Fitnesskuvia vuosien takaa
0
Ajattelin raottaa uusille lukijoille hiukan menneisyyttäni ja jakaa tänne oikein täyslaidallisen fitnesskuvia vuosien takaa. Viime viikonloppuna vietettiin fitnessmaailman suurinta tapahtumaa Suomessa, nimittäin Nordic Fitness Expoa. Olin paikalla tuttuun tapaan kampaajan, meikkaajan ja huoltajan roolissa. Hienoa, että tapahtuma saatiin kuin saatiinkin järjestettyä koronarajoituksista huolimatta ja ennenkaikkea vastuullisesti ja turvallisesti. Itse pääsin seuraamaan kisoja jonkin verran takahuoneen puolelta kaiken muun toiminnan ohessa. Ajattelin muistella hiukan menneitä ja palata muistossa taaksepäin ajoille jolloin myös itse kisasin. Fitneksellä on ollut elämässäni merkittävä rooli varsinkin noina kisavuosina. Noihin aikoihin elin ja hengitin fitnestä useamman vuoden. Mieleen on jäänyt ikimuistoisia kokemuksia, kohtaamisia ja hetkiä itsensä ylittämisestä. Matkaan mahtui myös karvaita pettymyksiä, verta, hikeä ja kyyneleitä, kuten kilpaurheiluun usein kuuluukin. Ilman noita kokemuksia en olisi se kuka olen nyt.
Fitnesskuvia – Kisafysiikka ei ole koskaan täydellinen
Silti omaan suoritukseen voi olla terveellä tavalla tyytyväinen. Tämä lähinnä muistutuksena niille kisaajille, jotka tänä vuonna harmittelevat vajaata kuntoaan, jonkun osa-alueen heikkoutta tai haparoivaa lavaesiintymistään. Lavalle pääsee varmasti alle 1% väestöstä ja jokainen joka on tuon matkan kulkenut on varmasti tehnyt parhaansa. Minullakin on ollut milloin vajaata kuntoa, milloin selkäposeeraus ei ole auennut, millloin väri on ollut huonosti ja tietysti ikuisesti lihasta olisi voinut olla enemmän. Kuitenkin vuosia myöhemmin osaan arvostaa tekemääni matkaa ja sitä minkä paketin sain milloinkin lavalle tuotua. Aina olisi jotain parannettavaa, mutta se että olet tehnyt parhaasi riittää. Kisoja tulee ja seuraavalla kerralla voit onnistua paremmin jos vain näet sen tavoittelemisen arvoiseksi. Mielestäni kisaamisessa ei ollut tärkeintä itse kisapäivän suoritus vaan se itse matka, jonka henkisesti pääsi kulkemaan sekä kisoihin valmistauduttessa, että sen jälkeen kisoista palauduttaessa. Nuo matkat ovat opettaneet opettaneet paljon.
Seis vastakkainasettelulle
Välillä fitness ja varsinkin kilpafitness on nostettu jalustalle voimakkainkin sanakääntein. Olen itsekin puhunut lajin sekä hyvistä, että huonoista puolista sen kummemmin tässä niihin kantaa ottamatta. Olen huomannut, että varsinkin iän myötä olen tullut allergiseksi monenlaiselle vastakkainasettelulle. Asioilla on puolensa ja jokainen myös kokee asiat eri tavalla. Kliseisesti sanottuma, ei ole olemassa vain mustaa ja valkoista, vaan myös lukuisasti eri harmaan sävyjä. Hyvä kirjoitus liittyen aiheeseen tästä.
Kaikista yllä olevista kuvista kiitokset kuuluu: Pakkotoiston Mike Sirénille
Liikaa fitnesskuvia – seuraajat lähtevät
Fitness herättää paljon tunteita. Ärsytystä, vihaa, inhoa. Mutta myös ihmetystä, kummastusta, ihailua ja kateutta. Postasin jonkin aikaa sitten instagramiin muiston kymmenen vuoden takaa ensimmäisistä kisoistani. Huomasin, että samalla hetkellä instagramistani katosi merkittävä määrä seuraajia. Mistä tämä johtuu? Todennäköisesti jostakin edellä mainitusta tunteesta tai siitä, etteivät nykyiset seuraajani halua nähdä feedissään fitnesskuvia. Miksi sitten julkaisen tämän postauksen? Siksi, että tämä on blogini ja koska minä voin. Blogini käsittelee minun ajatuksiani ja minun elämääni oivalluksineen. Koska minä olen ylpeä tästä elämän matkasta kaikkine käänteineen ja koska minä voin.
Tehdään jokainen elämästä oman näköinen ja elämänmakuinen matka. Nautitaan, tunnetaan ja eletään. Välillä maksetaan elämän oppirahoja velaksi asti, mutta muistetaan että niitä maksetaan meille myös aikanaan takaisin korkoineen. Välillä käydään äärirajoilla, välillä taas pyöritään pehmeän pumpulisella mukavuusalueella ilman sen suurempaa suuntaa tai tavoitetta. Välillä surraan ja välillä tunnetaan suurta iloa. Välillä on vaan niin tasaisen harmaata, että se muuttuu tylsyydeksi. Luovuus tarvitsee syntyäkseen tylsyyttä ja hitaus tuo mukanaan syvyyttä. Kohta tulee kuitenkin jotain muuta, eikä me tiedetä tasan tarkkaan mitä se on. Siksi tämä onkin niin ainutlaatuinen matka. Nautitaan tästä.
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA