Hae
Tyttö Sinä Olet Vahva

Miltä kuolema tuntuu?

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Eveliina Ylösen muistoa kunnioittaen.  Eveliina  Queen Of Eve menehtyi  yllättäen kotonaan 30.9.2019. Epäusko on edelleen päällimmäinen tunne, kuolema tuntuu epätodelliselta. Enkö muka näe enää Eveliinaa koskaan? Tuntuu, että kaikki jäi kesken.  Muistelen tässä postauksessa ystävyytemme taivalta. Eveliina oli suuri persoona,  joka jätti jälkensä varmasti jokaiseen joka hänet tunsi, niin myös minuun.

Oli vuosi 2015 kun olin päättänyt lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Asuin vuoden Helsingissä yksiössä, enkä oikein ollut tyytyväinen pieneltä tuntuvaan asuntoon. Muualta muuttaneena 36m 2 yksiössä asuminen tuntui hyvin vieraalta. Tunsin Eveliinan A-lehtien Fitfashion-sivuston kautta, olimme bloganneet kyseisellä sivustolla vuosia. Tunsimme ainostaan blogimaailman kautta, mutta muuten emme olleet ystävystyneet henkilökohtaisesti. Eveliinan silloinen parisuhde oli tullut päätökseen ja tiesin Eveliinan etsivän asuntoa. Ehdotin extempore, että mitä jos vuokraisimme ison asunnon puoliksi, niin ettei kummankaan tarvitsisi tyytyä liian ahtaalle tuntuvaan kotiin.  Hetken mietittyämme aloimme etsimään asuntoa ja asunto löytyi pian. Yhteiselomme alkoi vallan mukavasti ”Töölön Palatsiksi” ristimässämme kodissa. Sisustimme kotimme viihtyisäksi ja jaoimme yhteisen olohuoneen, sekä keittiön. Meillä oli myös pieni vierashuone, jossa ystävämme pystyivät majoittumaan kyläillessään. Me emme käyttäneet koskaan sanaa kämppis, koska se kuulosti meidän mielestämme huonolta. Se toi mieleen opiskelijakommuunin. Sellainen kotimme ei ollut, jonka vuoksi käytimme mieluummin ilmaisua; ”Jaan kotini ystäväni kanssa”.  Olimme itsenäisiä aikuisia naisia, joilla oli jo rutkasti elämänkokemusta. Ratkaisu sopi sillä hetkellä meidän molempien elämäntilanteeseen ja koimme yhteisöllisyyden voimavarana.

Noiden vuosien varrella koimme yhdessä iloja ja suruja. Laajensimme ystäväpiiriämme toinen toistemme ystävillä ja useina iltoina istuimme myöhään yhteisessä olohuoneessa puhuen elämästä. Tuona aikana tapahtui paljon. Kasvoin ihmisenä, elin parisuhteissa, erosin, matkustelin ja lopulta valmistuin sairaanhoitaja-diakonissaksi. Tuli aika jatkaa eteenpäin, blogimaailma, sometyöt ja Vaikuttajamedia yhdisti meitä edelleen. Eveliina oli perustanut Vaikuttajamedian, eli tämän sivuston yhdessä Johannan kanssa. Eveliina teki unelmiensa työtä ja oli tavannut myös unelmiensa miehen Tuomaksen.

Opin Eveliinalta paljon – Kuolema pysäytti

Kun asuu toisen ihmisen kanssa, oppii hänet tuntemaan erityisellä tavalla. Eveliinan kanssa tiesimme varmasti toisistamme sellaisia asioita, joita kukaan muu ei tiennyt. Näimme toistemme monet puolet, sekä vahvuudet että heikkoudet. Olimme hyvin erilaisia mutta jollain tapaa ymmärsimme toisiamme, tuimme toisiamme elämän pyörteissä ja kuuntelimme toistemme ilot ja surut. Eveliinan suhtautuminen elämään oli ihailtavaa. Se oli hyvin välitöntä ja hän oli luonteeltaan äärimmäisen iloinen, positiivinen ja aito ihminen. Hän ei jäänyt jumiin pikkuasioihin, vaan jatkoi eteenpäin hymyssä suin vastoinkäymisistä huolimatta. Hän ei välittänyt muiden mielipiteistä niin, että olisi niiden antanut ohjata elämäänsä vaan eli niinkuin itse halusi.

Hän rakasti koiriaan ja jaksoi hellitellä niitä päivästä toiseen, hän lauloi joskus joululauluja kesällä ja suhtautui myönteisesti kaikenlaisiin ihmisiin. Eveliina tyyli kirjoittaa oli niin kuvaavaa, etten tiedä monenkaan osaavan kirjoittaa niin hyvin. Hän suhtautui itseensä ylpeydellä, eikä soimannut itseään tekemättömillä asioilla. Minulla on joskus tapana pantata tunteitani, eikä sanoa miltä minusta jokin asia tuntuu. Saatan miellyttää muita vain siksi, ettei kenelläkään tulisi paha mieli. Eveliinalta opin, että kannattaa sanoa heti suoraan miltä tuntuu niin välttyy monelta harmilta. Me annoimme toisillemme suoraa palautetta ja otimme niistä opiksemme.

Kuolema

Meidän matkamme maan päällä on rajallinen. Eveliinan kohdalla se oli liian lyhyt. En voi käsittää oikein vieläkään sitä, että Eveliina on poissa. Kuolema on niin lopullinen. Olin muuttanut pois jo elokuun lopussa mutta kävin viimeistelemässä asunnon kuntoon seuraavalle asukkaalle syyskuun lopussa. Annoin Eveliinalle kuohuviinipullon ja kortin kiitokseksi kuluneista vuosista.  Eveliinalla oli tarkoitus asua asunnossa vielä jonkin aikaa, mutta suunnitelmissa oli yhteenmuutto uuden rakkaan kanssa. Eveliina oli onnellisimmillaan mitä olen häntä koskaan nähnyt, hän säteili ulospäin ja antoi persoonansa kukoistaa. Hän oli rakastunut ja täynnä elämää. Kun oli jättänyt avaimet,  sain seuraavana aamuna soiton jossa kerrottiin Eveliinan nukkuneen pois yöllä. En voinut uskoa kuulemaani. Kaikkihan jäi kesken. Lähdin vielä samana päivänä töihin, suoritin arkea ja asia tuntui uskomattomalta. Minulla ei ole ollut vielä aikaa surra, pysähtyä ja rauhoittua. Se tulee aikanaan.  Miltä kuolema tuntuu? Kuolema tuntuu epätodelliselta. Kaikesta huolimatta tiedän, että Eveliinan sielulla on nyt rauha ja hyvä olla.

Tämä kuitenkin osoittaa elämän rajallisuuden, kaikki meistä lähtevät aikanaan. Olen miettinyt paljon omaa elämääni ja arvoja. Onneksi arvot ovat minulle selvillä, viimeaikaiset tapahtumat vain muistuttavat, että niiden mukaan kannattaa todella elää. Kun aika päättyy maan päällä alkaa ikuisuus, vaikka Eveliina on poissa muisto elää aina.

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”
-Minna Canth

Lue myös:

Afrikka ja Skandinavia kohtaavat sisustuksessani

Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä

 Musta sydän Apple SEURAA MINUA Musta sydän Apple

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

 

 

6 kommenttia

  1. Kati kirjoitti:

    Upea teksti <3 En tuntenut Eveliinaa henkilökohtaisesti, hänen blogiaan olen lukenut pitkään. Ylipainoisena naisena koen, että hänestä muodostui itselleni tekstien perusteella esikuva ja voimanainen. Olen saanut hänen teksteistään rohkeutta ja voimaa omaan elämääni ja valintoihini. En käytä ylipainoani tekosyynä sille, etten uskalla elää. Hänen kuolemansa pysäytti minut ja jopa vähän hätkähdin sitä, miten voimakkaasti hänen poismenonsa vaikutti. Hänellä oli suuri vaikutus tämän ventovieraan ihmisen elämään <3

    • minna kirjoitti:

      Eveliina oli todellinen voimanainen. Ihanaa, että hän jätti sinuun jälkensä ja kannusti esimerkillään. Kaikkea hyvää sinulle ja elämääsi. Eveliinan muistoa kunnioittaen. <3

  2. Siri / Still Life-blogi kirjoitti:

    Kaunis kirjoitus. En tuntenut Eveliinaa, mutta tapasin hänet (ja sinut) Viron blogireissulla syksyllä 2018, ja uutinen hänen poismenostaan on järkyttänyt mua suuresti. Otan osaa suruusi <3

    -Siri / Still Life-blogi
    https://www.lily.fi/blogit/still-life/

    • minna kirjoitti:

      Kiitos kommentistasi. Se oli mukava reissu Eveliinan ja teidän kanssa. Lämmöllä muistelen. <3

  3. Marjo kirjoitti:

    Kaunis kirjoitus ♥ Sinä esittelit Eveliinan minulla Kaivohuoneella yhdessä vaikuttajatilaisuudessa pari kesää sitten. Minusta hän oli ensi näkemältä todella sydämellinen ja iloinen persoona. Tämän kohtaamisen jälkeen törmäsin häneen monissa yhteyksissä. Aina moikattiin ja vaihdettiin muutama sana ja Eveliinasta jäi lämmin tunnelma jokaisesta kohtaamisesta. Keväällä istuimme peräkkäin yhdessä tapahtumassa ja Eveliinalla oli ihanat koiruudet mukana vaunuissa. Harmiteltiin kun en ollut voinut ottaa omaa koiraa mukaan, että olisi nähnyt Minnien.

    Kun luin Eveliinan poismenosta Facebookista nousi kyyneleet silmiin. Miksi oli ensimmäinen kysymys? Näin nuorena ja onnellisena oli toinen kysymys?

    Otan osaa suruusi ♥

    • minna kirjoitti:

      Muistan tämän tapahtuman ja Eveliina aina kertoi jutelleensa kanssasi muissa tapahtumissa. Ikävä on valtava. <3 Kiitos.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.