Elämän valo – Paints and Wine
0
Elämämme on kuin tyhjä maalauspohja jolle elämämme maalaa teoksen jota muut katselevat ja tarkkailevat, kankaalle piirtyy elämän valo. Eilen minulla oli huomattavasti helpompi ja vaatimattomampi tehtävä, kun ’Paints and Wine’ -sessiossa edessäni maalaustelineellä seisoi tyhjä valkoinen kangas ja sen vieressä paletilla pensseli, kortti, sieni ja veitsi.
mitä teet kun välineinäsi ovat sieni ja veitsi
Lauantai-iltapäivän ratoksi poikkesimme Kallioon, Helsingin kantakaupungin sielukkaan-raffille laitamalle osallistumaan kahden tunnin Paints and Wine -sessioon. Seuranani oli toinen kuvataiteesta innostunut henkilö sekä pullo mukavaa ja laadukasta Piemonten alueen viiniä.
visuaalisuus on osa minua
Koulussa rakastin kuvaamataidon tunteja, minusta oli ihanaa saada toteuttaa erilaisia näkymiä eri materiaaleilla. Oppia muodon ja valon ja eri tekotapojen yhteyksiä. Arvosanoilla ei ollut minulle väliä, tein vain itselleni, omaksi ilokseni. Visuaalisuus ja kiinnostus itse tekemiseen on tullut minulle osittain perintönä. Taitoni ovat vuosikymmenten varrella ruostuneet, nimittäin en ole tehnyt lainkaan kuvataidetta pitkään noin kolmeenkymmeneen vuoteen.
Urallani olen saanut toteuttaa visuaalisuutta työssäni hiusten ja ulkonäon parissa sekä osittain myös fitness-harrastukseni parissa mutta nykyisessä päätyössäni visuaalisuus ei ole yhtä voimakkasti läsnä. Siksi olikin todella hauskaa päästä pitkästä aikaa työstämään jotain aivan tyhjästä.
Paints and Wine-sessiossa ideana on tuoda joukko toisilleen tuntemattomia henkilöitä yhteen, yhden suuren pöydän ympärille nauttimaan luomisen riemusta. Konsepti kuulostaa jännältä, jopa sellaiselta että helposti kysyy: ’toimiikohan tällainen Suomessa?’.
Saavuimme hyvissä ajoin paikalle ja otimme paikkamme pöydän ympärillä. Ohjaajamme opastivat meitä lyhyesti akryylivärien ja meille jaettujen välineiden käyttöön ja sen jälkeen pääsimme vauhtiin.
väriä pitää olla – paints and wine
Istuin tyhjän kankaan edessä ja maistoin voimakasta tumman marjaista, luumun ja hapankirsikan sävytteistä viiniä ja tunnustelin mieltäni: mitä haluan kertoa, mikä minussa olisi matkalla ulos, mikä ohjaisi kättäni, mikä olisi se maisema joka kankaalle piirtyisi? Yksi olisi varmaa – väri, sitä siinä pitää olla.
Kaiken pohjaksi loin luovuuden oranssin – voimavärin kuvaamaan luovuutta ja sitä ehtymätöntä eteenpäin pyrkimystä joka on aina läsnä elämässämme, kunhan vain annamme sille mahdollisuuden.
Luovuus tuo elämäämme valoa, sitä kuvastamaan valitsin kullan. Kullanhohtoinen valo saapuu elämäämme ylhäältä, valaisten kaikkea mitä teemme.
valosta varjoon – paints and wine
Niin uuden luomisessa kuin elämässäkin on yksi asia varmaa: kaikki ei aina ole sädehtivää hurmosta vaan valo ja tekeminen aiheuttavat varjoja – niitä kuvasin tummalla ruskean sävyllä. Ne ovat hetkiä ja tilanteita jolloin kaikki ei mennytkään niinkuin ajattelimme. Ne ovat hetkiä jolloin olemme yksin, peloissamme, arkoina ja epävarmoina.
elämä kantaa – taivas auttaa
Työni viimeinen kerros on sininen glitter. Se kuvaa voimaa joka tulee ylhäältä, voimaa joka auttaa valon pääsemään myös sinne missä on pimeää. Haluan että työ välittää katsojalleen tiedon siitä, että elämä kantaa, siihen voi luottaa, valo tulee aina. Ei ehkä heti, mutta kohta, kunhan siihen luottaa. Siitä tulee myös työn nimi: Elämän valo.
Keltaisen taivaan alla, 2020
Seuralaiseni toteutti Paints and Wine -sessiossa teoksen ’Keltaisen taivaan alla’ joka kuvaa maailmassa jatkuvaa vastakkainasettelua ja siinä läsnäolevaa energiaa joka ravitsee elämämme vehreitä niittyjä. Minä tykkään erityisesti toisen pilven tulenloimuisesta energiasta, se oikein hohkaa kuumuutta.
lopuksi Herkkuja Hesarilla
Jätimme valmiit työmme kuivumaan Paints and Wine-työtilaan ja päätimme kävellä ihanassa syysilmassa Kallion läpi kohti Helsinginkadulla sijaitsevaa Tenho Restobaria jonka mahtava ja mehevä Cheddar Burger [huom: erityisen ihanat perunat!] oli omiaan ravitsemaan kehomme onnistuneen luomissession jälkeen.
Suosittelen tällaista, erilaista, täysin ei-digitaalista tekemistä jokaiselle näinä sosiaalisen median ja digivilskeen aikoina. Tilaisuuden kesto – kaksi tuntia – on mielestäni lyhyt, olisin mielelläni viettänyt vaikka tupla-ajan työtäni tehden. Luovuus tarvitsee toteutuakseen aikaa, nyt minulla on tunne siitä, että jouduin tekemään liian nopeita ratkaisuja. Tästä huolimatta odotan innolla sitä, että pääsen noutamaan teokseni, valitsemaan sille arvoisensa kehykset ja miettimään kenelle minä annan Elämän valon lahjaksi.
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA