Kuulumispostaus – Mitä minulle kuuluu nyt?
0
Tällä viikolla olen pitänyt huolta siitä kaikkein tärkeimmästä ihmisestä elämässäni, itsestäni. Ja kuin sattumalta vietetään Yhdysvalloissa samanaikaisesti Kiitospäivää, siellä teemana on kokoontuminen yhteen rakkaimpien kanssa ja yhteisen ajan viettäminen ja kiitollisuuden osoittaminen toisille.
välillä saa sanoa että on ankeaa
Pidän itseäni positiivisesti ajattelevana tyyppinä joka ei kovinkaan helposti masennu tai turhaudu. Mutta nyt on pakko myöntää, että kyllä tämän marraskuun uutisten kanssa eläminen on ollut jotenkin ankeaa. Ei riitä, että kelit ovat pimeitä ja koleita vaan sen lisäksi tuo tämän vuoden piinaaja, koronavirus, nostaa taas päätään niin, että joudutaan palaamaan taas alkuvuoden rajoituksiin.
Sen hyväksyminen, että minun vapauttani rajoitetaan on minulle vaikeaa tai ainakin ahdistavaa. Ja siihen kun yhdistää epätietoisuuden tunteen siitä, kuinka joulunajan vietto tulee sujumaan niin mieleni on ollut hukan alakuloinen. Ymmärrän täysin miksi rajoitukset ovat olemassa ja aion niitä noudattaa. Nimittäin sillä tilanne saadaan taas normalisoitua. Kuitenkin keskustelu aiheesta tuntuu kääntyvän välillä asiattomuuksiin ja toisten syyttelyyn mikä on omalta osaltaan se mikä latistaa yleistä tunnelmaa. Onneksi nyt alkuviikosta sain mahdollisuuden vaihtaa maisemaa ja käydä lataamassa akkuja Järvisydämessä. (Reissusta tulossa lähiaikoina pari postausta.)
Ei tarvitse mennä kauas päästääkseen pois
Voimaannuttamisviikkoni toteuttaminen alkoi siitä, että järjestin Puntus-kissalleni hoitopaikan jonne hän siirtyisi siten, että saan rauhassa siivota kotini. Miksikö siivota ennen kuin menee lomalle? No siksi, että kun tulee kotiin niin on ihanaa tulla puhtaaseen ja raikkaaseen asuntoon, siitä se parempi arki sitten alkaa kuin itsekseen.
Puntus hyvässä hoidossa ja koti siistinä suuntasin matkani kohti paikkaa johon olin ensivierailullani ihastunut. Järvisydän on laadukas ja rauhallinen paikka luonnon keskellä, jossa on juuri oikea määrä aktiviteetteja ja niistä tärkeimpänä monipuolinen rentoutuminen, etenkin korvien välistä. Muutaman tunnin ajomatka oli hyvä tapa irtautua normaalielämän kuvioista ja kun saavuin perille Rantasalmelle tuntui minusta kuin olisin tullut toiselle puolelle maailmaa, niin kaukana olin arjesta.
olen ollut aktiivisesti tekemättä mitään
Tämän viikon olen antanut itselleni luvan olla tekemättä mitään. Tai tottakai olen tehnyt, mutta en suorittamalla. Väkisin vääntäytymällä, kuten valitettavasti jotkut välttämättömät askareet vaan täytyy suorittaa jos meinaa selvitä arjesta kunnialla. Olen kylpenyt kylpylässä, seikkaillut metsässä fatbike-pyörällä, nauttinut herkullisesta ruuasta ja mainiosta seurasta, käynyt kylmissä Saimaan aalloissa uimassa ja nauttinut. Nauttinut siitä kun saa vain olla oma itsensä.
Nyt on ensimmäinen adventti. Mietin ensi viikkoa ja kuutta työpäivää sekä muutaman viikon päässä häämöttävää joulua ja huomaan hymyileväni tietoisena siitä, että minulla on voimia ja energiaa tallustaa nämä viikot valottomassa harmaudessa. Vaikka joudummekin lähiviikot elämään uusien rajoitusten mukaisesti niin jos vain mitenkään mahdollista lyhyt irtioton arjesta kannattaa.
Minä odotan innolla tulevaa vuotta. Ensi vuosi tulee jälleen kerran olemaan muutoksen vuosi monella tapaa. Tiedän, että olen ärsyttävä kun en voi täysin paljastaa mitä kaikkea on tulossa. Yksi minkä voin kertoa on se, että aion kehittää blogiani ja someani entistä ammattimaisempaan suuntaan ja tulen panostamaan aiheeseen nykyistä enemmän. Tähän aiheeseen liittyen otan mielellään rakentavaa palautetta vastaan. Mitä sinulle kuuluu nyt?
LUE MYÖS:
AJATTELIN ANTANEENI ANTEEKSI MUTTA ANNOINKO SITTENKÄÄN
YANKEE CANDLE – IHANAA VALOA JA TUOKSUA SYKSYYN (SISÄLTÄÄ ALEKOODIN)
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA