Huomenna aamulla lennän taas Tansaniaan. Tällä kertaa tavoitteena on Kilimanjaron valloitus. Kilimanjaro on Afrikan korkein vuori Tansaniassa Kenian rajan välittömässä läheisyydessä. Sen korkein huippu on 5 895 metriä. Kilimanjaro koostuu kolmesta tulivuoresta, joista vain yhdellä on toimintaa.  Kilimanjarolle pitäisi olla melko helppo kiivetä, siksi uskaltaudun lähtemään matkaan vaikka kokemusta näin korkeista paikoista ei vielä olekaan. En ole valmistautunut Kilimanjaron valloitukseen oikeastaan kummemmin vaikka se on ollut pitkäaikainen haaveeni. Pakkailen tänään tavaroita rauhassa ja oikeastaan ainut hankinta minkä olen matkalle tehnyt ovat Meindl -vaelluskengät, joita olen pikkuhiljaa ajanut sisään.  Täytyy myöntää, etten ole siis ehtinyt valmistautumaan juuri ollenkaan nimittäin matkalle lähtöä on edeltänyt melkoinen työputki ja vaelluskenkien hankintakin jäi ihan viime metreille. Onneksi muut retkeilyvarusteet ovat jo ennestään kunnossa. Henkistä vahvuutta olen yleisesti kehittänyt koko elämäni, sitä saatetaan tarvita varsinkin huiputuksen aikana.

KIlimanjaron valloitus on pitkäaikainen haaveeni

Kilimanjaro ja sen ympärillä oleva maasto on minulle erityisen tärkeä, nimittäin isäni takapihalta Moshista voi nähdä Kilimanjaron huipun pilvettömällä säällä. Jo vuodesta 2010 eli kymmenen vuotta sitten aloin haaveilemaan valloituksesta. Tansanian matkoilleni on kuitenkin yleensä kuulunut paljon ohjelmaa perheen kanssa, sekä Sansibarin rantaloma niin siksi Kilimanjaron valloitus on saanut aina odottaa.  Reitiksi on valikoitunut pisin ja kuulema kaunein Lemosho-reitti. Lemosho-reitti on sekä yksi kauneimmista että yksi uusimmista Kilimanjaron huipulle vievistä reiteistä. Tällöin on myös eniten aikaa sopeutua korkeuseroihin. Matkalla ollaan 8 päivää ja 7 yötä.  Matkalla on mukana kantajat ja oma kokki, jotka kulkevat edellä ja pystyttävät leirin aina yötä varten.  Itse tarvitsee kantaa vain ja ainoastaan päiväreppu. Matkan mahdollistaa minulle ystäväni Fredyn yritys Kili Ascents.

Mitä pakkaan mukaan Killimanjaron valloitukseen?

makuupussi lämmin, neljä vuodenaikaa

otsalamppu

rinkka 65l

päiväreppu

vedenpitävä takki + housut

toppatakki

1 fleece

2 pitkähihaista paitaa

3 t-paitaa

vedenpitävät housut + toppahousut

legginssejä x3

parit vaellushousut

shortsit

lämpökerrasto

 alushousuja, muutama urheilutoppi/rintsikat

hattu ja pipo

villasukat, vaellussukkia

merinovilla Buff

käsineet, ohuet ja paksut

vaelluskengät

tossut joita voi käyttää leirillä

säärystimet

aurinkolasit

 rinkkasuoja

vesipullo

vesipullo iso

aurinkovoidetta

huulirasva

ensiapupakkaus

käsidesi

whipseja

pyyhe

vessapaperi

Lisäksi pakkaan mukaan vara akkuja, 1 joka iso joka riittää kuuteen lataukseen ja pienempi. Korkeakalorista syötävää, energiapatukoita, pähkinöitä jne. Elektrolyyttijauhetta, lääkkeet (malaria, särky, ripuli, vuoristotautilääkkeet ym.) henk. koht. tavarat. Tansaniaan tarvittavat rokotukset ovat oltava kunnossa ja Tansanian shillinkejä voi tarvita lähtiessä.

Kuvat lähtöpaikalta Kilimanjaron juurelta. Toukokuu 2019

Siinä varmasti tärkeimmät. Jatkan pakkailua ja huomenna lennän Frankfurtin ja Etiopian kautta Dar es Salaamiin. Siellä olen hetken sisarusteni kanssa ja kymmenes päivä matkaan Moshiin Kilimanjaron juurelle isäni luo. 13.1. alkaa vuoren valloitus, josta palaan takaisin 20.1. Sen jälkeen minulla on vielä yhdeksän päivää lomaa, tuolle ajalle ei ole vielä mitään suunnitelmia.

Lue koko sarja:

KILIMANJARO – MILTÄ TUNTUI KIIVETÄ AFRIKAN KATOLLE OSA 1

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 2

Kilimanjaro – Miltä tuntui kiivetä Afrikan katolle osa 3

MITEN VALMISTAUDUIN KILIMANJARON VALLOITUKSEEN

 TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Miltä tuntuu olla kotona

Kotimaan kamaralla ollaan. Arki on lähtenyt käyntiin arkisine askareineen. Kotimatka sujui hyvin, lensin kotiin samaa kautta kuin meninkin eli Etiopian ja Ruotsin kautta. Tukholmassa vaihtoväli oli tiukka ja osa jäi koneesta, ja laukku tuli kotiin vasta illalla. Onneksi kuitenkin ehdin koneeseen. Täällä Suomessa tuntuu todella kylmälle ja pimeälle. Tämä on ehkä pahinta, arvostan Suomea kotimaana, mutta sää ei ole koskaan tuntunut omalta. Jo 14-vuotiaana tatuoin takaolkapäähäni auringon. Jo silloin ajattelin että olen auringon lapsi, ja ikäänkuin elän auringosta. Kesä ja aurinko ovat aina olleet minulle erityisen tärkeitä. Kotiin oli kiva tulla siinä mielessä että Eveliina oli tehnyt meillä perusteellisen joulusiivouksen ja Puntus kissa odotti rapsutusta.

Missä ovat kaikki hymyilevät ihmiset

Tansanian aurinkoon ja iloisiin ihmisiin ehti jo tottua. Uskon että auringonvalo, mutta myös kulttuuri vaikuttaa siihen miten iloisia ja hymyileviä ihmiset ovat. Täällä muistan selvästi sen kuvan minkä  näin heti lentokentällä ihmisten laahustaessa ulkona. Harmaata massaa joka puolella, alakuloisia ilmeitä ja lyhistyneitä hartioita. Ei se ole ihmekään, itselläkin helposti vetää suunpielet alaspäin kun joutuu kulkemaan tuolla tuiskussa. Karu paluu oli hyvin todellinen, en olisi ollut vielä valmis. Toki odotan innolla joulua ja alkavaa uutta vuotta, mutta kuitenkin olisin voinut vielä jäädä. En halua valittaa, mutta kunhan sanon.

Karu ilmasto auttaa selviytymään paremmin

Karu ilmasto karaisee kulkijaa. Toisaalta se että siedämme täällä kylmyyttä ja pimeyttä, saa meidät nauttimaan paljon enemmän auringosta sekä lämmöstä. Jos olisin asunut koko ikäni lämpimässä maassa, en ehkä osaisi arvostaa ikuista kesää ollenkaan. Täällä osataan tunnelmoida kynttilän valossa ja nauttia talviurheilusta. Minäkin nautin, kunhan vain totuttelen siihen. Olen aikoinaan hiihtänyt paljon, ja harrastanut laskettelua, tosin näitä asioita on pitänyt tehdä paljon,  niin että olen oppinut nauttimaan niistä.

Instagram / Facebook / Bloglovin’

Snapchat: vahvatytto

Lue myös:

Mafiosojen mailla Sisiliassa

Ensimmäistä kertaa Saksassa

Tansania kutsuu huomenna

Kaukaa näkee lähelle – Terveisiä Tansanian auringon alta

Edellinen juttu:

Tuleeko elämäni joskus olemaan Tansaniassa