Viimeinkin ovat korona-asiat sillä mallilla, että voin hyvällä omallatunnolla julkaista tämän postauksen: ravintola-arvostelu Pihvipirtti. Vierailin Levillä juuri ennen koulun hiihtolomia ja sen jälkeen matkustustilanne muuttui haastavaksi. Mutta vielä on pohjoisessa sesonkia jäljellä ja toivon, että moni Levillä olija tai sinne vielä suuntaava ehtii lukea tämän arvostelun ja ottaa sen huomioon ruokailuvalintojaan tehdessään.

pihvipirtti – laadukkaita pihvejä Lapin suurimmassa riihessä

Ravintola PIhvipirtti sijaitsee Levin keskustassa Hullu Poro Areenan välittömässä läheisyydessä, suuressa mutta kodikkaassa riihessä. Tarinan mukaan riihen suuri koko juontaa juurensa erään Lapin isännän suuruudenhulluuteen ja  ravintolaksi se päätyi seuraavan sukupolven päätettyä sen myymisestä ravintolatoimintaan. Onko tarina totta, sitä en tiedä, mutta upea tuo rakennus on, niin ulkoa kuin sisältä.

Pihvipirtin toimintaidea on selkeä: tarjota erittäin hyviä pihvejä kohtuuhintaan. Tuon saman idean ympärille on perustettu lukematon määrä ravintoloita, jotkut onnistuvat mutta usein toteutus jää valitettavan kauas ravintoloitsijan tavoitteesta. Tykkään kovasti hyvistä pihveistä ja siksi odotin innolla onko tämä uhka vai mahdollisuus. Tässä Rravintola-arvostelu Pihvipirtti, olkaa hyvä.

selkeä ja monipuolinen konsepti illalliselle – ravintola-arvostelu pihvipirtti

Pihvipirtin illalliskonsepti koostuu kolmesta osasta: alkuruokana on tarjolla kalaherkkuja hilepöydästä, pääruokana pihvi joko kasviksista tai härän-, lampaan- tai poronlihasta lisukkeineen ja jälkiruokana jokin klassinen herkkuannos kuten pannacotta. Illalliskonseptin ideana on varmasti antaa päivän rinteissä tai ulkoilmassa viettäneitä nälkäisiä vieraita siten, että he saavat mahdollisimman nopeasti jotain murua rintansa alle ja näin vältytään mahdollisesti pitkältä odottelulta – Pihvipirtin konseptilla sudennälkäisenkin ihmisen suupielet nousevat nopeasti kohti kattoa. Viinilista on laadukas ja riittävän laaja, tarjolla on ruoka-annoksia hyvin tukevia viinejä niin vanhalta mantereelta kuin Afrikasta, Amerikoista ja Australaasiasta.

mikä ihmeen hilepöytä? diskohilepöytäkö?

Kyseessä on tietysti jäähilepöytä ja ne jäähileet pitävät hilepöydässä tarjolla olevat kala- ja muut herkut tyylikkään viileinä ja tuoreina. Valikoima on paitsi laaja niin myös laadukas. Kalaa on tarjolla erilaisissa mausteliemissä, graavattuna ja savustettuna – taisipa olla sekä kylmä- että lämminsavukalaa sinä iltana kun me olimme syömässä. Kalojen lisäksi on pöydässä äyriäisiä ja vihanneksia – tykkäsin kovasti siitä, että valikoima keskittyy enemmän laatuun kuin määrään – kaikki maistamani oli suorastaan herkullista. Aluksi suhtauduin ajatukseen kalapöydästä pihviravintolan alkuruokana varauksella mutta vierailuni muutti mielipiteeni, Pihvipirtin hilepöytä on erinomaisen hyvä aloitus mukavalle illalle kivassa ravintolassa.

asia on pihvi

Tilasin pääruoaksi poronpihvin ja sen lisäksi yhdistelmät eri lisuke- ja kastikevaihtoehdoista; hilepöydästä innostuneena halusin kokea mahdollisimman monta vaihtoehtoa yhden ainoan sijaan. Alkuruokien syömisen aikana oli mukava henkilökunta käynyt tiedustelemassa meiltä missä vaiheessa halusimme pihvit pöytään – niinpä pihvi saapui keittiöstä juuri oikeaan aikaan.

Ja millainen se pihvi sitten olikaan? Pihvipirtin poropihvi on poronpaistista valmistettu ja todellista lähiruokaa. Pihvi oli hyvin preparoitu ja painoasteeltaan toivottu. Maku oli juuri sellainen kuin toivoinkin – herkkä mutta voimakas. Enpä enempää osaisi vaatia tai pyytää, pihvi oli todella laadukas. Ja annoksen esillepano oli tyylikäs samoin kuin aterimet, kunnon pihviveitsi teki syömisestä huoletonta.

Lisukkeet olivat hyvin maukkaita ja erityisen kivaa minusta oli maistella miltä pihvi maistuu eri kastikkeiden kanssa. Bearnaise-moussea, kanttarellikastiketta, kuusenkerkkä-riistakastiketta ja mitä niitä nyt olikaan. Ne olivat kaikki todella hyviä ja sopivat hyvin poron makuun. Hilepöydästä alkaneet monipuoliset mutta maukkaat elämykset saivat näin jatkoa myös pääruoan kanssa.

ja päälle vielä hiukan makeaa

Alku- ja pääruoan jälkeen olin jo kovin tyytyväinen olooni, mutta nautinto nousi vielä seuraavalle tasolle kun saimme eteemme jälkiruoaksi ihanan annoksen jossa yhdistyi lähes nerokkaasti pohjoisen karpaloiden kirpeä hapakkuus ja kermaisen pannacotan makea pehmeys. Taivaallinen kokemus jolle ei kannattanut sanoa ei.

mitä minna sanoo? Kannattaako käynti Pihvipirtissä?

Ravintola-arvostelu Pihvipirtti on aika helppo. Odotukset ovat ennen vierailua korkealla, onhan kyseessä yksi paikallisen vahvan toimijan, Hullu Poro Oy:n ykkösketjun paikoista ja pihviravintolalta odotetaan aina enemmän kuin ’tavalliselta’ ravintolalta. Siksi minun ravintola-arvosteluni voikin tiivistää seuraavasti: PIhvipirtti vastaa kaikkiin odotuksiin ja onnistui jopa ylittämään ne. Ja se, millä se ne onnistui ylittämään oli mukavan lupsakka mutta ammattimainen asiakaspalvelu. Hyvä ruoka ja osaava palvelu loihtivat minulle erinomaisen kokemuksen – suosittelen vahvasti.

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

LUE MYÖS:

Tuomitsetko suvaitsevuuden varjolla? 

30 FAKTAA MINUSTA – OSA 1

GEENITESTIN TULOKSET – TUNTEEKO GEENITESTI MINUT PAREMMIN KUIN MINÄ

OLETKO KOSKAAN AJATELLUT LUOVUTTAA SPERMAA? 

TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ

MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI

AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

Jos kysyt minulta: tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Niin rehellinen vastaus on kyllä, joskus tuomitsen mielipiteeni pohjalta yksilöitä ja yrityksiä. Tai poliittisia puolueita. Tai kokonaisia valtioita. Pyrin kuitenkin ymmärtämään kaikkia osapuolia ja hyväksymään sen,  että jostakin erittäin hyvästä syystä ihmiset ajattelevat niinkuin ajattelevat. Tämä on vaikea aihe, mutta päätin tästä kirjoittaa kun tyyliini ei ole koskaan kuulunut olla hiljaa asioista jotka mielestäni ovat tärkeitä. Ja tämä aihe on tärkeä sillä se liittyy siihen millaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa me elämme.

jos akilla olisi tissit, olisiko hänet äänestetty ulos selviytyjistä? – no ei olisi.

Minä voin kirjoittaa tämän väliotsikon koska olen nainen, mutta mies ei voisi. Tuon Selviytyjissä tapahtuneen selkkauksen jälkeen käynnistynyt – ja nyt jo onneksi laantunut – media-, mielipide- ja some-myrsky oli jännä tapahtumaketju. En itse seuraa Selviytyjät-sarjaa koska keskityn omasta elämästäni selviytymiseen, mutta en voinut mitenkään välttyä tuolta myrskyltä jonka silmässä oli Aki. Mies, joka oli kilpailun jälkeen sanonut, että jos hänellä olisi tissit niin häntä ei olisi äänestetty ulos kilpailusta. Ja tuon sanomansa perusteella hänet sitten tuomittiin kamalana sovinistina ja mitä lie. Asiasta oli käytännössä kaikilla mielipide. Ainakin kaikilla naisilla. Tätä tarkoitan tuomitsemisesta suvaitsevuuden varjolla. Akin tapaus oli tästä erittäin hyvä esimerkki. Niin sanotusti suvaitsevaiset ihmiset tuomitsevat ja ristiinnaulitsevat sen joka tahottomasti tai tahallaan sanoi väärin. Ja sitten tuomittiin siitä, ettei suostunut nöyrtymään ja myöntämään olevansa sovinisti koska ei sitä omasta mielestään ollut.

että on jossain oikeassa ei tarkoita että on kaikessa oikeassa

Olen sitä mieltä että eräs aikamme yleisistä haasteista on oikeassa olemisen tarve ja siten tavoiteltu ylemmyydentunto. Esimerkkejä löytyy valtavasti, vaikkapa kaupunkipyörät. Kansan enemmistö on varmasti sitä mieltä, että kaupunkipyörät ovat mainio asia. Ne keventävät liikenteen aiheuttamaa ympäristökuormitusta, hidastavat kaupungin liikennevirtoja inhimillisemmiksi ja ovat kiva, kansainvälinen lisä suomalaiseen jäyhyyteen.

Ja samalla eräille ihmisille kaupunkipyörät edustavat jotain melkein absoluuttista pahuutta josta pitää melskata kaduilla ja yleisönosastokirjoituksissa (kyllä, tämän mielipiteen omaavat kirjoittelevat usein todellakin yleisönosastoihin). Niillä ajetaan jalkakäytävillä, niillä ajetaan väärään suuntaan kaduilla, vaaratilanteita aiheuttaen, niillä ajetaan ilman kypärää ja niillä ajetaan juopuneina. Tässä tapauksessa, kun kyse on mielipiteeltään selkeästä vähemmistöstä on meidän, enemmistön edustajien, helppo sanoa, että ovatpa nuo toiset hölmöjä ja tyhmiä ja että antaa niiden vaan valittaa koska valittavat turhasta. Sivistynyt, suvaitseva ja kansainvälinen mielipiteemme tekee meistä oikeassa olijoita. Ja ne muut ovat väärässä.

kaupunkipyörät vs. kasvatusperiaatteet

Mutta entä jos kaupunkipyörä-kysymyksen sijaan puhutaankin kasvatusperiaatteista? Jos joku sanoo julkisesti kasvattavansa pojistaan heteromiehiä niin tuomitsetko hänet? Tämä tuli mieleeni koska opiskellessani AMK:ssa eräs herttainen vanhempi naisopettaja sattui näin sanomaan. Vahingossa, eikä kenellekään pahaa tarkoittaen muttei olisi kannattanut. Nimittäin perästä kuului ja kovaa.  Koska yleisen mielipiteen mukaan meidän pitäisi antaa kaikkien ihmisten kasvaa juuri sellaisiksi kuin kasvavat? Entä jos joku sanoo että haluaa laihduttaa kesäksi rantakuntoon? Sanotko tuolloin että olet ihana juuri tuollaisena kuin olet ja että ajattelet väärin omasta itsestäsi? Tai jos joku haluaa maailman parhaaksi viulistiksi ja harjoittelee aamusta iltaan, enemmän kuin olisi normaali-ihmiselle terveellistä? Sanotko tuolloin, että teet liikaa työtä unelmasi eteen? Minusta olisi hyvä näissä tilanteissa pyrkiä rakentavaan keskusteluun. Varmasti tämä opettajakin olisi voinut oppia enemmän sillä, että olisi sanottu hyvällä, kuin tuomittu pahalla.

suvaitseva tuomitsija – ikävä tyyppi

Eräs ärsyttävän ihmisen arkkityyppi on rillipää joka kiusaa muita, mutta jota ei saa ojentaa ’koska hänellä on silmälasit’. Tuntuu, että nyky-yhteiskunnassa tällaisia on paljon enemmän, melkeinpä joka asiassa. Olen varma, että esimerkiksi ’Rotukissakasvatusta vastustavat kissaharrastajat’-yhdistykseen löytyisi paljon jäseniä ja jokaisella olisi jokin ”oikea” perustelu mielipiteelleen. Liian moni käyttäytyy aivan kuin ”oikea mielipide” yhdessä asiassa tekisi omistajastaan kaikkien asioiden osaajan ja täydellisen totuuden tietäjän joka voi sitten jakaa valtaistuimeltaan tuomioita toisin- tai siis väärinajattelijoille.

Nyt kesän lähestyessä toivon, että lopettaisimme suvaitsevaisuuden varjolla tuomitsemisen ja opettelisimme käyttämään ajatusten vaihdossa rakentavaa dialogia, vaikka sellaista sokratesmaista jossa eriäviä mielipiteitä lähestytään positiivisesti ja jossa tavoitteena on oppiminen ja paremman yhteiselon mahdollistaminen. Toivon että vastaat ’ei’ jos joku kysyy sinulta tuomitsetko suvaitsevaisuuden varjolla? Minä lupaan itse yrittää olla vähemmän oikeassa, vaikeaahan se minulle toki on, kun en tiedä miltä tuntuu olla väärässä. Sitäpaitsi Kenellä meistä on vara oikeasti tuomita muita? Kukaan meistä kun ei ole täydellinen.

Lue myös:

30 faktaa minusta – osa 1

GEENITESTIN TULOKSET – TUNTEEKO GEENITESTI MINUT PAREMMIN KUIN MINÄ

OLETKO KOSKAAN AJATELLUT LUOVUTTAA SPERMAA? 

TONTTULAN ELÄMYSKYLÄSSÄ

MITÄÄNSANOMATTOMUUDEN AIKAKAUSI

AURORA PYRAMIDIT – IGLUJEN UUSINTA UUTTA

HIIHTOLOMA LAPISSA JUURI OIKEAAN AIKAAN 

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM

 FACEBOOK

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI