittajat sarjoille kuitenkin saatiin. Lajin on tarkoitus olla bikini ja bodyfitnesin välille sijoittuva laji jossa ei haeta niin kovaa lihaserottuvuutta kuin bodyfinesissä, mutta kuitenkin enemmän kuin bikini killpailijoilla. Laji tuo mielestäni kivaa freesausta fitnesslajeihin ja sarja varmasti tulee kehittymään hurjasti vuosien aikana. Mielenkiinnolla seuraan mihin laji tulee vuosien varrella kehittymään.

Onnea kaikille viikonloppuna kisanneille.

 Seuraa 

Instagram / Facebook / Bloglovin’