Vaivaako sinua menestymisen ja saavuttamisen pakkomielle?
Menestys ja saavuttaminen ovat muodostuneet osaksi kulttuuriamme. Osaammeko me enää arvostaa sitä kaikkea mitä meillä jo on? Mietimmekö jatkuvasti mitä meiltä puuttuu tai mitä haluaisimme saavuttaa? Epärealistiset positiiviset odotukset saattavat korostaa sitä mitä meiltä puuttuu ja mitä meillä pitäisi olla.
On tietysti selvää, että meidän tulee olla realistisia siinä mielessä, että ei kannata rakentaa pilvilinnoja. Jos tavoitteemme on selkeä, looginen ja mahdollinen, meidän kannattaa tehdä kaikkemme, jotta se toteutuisi. Unelmia toki saa ja pitää olla mutta jos esimerkiksi ajattelen jatkuvasti kaikkea mitä minulla ei ole vahvistaa se tunnetta ettei minulla ole sitä. Pitäisi keskittyä siihen mitä meillä jo on.
Usein unohdamme keskittyä tähän hetkeen ja siihen miten hyvin asiat meillä oikeasti ovatkaan. Itse ainakin syyllistyn tähän aika ajoin, onneksi nykyään hyvin harvoin. Nykyään pyrin tietoisesti palauttamaan mieleeni asioita jotka ovat hyvin, jos harmittelen jotain mitä minulta puuttuu.
Onko menestys välttämätöntä
Menestyminen ja saavuttaminen tänä päivänä monen mielessä. Menestymisestä puhutaan paljon ja monella on tavoitteena opiskella huippukoulutus, vaurastua, sijoittaa ja luoda menestyvä yritys. Ole paras, onnellinen, kaunis, hyvässä kunnossa, rikas ja seksikäs. Ole tehokas ja suositumpi. Positiivisuuteen ja täydellisyyteen tähtäävä kulttuuri voi todellisuudessa vain korostaa kaikkea sitä mitä meiltä puuttuu. Se voi saada meidät tuntemaan olevamme epäonnistuneita tai huonompia. Hyvän itsetunnon omaavan ihmisen ei tarvitse jatkuvasti todistella menestystään, lisäksi me kaikki emme voi olla johtajia. Suurin osa on ihan tavallista kansaa omine hyvine ja huonoine puolineen, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kulttuurin muutoksesta kertoo mielestäni esimerkiksi se, että ennen bussikuski oli tavallinen, normaali ja ihan kunniallinen ammatti. Nykyään kukaan ei halua olla bussikuski. Pitäisi olla jotain suurempaa, parempaa ja ennenkaikkea menestynyt.
Tarpeita tehdään ulkopuolelta koko ajan, meille luodaan kuva, että elämme olisi parempaa ja täydellisempää jos omistaisimme ne samat asiat kuin kaikista suurimmilla menestyjillä tai vaikuttajilla. Sosiaalinen media on lisännyt vertailua, se korostaa materiaa ja saa tuntemaan, että meillä ei ole kaikkea. Tekeekö ulkoinen hyvä meistä menestyneitä ja mitä menestys edes on? Onko mitään tarvetta olla menestynyt? Kannattaako sitä lopulta edes tavoitella? Vai pitäisikö sen sijaan tavoitella tasapainoista elämää, hyvää neutraalia perusfiilistä johon kuuluu huippuhetkiä ja myös pettymyksiä. Nimittäin jatkuva saavuttaminen voi olla äärimmäisen raskasta ja sitä tehdään usein äärirajoilla. Äärirajoilla vastoinkäymisiäkin on vaikeampi sietää. Sen sijaan hyvä neutraali perusfiilis jaksaa kannatella. Sellainen elämä johon on tyytyväinen ja mikä riittää.
Elämä kantaa
Käytän usein sanontaa ”elämä kantaa”. Koskaan emme voi tietää mitä huomenna tapahtuu meille, joten olkaamme kiitollisia tästä päivästä ja arvostakaa kaikkea mitä olemme jo elämässämme saavuttaneet. Menestyksen kiilto silmissä juoksemalla saattaa jäädä matkalla linnut näkemättä. Vaikka tavoittelisimme mitä tahansa muistetaan, että matka on usein se tärkein. Siitä kannattaa nauttia. Olen ajatellut, että aloittaisin iltaisin kirjoittamaan ylös asioita, joista olen kiitollinen. Vaikka meillä olisikin ollut todella surkea hetki, niin aina on tapahtunut myös jotain hyvää, ne vain jäävät negatiivisten ajatusten jalkoihin. Menestys on mielestäni ennenkaikkea sisäistä rauhaa. Sitä, että pystyy kulkemaan elämän mittaisen matkan ja ottamaan vastaan kaiken sen mitä sillä on annettavanaan. Ymmärtäen, että myös suru ja tuska ovat osa sitä. Menestys on sydämen viisautta ja tyyneyttä.
Mitä ajatuksia sinulla heräsi tekstistä?
Mitä menestys ja saavuttaminen merkitsee sinulle?
Lue myös:
Kannustetaan toisiamme ja tehdään maailmasta parempi paikka