Mitä kaipaan Jyväskylästä
0
Olen asunut kolmanneksen elämästäni Jyväskylässä, eli 12-vuotta. Jyväskylästä minulla on kauniit muistot, vaikka olenkin kotiutunut Helsinkiin ja Töölöön paremmin kuin hyvin. Muistelen kuitenkin lämmöllä Jyväskylästä esimerkiksi näitä asioita:
Ystävät
Muutin aikoinaan parikymppisenä Jyväskylään lähinnä ystävien perässä ja tietenkin töihin, en nähnyt tulevaisuutta Iisalmessa ja päätin suunnata suhteellisen lähelle ensimmäiseen sopivan kokoiseen kaupunkiin mahdollisimman äkkiä. Jyväskylässä minulla asui sekä lapsuuden ystäviä, sekä muodostin uusia ystävyyssuhteita jotka ovat kestäneet tiiviinä tähän päivään saakka. Ystäviä ja vanhoja työkavereita kaipaan ajoittain Jyväskylästä.
Jyväskylän Manhattan
Asuin mielestäni Jyväskylän parhaimmalla paikalla Lutakossa järvenrannassa 10-vuotta. Harvassa paikassa vaikkapa Helsingissä on mahdollista asia keskustassa järvenrannalla, vieläpä uimaranta ja järven ympäri kulkeva rantaraitti suoraan parvekkeen alla. Jos saisin tuon mukavuuden siirrettyä tänne, niin tekisin niin.
Staili kampaamo
Kampaamoa ja ennenkaikkea sen asiakkaita kaipaan, tykkäsin työstä kovasti ja tein sitä rakkaudesta lajiin. Kuitenkin halusin muutosta elämään ja teinkin niitä juuri oikeassa kohtaa mennäkseni eteenpäin elämässä haluamaani suuntaan. Vierivä kivi ei sammaloidu.
Liikuntakaupunki
Jyväskylä on mahtava liikuntakaupunki! Liikunnallinen elämäntapa on jyväskylässä hyvin esillä. kaupungin liikuntapaikka tarjonta on vertaansa vaikka. Jyväskylä onkin maan liikuntapääkaupunki, siellä on runsaasti liikuntapuistoja, ulkokuntosaleja, latuja, sekä sisäliikuntapaikkoja. Harrastus mahdollisuudet ovat todella hyvät. Täytyy mainita vielä ihanan mäkiset pyöräilymaastot.
Kaikki paikat olivat lähellä
Lyhyet etäisyydet ovat pienemmän kaupungin hyviä puolia. Matkat paikasta toiseen olivat lyhyitä ja keskustan ostosreissun pystyi suorittamaan käden käänteessä. Jyväskylässä oli myös joitakin kivoja liikkeitä joita jäin kaipaamaan. Minzi vaateliike oli varma valinta joka tilanteeseen. Pienestä putiikista löytyi saman katon alta kaikki mitä täältä joutuu metsästämään monesta paikasta. Ravintoloista paras oli ehdottomasti Pöllöwaari menuineen ja Jyväskylän Winebistro, Kissan viikset ja Shaker jäivät myös mieleeni positiivisesti.
Luonto
Päijänne ja ympäröivä luonto, Jyväsjärven ympäristö ja Jyväsjärven jää talvella, niiden vieressä asuin ja Jyväsjärveä on kierretty lukuisia kilometrejä, välillä päivittäin, välillä vähän harvemmin. Joskus on pyöräilty, usein kävelty ja aikansa myös juostu. Tourujoki, metsät, puhdas luonto joka puolella jäi mieleen. Harju ja Harjun portaat keskellä kaupunkia luonnon keskellä.
Seuraa
Instagram / Facebook / Bloglovin’
Lue myös:
Aktiivimalli – Uhka vai mahdollisuus
Hiljaisuuden voima
Hiljaisuuden voima rentoutumisen avuksi
Olin alkuviikossa yhden yön mittaisella hiljaisuuden retriitillä Nuottakodossa Vihdissä. Olin etuoikeutettu koska pääsin jakamaan tämän kokemuksen luokkatovereideni kanssa. Tämä kuului meille osaksi seurakuntaharjoittelua jota suoritan parhaillaan.
Hiljaisuudella on suuri voima. Hiljaisuudessa rentoutuminen ja mitään tekemättä oleminen nollaa reseptoreita eri tavalla kuin vaikka ystävien kanssa seurustelu ja rentoutuminen. Normaalisti olen aika sosiaalinen tyyppi, riippumatta onko työni sosiaalista vai ei niin harvoin vietän aikaa yksinäni. Yksinäisyydellä on paikkansa, mutta koen että kuitenkin suurimmaksi osaksi olen ihminen joka viihtyy ryhmässä, muiden kanssa. Yleensä myös teen jatkuvasti jotain, ihan kotona ollessanikin touhuan yleensä jotain ennemmin kuin löhöän sohvalla paikoillani. Olen aktiivinen ja suorittamiseen taipuvainen luonne, mutta minullekin yksinäisyydellä ja hiljaisuudella on paikkansa.
Hiljaisuus avaa myös aisteja. Luonnon ja linnunlaulun kokee erilailla, voimakkaammin.
Kotona voi toki rentoutua myös, mutta tutussa ympäristössä näkee aina jotain tehtävää, ja vaikka ei näkisikään asiat muistuttavat olemassa olemassaolollaan eri tavalla kuin jossain muussa paikassa. Arjen kuvioista on vaikea irrottautua, siksi vetäytyminen tekee välillä hyvää. Älylaitteet antavat meille ärsykkeitä nykyään jatkuvasti, mutta retriitillä pääsee eroon niistäkin. Hiljaisuuden retriitillä jätetään puhelimet ja älylaitteet pois kokonaan ja keskitytään läsnäoloon. Itse käytin ainoastaan kameraa retriitillä kuvaamiseen, mutta muuten olin täysin offline. Kukaan ei kuitenkaan velvoita jättämään kännykkää, kunhan oma viestiminen ei häiritse muita.
Ohjatun hiljaisuuteen laskeutumisen jälkeen kukaan ei tervehti eikä kiitä ruoasta, sanaton kohtaaminen hymyily ja nyökkääminen on sallittua muttei pakollista, eikä sanattomien eleiden puutetta pidetä epäkohteliaana. Jokainen saa vain olla ja kuunnella ja katsoa mitä hiljaisuus itsessä herättää. Saa rauhassa olla epäsosiaalinen ja pohtia elämää. Retriitti on molempina kahtena kertana, mitä olen retriittiin osalllistunut, antanut minulle hyvin kokonaisvaltaisen levon ja rentoutuksen.
Retriitti ja uskonnollisuus
Tämä oli toinen kertani retriitissä. Ensimmäisellä retriitillä olin vuonna 2015 Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa koko viikonlopun. Hiljaisuuden retriitti on saanut alkunsa kristillisestä perinteestä ja monet retriittien järjestäjät ovatkin perinteisesti seurakuntia, mutta nykyään rinnalle on tullut myös joitakin kaupallisia tahoja. Nykyään retriiteissä käyvät kaikenlaiset ihmiset yritysjohtajista downshiftaajiin. Retriitillä voi hoitaa omaa hengellistä elämää tai sitten olla hoitamatta, voi rentoutua ihan muuten vaan. Retriitin ohjelmaan kuului molempina kertoina hartaus/rukous hetkiä joihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Ensimmäiselle pidemmälle retriitille kuului myös kevyitä liikunnallisia sekä mindfulnesiin pohjautuvia harjoitteita, jotka koin itse rentouttaviksi ja retriitin ideaa tukeviksi. Usein retriitteihin yhdistetäänkin joogaa, joka on lempeää, venyttävää ja rentouttavaa. Koen että retriitistä voi tehdä itse niin hengellisen kuin haluaa. Retriitillä myös syödään hyvin ja säännöllisesti hyvän ateriarytmin mukaisesti, mikä antaa osaltaan hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen.
Päällimmäiset ajatukset
Yhden yön mittainen retriitti hujahti nopeasti, makoillen, värittäen, lenkkeillen, syöden ja nukkuen. En kokenut itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi retriittiin saapuessani, mutta kun saavuin paikan päälle nukuin ensimmäisenä melkein parin tunnin päiväunet ja sen päälle vielä yhdeksän tunnin yöunet. Jotenkin tila jossa tiesin ettei minun tarvitse tehdä mitään tai olla kenellekään mitenkään mieliksi rentoutti kehon ja mielen ihan totaalisesti ja pisti nukuttamaan. Kävin pitkälle lenkillä illalla ja muuten vain mietiskelin. Oli ihanaa huomata kuinka kevyet ajatukseni tällä kertaa olivat, koska vuonna 2015 ne olivat huomattavasti raskaammat. Koin retriitin rentouttavana silloinkin, mutta haasteet elämässä olivat erilaiset. Hiljaisuus tekee minut tietoiseksi asioista, joiden tulisi olla toisin. Torjutuista toiveista, tarpeista ja kipukohdista. Retriitti tekee myös tietoiseksi asioista jotka ovat hyvin ja joista voi olla kiitollinen.
Seuraa