Kaupallinen yhteistyö: Diak

Olen tehnyt paljon muutoksia elämässäni viime vuosina

Kaupungin vaihto vuonna 2014, samana vuonna yrittäjyydestä luopuminen, omistusasunnon myynti, siirtyminen palkkatyöhön, ja vuonna 2015 opiskelemaan lähteminen. Pakka meni siis ihan kokonaan uusiksi ihan alusta saakka. Kaikki se pohja mitä halusin rakentaa parikymppisestä asti Jyväskylään meni alas ja uusi sivu kääntyi elämässäni.

Kaikki lähti siitä että noin vuonna 201o aloin tuntea tarvetta uudistua ja muuttaa elämässäni jotain, pidin Jyväskylästä, mutta koin sen kuitenkin liian pieneksi kaupungiksi, pidin työstäni ja minulla oli maailman ihanimmat asiakkaat, mutta koin että minulla ei ollut sellaista innostusta kuin vaikka muutama vuosi sitten. Koin että kaksitoista vuotta samaa alaa oli riittävästi, halusin tähän väliin jotain muuta.

Halusin aikoinaan kampaajaksi enemmän kuin mitään

Halusin mahdollisimman nopeasti työelämään ja mahdollisimman nopeasti siitä oman itseni pomoksi. Näin kävi muutamassa vuodessa, ensin palkkatyöläiseksi, siitä sopimus yrittäjäksi ja siitä pian yhdeksi kolmesta oman liikkeen omistajasta.

Ensimmäiset kyllästymisen merkit tähän huomasin vuonna 2010, aloin panostaa enemmän muihin asioihin kuin työhön mikä on sisänsä ihan normaalia mutta koin suurta intohimoa urheiluun ja fitnekseen, sen innoittamana aloin kilpailemaan ja päädyin tekemään sivutyönä myös pt-hommia ja kävinkin Trainer 4 you: n personal trainer koulutuksen vuonna 2012. Kun olin asunut Helsingissä vuoden tunsin että minun on mentävä jotenkin eteenpäin ja tunsin etten parturin palkkatyössäni päässyt haluamaani suuntaan vaikka pidinkin työstäni edelleen, irtisanoin itseni ja lopetin. Hain kouluun ja vaikkei ollut mitään takeita että kaksitoista vuotta vanhoilla ammattikoulun papereilla pääsisin yhtään mihinkään, ja kävikin niin että pääsin Diakonia-ammattikorkeakouluun eli tuttavallisemmin Diakkiin opiskelemaan sairaanhoitaja-diakonissaksi. Minulla oli jonkinlainen kolmenkympin kriisi ja ajattelin että minun olisi olisi opiskeltava lisää, halusin vähintään korkeakoulu tutkinnon itselleni.

Onko opiskelu haastavaa

Vaikka opiskelu on ollut ajoittain haastavaa, en ole katunut päivääkään päätöstäni. Olen sitä mieltä että vierivä kivi ei sammaloidu ja aina on mentävä eteenpäin tavalla tai toisella tai alueella kuin alueella.

Olen nyt puolessa välissä opiskelujani, eli ainakin parin vuoden taival olisi vielä edessä. Hoitoalalta olen saanut jo nyt paljon, ja paljon on vielä näkemättä. Se syy miksi hakeuduin juuri sairaanhoitaja-diakonissa koulutukseen on se että minua kiinnostaa ihminen psykofyysis sosiaalisena kokonaisuutena, halusin tietoa ihmisestä ja ihmisen hyvinvoinnista ja sairauksista pintaa syvemmältä. Minusta terveydenhoitoalan laajempi tietämys ja koulutus ovat minulle ikäänkuin yleissivistystä ja avaavat silmiäni yhä useampaan mahdollisuuteen työ elämässä. Saan esimerkiksi vielä lyhyen yksityisen koulutuksen käytyäni pistos luvat ja voin alkaa halutessani tekemään täyteainehoitoja osana muuta toimintaa. Luvat tulevat tiukentumaan suomessa ja injektion pistäjän tulisi olla vähintään sairaanhoitaja.

En ole varma tulenko tekemään rivi hoitajan työtä kovinkaan pitkiä aikoja, mutta sillekkin olen avoin. Edelleen minua enemmän sydäntä lähellä ovat juurikin kokonaisvaltainen hyvinvointi. Terveys, hyvinvointi, liikunta ja kauneus ja koen että terveydenhoitoalan ja diakonissan koulutus on tähän loistava lisä.

Haluan auttaa ihmisia voimaan paremmin kokonaisvaltaisesti. Entisenä yrittäjänä olen tottunut siihen että olen saanut itse muodostaa omat aikatauluni ja määrittää itse lomani. Määrällisesti niitä ei ehkä kerry senkään vertaa kuin palkkatyössä, mutta itsemääräämisoikeus ja vapaus on se mistä voin maksaa. Unelmani olisi siis tulevaisuudesta hyödyntää aiempaa osaamistani ja toimia yrittäjänä. Onneksi minun ei tarvitse tietää vielä tarkkaan, opiskelu on siitäkin syystä mahtavaa että on aikaa miettiä mitä minä todella haluan.

Kuvat: Mr Coolpool.

Tässä suora lainaus Diakin sivuilta, mitä opintoni sisältävät

” Sairaanhoitaja (AMK), diakoninen hoitotyö -koulutuksesta valmistuneella eli sairaanhoitaja-diakonissalla on laillistettu sairaanhoitajan kelpoisuus sekä kelpoisuus toimia evankelis-luterilaisen kirkon diakonian virassa. Koulutus antaa laaja-alaiset perustiedot ja -taidot, joita hoitotyössä tarvitaan. Lisäksi opintoihin kuuluu kirkollisia opintoja.

Diakonissa tekee ennaltaehkäisevää ja etsivää työtä auttamalla ja tukemalla yksilöä, perheitä, ryhmiä ja yhteisöjä erilaisissa elämäntilanteissa. Kirkon työssä diakonissat voivat hyödyntää terveysalan osaamistaan esimerkiksi vanhusten, lasten tai kehitysvammaisten parissa työskennellessään.

Diakonissan työn lähtökohtana on kristillinen ihmiskäsitys ja lähimmäisenrakkaus. Kirkon ja seurakunnan työntekijänä diakonissa toimii tiiviisti yhteistyössä esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä eri järjestöjen kanssa. Terveydenhuollon ammattilaisena diakonissa edistää terveyttä kokonaisvaltaisesti, vahvistaa voimavaroja sekä mahdollistaa toivoa, omatoimista selviytymistä ja osallisuutta. Hoitotyössä diakonissan vahvuutena on kokonaisvaltainen ymmärrys ihmisestä ja hänen hyvinvoinnistaan.”

Yhteishaku

Syksyn yhteishaku alkaa pian ja on käynnissä 6.-20.9.2017,  joten jos elämässäsi mahdollisesti puhaltaa muutoksen tuulet kannattaa pistää hakupaperit menemään.

Diak kouluna on ollut minusta aivan loistava. Ihmisläheisyys välittyy koulun arvoista ja käytännössä ihan opettajien tavasta kohdata oppilaita.

Instagram:

 @tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: 

Tyttö sinä olet vahva

Snapchat:

vahvatytto

Lue myös:

 Onko diakonissa sama asia kuin nunna

Edellinen juttu: 

Mafiosojen mailla Sisiliassa

Kaupallinen yhteistyö: Diak

Kun kerroin vuonna 2015 kesällä ystävälleni päässeeni opiskelemaan sairaanhoitaja-diakonissaksi Diakkiin eli Diakonia-ammattikorkekouluun hänen ensireaktionsa oli: ”Mitä ihmettä? Sehän on sama asia kuin nunna!”

Heh. No ei aivan tai oikeastaan lähellekään sitä. Diakonissat voivat työskennellä sairaanhoitajan tavoin erilaisissa hoitotyön tehtävissä, mutta sen lisäksi tulevaisuudessa valmistuttuani minulla on mahdollisuus työskennellä evankelis-luterilaisen kirkon diakonian virassa. Diakonissasta tulee siis  diakonisen hoitotyön ja diakoniatyön asiantuntija. Normaali sairaanhoitajan koulutus kestää keskimäärin 3,5 – vuotta ja diakoniaopinnot ovat siihen noin puoli vuotta päälle. Normaalin AMK: 210:nen opintopisteen lisäksi diakonia opintoja pitää siis suorittaa 30 opintopistettä lisää- eli yhteensä 240 opintopistettä. Neljän vuoden urakka tuntui alussa loputtoman pitkältä, mutta nyt ollessani puolessa välissä koen olevani jo voiton puolella. Aika on mennyt käsittämättömän nopeasti ja opiskelu aikuisena pitkän työputken jälkeen on tuonut mukavasti vaihtelua elämään ja totuttuihin rutiineihin. Olen ehdottoman tyytyväinen ratkaisuuni, vaikka aina opiskelu ei olekaan helppoa. Otan sen haasteena itselleni, sillä ilman että poistuu mukavuusalueelta ei vain voi kehittyä oikein missään.

Diakoniatyöntekijä voi siis tehdä monenlaista hommaa. Koen, että hengellisestä ymmärryksestä, diakoniatyön kautta saadusta kokemuksesta ja näkemyksestä, sekä Diakin arvojen sisäistämisestä on hyötyä missä tahansa työelämässä – ja elämässä yleensäkin. Riippumatta siitä onko hengellisyys perinteiseen kristinuskoon liittyvää vai jonkin muunlaista henkistä spiritualiteettiä ja sen ymmärrystä. Diakoniatyön lähtökohtana on aina kuitenkin kristillinen ihmiskäsitys ja lähimmäisenrakkaus.

Omat arvoni ovat perustuneet aina pohjimmiltaan näihin kahteen asiaan. Työskennellessäni aiemmin kampaajana sain olla paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin. Siinä ihmisten asioita ja huolia kuunnellessa ajattelin, että haluaisin auttaa ihmisiä myös syvemmin.

Moni saattaa ajatella kouluun hakiessa, että täytyy kuulua johonkin tiettyyn muottiin tai olla tietynlainen. Totuus on kuitenkin, että diakonissaksi opiskelee hyvin erilaisia taustoja ja elämäntyylin omaavia ihmisiä. Kaikilla ei esimerkiksi ole minkäänlaista uskonnollista taustaa ja joillakin vakaumus on hyvin harras ja vahva. Olen sitä mieltä että Diakonissaopinnot antavat sairaanhoitajakoulutukselle hyvän lisän kenelle tahansa nimenomaan sen tuoman lisäperspektiivin ja ihmisymmärryksen kautta.

Se, että tulen kauneus alalta, omaan ulkonäkökeskeisen harrastuksen, käyn joskus ulkona, irrottelen elämässä ja kirjoitan blogia ei tee minusta yhtään huonompaa diakonissaa kuin kenestäkään muustakaan. Nämä asiat ja hengellisyys eivät sulje toisiaan pois – sen olen oppinut. Päinvastoin, terveys, hyvinvointi, liikunta, kauneus, henkisyys ja hengellisyys ovat kokonaisuus, jotka tukevat toisiaan ja auttavat ymmärtämään ihmistä psyko-fyysis-sosiaalisena kokonaisuutena.

Syksyn yhteishaku Diakissa lähestyy joten jos olet kiinnostunut käy lukemassa opiskelijoiden tarinoita täältä.

”Diak edistää toiminnallaan maailmaa, jossa ketään ei jätetä.”

Lisää aiheesta ja pääsykokeista blogissani: täällä.

Instagram: 

@tyttosinaoletvahvaofficial

Facebook: Tyttö sinä olet vahva

Snapchat: vahvatytto

Edellinen postaus: 

Ensimmäistä kertaa Saksassa