Nuoruuskuvia
Nyt kun eletään aikaa jolloin kukaan ei täysin tiedä tulevasta on hyvä aika pysähtyä. Olen katsellut muun muassa vanhoja valokuvia, nuoruuskuvia. Somessa on kiertänyt haaste joka on saanut ihmiset postailemaan nuoruuskuvia. Minusta muiden nuoruuskuvia on ollut kiva katsella, siksi laitan tänne myös muutaman kuvan nuoruudesta ja lapsuudesta. Teini-ikä on ollut itselleni tietyllä tapaa ikäkausista kaikista vaiherikkain ja mieleenpainuvin. Lapsuuskuvat saavat myös minut hyvällä tuulelle. Vaikka oma nuoruuteni ei ole ollut kaikista helpoin, olen aina vaikeuksista huolimatta pystynyt luomaan ikimuistoisia hetkiä ja muistoja. Osaan arvostaa mennyttä elämää, nykyhetkeä ja myös tulevaa. Näin on jollain tavalla ollut aina, mutta nyt se tunne on vahvistunut erityisesti.
Aikaa ajatella
Ylipäätään elämää on tullut mietittyä paljon tämän koronankriisin aikaan. Ikäänkuin kaikki on pysähtynyt ja on ollut aikaa ajatella. Oma suhtautuminen vastoinkäymisiin ja elämän kolhuihin on jotenkin muuttunut. Tunne siitä yleisesti, että tämä on vain elämää ja elämä kantaa on vahva. Tavallaan tämä aika on myös tehnyt hyvää ja rauhoittanut, nimittäin huomaan että sellainen pieni kiireen tuntu joka on usein läsnä arjessa on poistunut. Teen töitä normaalisti sairaanhoitajana, mutta koska kaikki harrastukset, lähes kaikki sosiaaliset menot, lukuisat pr-tapahtumat ja sovitut tapaamiset on peruttu, on tyhjää aikaa kerrankin riittävästi vain ja ainoastaan itselle. Nuoruuskuvia katsellessa tulin myös tiedostaneeksi elämän rajallisuuden. Kolme kuvissani esiintynyttä ihmistä oli jo menehtynyt, nuorena.
Eräs kaverini kysyy usein, että ”onko ollut huippu päivä vai ihan pxxxa päivä”? Minun on vaikea vastata kysymykseen, nimittäin jotenkin en enää edes ajattele jonkin asian pilaavan täysin päivääni tai odota päivieni olevan täyttä ilotulitusta. Tavallaan tapahtui mitä tapahtui on tärkeintä se oma fiilis ja se oma asenne. Sellainen neutraali tasaisen hyvä mindset, jolla selviää tilanteesta kuin tilanteesta. Sellaisen koen tällä hetkellä omaavani. Tottakai haen myös huippuhetkiä, mutta en oleta niitä olevan jatkuvasti ja ymmärrän myös huonot fiilikset paremmin. Kaikki kuuluvat elämään ja hyväksyn ne paremmin kuin koskaan. Jos joka toinen päivä olisi kerrassaan mahtava ja joka toinen taas hirvittävä, olisi elämä todennäkäisesti hyvin raskasta. Ääripäästä toiseen meneminen on yleensäkin. Tässä asiassa arvostan nykyään tietynlaista positiivista harmaansävyä.
Oletko sinä katsellut nuoruuskuvia tai osallistunut haasteeseen. Mitä ajatuksia niistä herää?
Lue myös:
2009-2019 Kuvia vuosien saatosta