Anteeksianto ja armollisuus ovat asioita joita kannatan ja joiden puolesta puhun. Ajattelen antaneeni anteeksi kaikille niille jotka ovat toimineet kohtaani väärin. Viha ja katkeruus eivät anna minulle mitään ja olen omasta mielestäni aidosti pystynyt tuntemaan rauhaa ja toivomaan jopa hyvää tällaisille ihmisille, jotka ovat minua joskus loukanneet. Olen kirjoittanut aiemmin vaikeista asioista muun muassa tässä ja tässä.

Kuitenkin viikonloppuna sattui jotain erikoista. Olin erään nuoruuden ystäväni luona käymässä ja puhuimme nuoruuden aikaisista tapahtumista. Puheemme kääntyi samalta pieneltä paikkakunnalta lähteneisiin ihmisiin. Ketä vanhoja koulukavereita asuu missäkin päin maailmaa ja mihin elämä on heitä vienyt.

Nimi menneisyydestä

Ystäväni kertoi erään nimen ja kertoi hänen menestyneen ja saaneen jonkin verran nimeä luovalla ja visuaalisella alallaan. Hänen nimensä oli muuttunut sitten nuoruusaikojen ja oli hän luonut uraa eri nimellä. Entisen nimen tunnistin kiusaajakseni ja uuden nimen tunnistin somesta, yhteisten tuttujemme kautta ja myös parin yhteisen yhteistyökumppanimme kautta.

Kuitenkaan nimen vaihdon myötä en ollut tunnistanut häntä samaksi ihmiseksi, kiusaajakseni Iisalmesta, olihan meidän nuoruudestamme ja noista ajoista jo yli 20-vuotta. Henkilö jonka muistin nuoruudestani hänen omalla tyttönimellään oli sellainen joka aiheutti minulle kylmiä väreitä.

Hän oli yksi agressiivisimmista huutelijoista joita tuossa kaupungissa olin kohdannut. Hän käyttäytyi erittäin rasistisesti, agressiivisesti ja pyrki nolaamaan minut kavereidensa nähden jotka onneksi harvemmin lähtivät mukaan hänen sairaaseen leikkiinsä.  Useimmiten huutelijat olivat poikia, mutta hän oli tyttö. Olin häntä muutaman vuoden nuorempi ja pelkäsin hänen olemustaan vaikka väkivalta ei mennyt fyysiseksi asti. Olemus oli erittäin räväkkä, kovaääninen ja hallitseva. Sellainen rääväsuu jota tänäpaivänäkin  kiertäisin kaukaa, vaikkei hän minua loukkaisikaan. Jostain syystä tämä henkilö halusi laukata ja syrjiä minua ihonvärini takia vaikkei hän minua edes tuntenut.

Ymmärrän että hän oli lapsi – nyt hän viestii tasa-arvoa rasismin sijaan

Nyt hänen olemuksensa sosiaalisen median kautta viestii rauhaa, tasa-arvoa ja harmoniaa. Hänen työnsä viestivät tätä samaa. Hän oli kuvannut jonkin aikaa sitten tummaihoista lasta ja kuvaillut tätä kauniilla sanakäänteillä. En voi mitään sille, että tuo aiheutti minussa edelleen kylmiä väreitä. Samanlaista lasta hän kiusasi, alensi, eikä pitänyt tämän ihmisarvoa minään. Hän puhui seksuaalivähemmistöjen puolesta ja oli vastaan Päivi Räsästä. Sometilit olivat täydellinen henkilöbrändi, jotka tukivat hänen luovaa työtään yrittäjänä. Ymmärrän, että olemme olleet lapsia/nuoria kun hän on kohdistanut vihaansa minuun. Ehkä hän koki minut uhkana tai ehkä kyseessä oli aito erilaisuuden pelko. Hän ei ollut saanut kotoa kasvatusta mikä auttaa ymmärtämään erilaisuutta ja hyväksymään erirotuisia ihmisiä. Muistan, että joskus myös hänen vielä vanhempi veljensä osallistui kiusaamiseen.

Onko vain trendikästä olla vähemmistöjen kaveri

Nykyään tasa-arvo, vähemmistöjen oikeuksien ajaminen, ekologisuus, vastuullisuus ja niin edelleen ovat suosittuja aiheita. Hyvä niin, mutta nostavatko jotkut aiheita vain kiillottaakseen omaa egoaan? En voi mitään, että tämä  tapaus nosti minussa esiin ristiriitaiset tunnelmat ja ajatuksen siitä onko tämän henkilön harmonia ja suvaitsevaisuus vain tapa nostaa itseään. Voi olla ja on melko todennäköistäkin, että hän on kasvanut ihmisenä. Tai tottakai hän on kasvanut kuten jokainen meistä, aikuiseksi. Ehkä hän on myös matkustellut, nähnyt maailmaa ja aidosti ymmärtänyt, että kaikenlaiset ihmiset ovat saman arvoisia. Tai sitten hän on edelleen rasisti, mutta pitää aatteensa piilossa. Oli miten oli herätti tämä minussa tunteita. Vaikka olen antanut anteeksi, harvemmin pahoja asioita unohtaa kokonaan. Tämä ihminen on varmasti muuttunut monella tapaa, eikä ehkä edes muista tapahtumia tai minua ihmisenä. Jos kuitenkin muistat ja tunnistat itsesi tai sen kenestä puhutaan pyydän sinua ajattelemaan. En aio kuitenkaan puhua sinusta/hänestä tämän tunnistettavammin, annan armoa. Et myöskään ole pilannut tulevaisuuttani, en elä menneessä vaan tässä hetkessä. Kuitenkaan menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta oman menneisyytensä kanssa on tultava sinuksi. Kipeät asiat on hyvä käsitellä kuten olenkin tehnyt, vain niin voi tuntea itsensä parhaiten.

Kuvat / Yasmina Godden

Opeta lapsellesi suvaitsevaisuutta

Olen psykiatrista hoitotyötä tehdessäni tekemisissä ihmisten traumojen kanssa ja aina tullaan siihen, että lapsuudella on valtavan suuri merkitys ja se määrittää suurelta osalta sitä mitä me olemme nyt. Arvot ja asenteet tulevat hoivaajalta, eli useimmiten vanhemmilta. Jos siis mitenkään mahdollista opeta lapsellesi suvaitsevaisuutta ja ole suvaitsevainen myös itse. Ethän haluaisi, että kukaan kiusaisi omaa lastasi. Tässä tapauksessa uskon, että vika oli juurikin niissä opituissa arvoissa ja asenteissa tai niiden puutteessa, vaille jääneisyydessä tai muussa puutteessa. Anteeksianto tarkoittaa hyväksymistä, myötätuntoa ja armollisuutta. Sitä, että pystyy päästämään irti asioista, joille ei voi mitään. Anteeksianto voi viedä aikansa. On hyvä läpikäydä asiat kaikessa rauhassa ja se voi olla pitkä, jopa elämän mittainen prosessi. Vaikka olisimme antaneet anteeksi on luonnollista, että negatiivisia tunteita herää silti.

Rauhaa ja rakkautta. Ollaan armollisia toisillemme. Tämän tekstin tarkoitus ei ollut syyllistää, vain pohtia. Mitä tämä herätti sinussa?

Lue myös:

YANKEE CANDLE – IHANAA VALOA JA TUOKSUA SYKSYYN (SISÄLTÄÄ ALEKOODIN)

TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA 

INSTAGRAM 

 FACEBOOK 

BLOGLOVIN’

BLOGIT.FI

Kolme traumaa elämässäni

Elämässäni on kolme isoa traumaa: Haluan jakaa ne lukijoideni kanssa, koska koen ettei vertaistukea ole koskaan maailmassa liikaa. Haluan myös esimerkilläni osoittaa, että pahoista asioista voi päästä yli. Elämästä voi tulla hyvää ja laadukasta vaikka olisikin kokenut raskaita asioita menneisyydessä. Persoonissa on toki eroja, mutta omalla asioiden työstöllä ja terapialla on iso vaikutus asioiden selkiintymiseen ja omaan mielenmaisemaan. Ensimmäisenä pitää tunnistaa ongelma,  asettua ongelman yläpuolelle ja kohdata se. Monista vaikeistakin asioissa selviää elämässä. Asennetta ja positiivisuutta ei mielestäni pidä väheksyä vaikkei niillä paikata syviä haavoja. Ensimmäisen postauksen aihe on koulukiusaaminen, jota olen joutunut kokemaan pienellä paikkakunnalla lapsuudessani.

Miltä koulukiusaaminen tuntui?

Olen syntynyt pienellä paikkakunnalla Pohjois-Savossa Iisalmessa. Iisalmi on pieni kaupunki, eikä siihen aikaan kaupungissa ollut montaa ulkomaalaista. Ulkomaalaiset kaupungissa olivat sormilla laskettavissa. Vaikka omat juureni ovat puoliksi Suomesta ja puoliksi Tansaniasta, olen silti aina erottunut joukossa Suomessa ihonvärini vuoksi. Se oli syy miksi minua on kiusattu koulussa. Kiusaajia oli monenlaisia. Suurin osa oli poikia, monet huutelivat ja nimittelivät minua ihonvärini vuoksi. Olin milloin pakolainen, neekeri, mutakuono, mokkanokka, mutiainen tai muuta sellaista.  Pahimmillaan muistan kun jotkut heittelivät lumipalloja ikkunaamme useita tunteja ja laittoivat postilaatikkoomme vihamielisiä kirjeitä. Sain aika rajujakin lumipesuja koulumatkoilla ja koin välillä jonkinasteista pelkoa. Kuitenkaan en lannistunut ja siinä auttoi se, että minulla on aina ollut vahva ystäväpiiri. Puolustauduin ja tunnustan, että kiusasin itse takaisin jos se oli mahdollista. Jos vain löysin kohdan mihin sivaltaa, niin tein sen. Puolustauduin. Osittain kiusaamisen vuoksi, en pitänyt erityisesti peruskoulusta. Odotin aina lomia ja kun kaverit  odottivat koulun alkua kesän jälkeen, minä en. Olisin toivonut, että kesä jatkuisi ikuisesti.

Vaikeuksista voittoon

Selvitin kuitenkin peruskoulun ja pääsin opiskelemaan kampaajaksi mistä olin haaveillut. Tuohon aikaan kuten myös ylä-asteen aikana aloin saada myös positiivista huomiota erilaisuuteni vuoksi. Katsoin paljon teininä MTV:tä ja oivalsin, että tummaihoisena olo on ihan ”siistiä”. Tunsin ristiriitaisia tunteita, koska olinhan aina ennen toivonut olevani vaaleaihoinen ja suorahiuksinen. Kehittelin kotona jopa erilaisia hiustensuoristusaineita. Kukaan kampaaja ei osannut Iisalmessa käsitellä afrohiuksia, mikä varmasti osittain ohjasi minut ensimmäisen ammattini pariin. Nautin siitä, että sain kohentaa myös muiden ulkonäköä. Pienestä kaupungista pois pääseminen, oma elämä ja oma kampaamo olivat päätavoitteitani. Ilman erilaisuuttani ja koulukiusaamisen kokemista, tuskin olisin ollut niin määrätietoinen nuorena. Uskon,  että elämä on antanut minulle enemmän kun olen asunut eri paikkakunnilla. Muutin noin parikymppisenä Jyväskylään ja saavutin tavoitteeni melko pian. Jyväskylässä oli paljon ulkomaalaisia, sekä opiskelijoita ja maahanmuuttajia. Olin jo ”turvallisemmilla”  vesillä. Enää Jyväskylässä, enkä myöskään täällä Helsingissä ole kokenut ihonvärini vuoksi oikeastaan minkäänlaista syrjintää koskaan.

Olen lopulta kiitollinen siitä, että olen syntynyt erilaisena Suomeen. Jos olisin hukkunut massaan, en ehkä olisi saanut itseäni ilmaistua niin hyvin. Kun on erilainen, minut on aina muistettu. Ei ole tarvinnut montaa kertaa sanoa nimeä ainoana tummaihoisena joukossa. Koen, että olen melko helposti saanut ääneni kuuluviin. Tansania on isänmaani ja nautin siellä käymisestä ja siitä, että voin kuulua kahteen erilaiseen kulttuuriin. Tämä on suuri rikkaus.

Miten koulukiusaaminen vaikuttaa minuun nyt

Koulukiusaamisella voi olla hyvinkin tuhoisat ja pitkäkestoiset seuraukset. Koulukiusaaminen on hyvin vakava asia ja siihen pitää puuttua heti. Olen työskennellyt nyt sairaanhoitaja-diakonissa opiskelujeni aikana mielenterveys ja päihdeongelmaisten kanssa ja usein taustoista puhuttaessa on noussut esiin juuri koulukiusaaminen. Siihen aikaan kun itse olin koulussa, asioita otettiin puheeksi joskus ohimennen. Väitän kuitenkin, että tänä päivänä asioihin osataan suhtautua entistä vakavammin ja puuttua asioihin kunnolla. Olen onnekas, koska olen selvinnyt koulukiusaamisesta ja osannut pitää puoleni lannistumatta. Valitettavasti näin ei kuitenkaan aina ole kaikkien kohdalla. Nykyään huomaan, että saatan ottaa helposti itseeni jos koen mielestäni epäoikeudenmukaista kohtelua. Olen myös tietyllä tapaa herkempi jos koen vääryyttää tai syrjintää vaikkei se mitenkään liittyisi ihonväriini. Jonkinlainen takauma noista asioista on jäänyt ja tunnistan sen liittyvän koulukiusaamiseen. Jos luet tätä ja olet kokenut tai koet kiusaamista kannattaa muistaa, että vika ei ole koskaan kiusatussa itsessään. Välttämättä myöskään kiusaaja ei ole varsinkaan lapsena läpeensä paha. Esimerkiksi omalla kohdallani ymmärrän sen, että kiusaamiseni on suurimmaksi osaksi ollut ihan vilpitöntä erilaisuuden pelkoa ja ihmettelyä. Lapsi ei välttämättä ymmärrä sitä, varsinkaan ellei häntä ole opetettu kohtaamaan erilaisuutta. En ole katkera kenellekään ja olen antanut anteeksi kaikille kiusaajilleni. Erityisen kiitollinen olen ystävilleni, jotka melkein kaikki ovat elämässäni edelleen.

KUVAT / Yasmina Godden

Lue myös:

Elämäni kolme pahinta traumaa – Osa 2

Elämäni kolme pahinta traumaa – osa 3

Tummaihoisena itsenäisessä suomessa

ja

Oletko kokenut kiusaamista aikuisena 

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’