Hiljaisuuden voima rentoutumisen avuksi

Olin alkuviikossa yhden yön mittaisella hiljaisuuden retriitillä Nuottakodossa Vihdissä. Olin etuoikeutettu koska pääsin jakamaan tämän kokemuksen luokkatovereideni kanssa. Tämä kuului meille osaksi seurakuntaharjoittelua jota suoritan parhaillaan.

Hiljaisuudella on suuri voima. Hiljaisuudessa rentoutuminen ja mitään tekemättä oleminen nollaa reseptoreita eri tavalla kuin vaikka ystävien kanssa seurustelu ja rentoutuminen. Normaalisti olen aika sosiaalinen tyyppi, riippumatta onko työni sosiaalista vai ei niin harvoin vietän aikaa yksinäni. Yksinäisyydellä on paikkansa, mutta koen että kuitenkin suurimmaksi osaksi olen ihminen joka viihtyy ryhmässä, muiden kanssa. Yleensä myös teen jatkuvasti jotain, ihan kotona ollessanikin touhuan yleensä jotain ennemmin kuin löhöän sohvalla paikoillani. Olen aktiivinen ja suorittamiseen taipuvainen luonne, mutta minullekin yksinäisyydellä ja hiljaisuudella on paikkansa.

Hiljaisuus avaa myös aisteja. Luonnon ja linnunlaulun kokee erilailla, voimakkaammin.

Kotona voi toki rentoutua myös, mutta tutussa ympäristössä näkee aina jotain tehtävää, ja vaikka ei näkisikään asiat muistuttavat olemassa olemassaolollaan eri tavalla kuin jossain muussa paikassa. Arjen kuvioista on vaikea irrottautua, siksi vetäytyminen tekee välillä hyvää. Älylaitteet antavat meille ärsykkeitä nykyään jatkuvasti, mutta retriitillä pääsee eroon niistäkin. Hiljaisuuden retriitillä jätetään puhelimet ja älylaitteet pois kokonaan ja keskitytään läsnäoloon. Itse käytin ainoastaan kameraa retriitillä kuvaamiseen, mutta muuten olin täysin offline. Kukaan ei kuitenkaan velvoita jättämään kännykkää, kunhan oma viestiminen ei häiritse muita.

Ohjatun hiljaisuuteen laskeutumisen jälkeen kukaan ei tervehti eikä kiitä ruoasta, sanaton kohtaaminen hymyily ja nyökkääminen on sallittua muttei pakollista, eikä sanattomien eleiden puutetta pidetä epäkohteliaana. Jokainen saa vain olla ja kuunnella ja katsoa mitä hiljaisuus itsessä herättää. Saa rauhassa olla epäsosiaalinen ja pohtia elämää. Retriitti on molempina kahtena kertana, mitä olen retriittiin osalllistunut, antanut minulle hyvin kokonaisvaltaisen levon ja rentoutuksen.

Retriitti ja uskonnollisuus

Tämä oli toinen kertani retriitissä. Ensimmäisellä retriitillä olin vuonna 2015 Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa koko viikonlopun. Hiljaisuuden retriitti on saanut alkunsa kristillisestä perinteestä ja monet retriittien järjestäjät ovatkin perinteisesti seurakuntia, mutta nykyään rinnalle on tullut myös joitakin kaupallisia tahoja. Nykyään retriiteissä käyvät kaikenlaiset ihmiset yritysjohtajista downshiftaajiin.  Retriitillä voi hoitaa omaa hengellistä elämää tai sitten olla hoitamatta, voi rentoutua ihan muuten vaan. Retriitin ohjelmaan kuului molempina kertoina hartaus/rukous hetkiä joihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Ensimmäiselle pidemmälle retriitille kuului myös kevyitä liikunnallisia sekä mindfulnesiin pohjautuvia harjoitteita,  jotka koin itse rentouttaviksi ja retriitin ideaa tukeviksi.  Usein retriitteihin yhdistetäänkin joogaa, joka on lempeää, venyttävää ja rentouttavaa. Koen että retriitistä voi tehdä itse niin hengellisen kuin haluaa. Retriitillä myös syödään hyvin ja säännöllisesti hyvän ateriarytmin mukaisesti, mikä antaa osaltaan hyvät edellytykset kokonaisvaltaiseen rentoutumiseen.

Päällimmäiset ajatukset

Yhden yön mittainen retriitti hujahti nopeasti, makoillen, värittäen, lenkkeillen, syöden ja nukkuen. En kokenut itseäni mitenkään erityisen väsyneeksi retriittiin saapuessani, mutta kun saavuin paikan päälle nukuin ensimmäisenä melkein parin tunnin päiväunet ja sen päälle vielä yhdeksän tunnin yöunet. Jotenkin tila jossa tiesin ettei minun tarvitse tehdä mitään tai olla kenellekään mitenkään mieliksi rentoutti kehon ja mielen ihan totaalisesti ja pisti nukuttamaan. Kävin pitkälle lenkillä illalla ja muuten vain mietiskelin. Oli ihanaa huomata kuinka kevyet ajatukseni tällä kertaa olivat, koska vuonna 2015 ne olivat huomattavasti raskaammat. Koin retriitin rentouttavana silloinkin, mutta haasteet elämässä olivat erilaiset. Hiljaisuus tekee minut tietoiseksi asioista, joiden tulisi olla toisin. Torjutuista toiveista, tarpeista ja kipukohdista. Retriitti tekee myös tietoiseksi asioista jotka ovat hyvin ja joista voi olla kiitollinen.

 Seuraa 

Instagram / Facebook / Bloglovin’

Lue myös:

Kestääkö mieli hiljaisuutta

Tulevaisuuden häikäisyyn kannattaa varustautua mahdollisimman suurilla aurinkolaseilla. LASIT TÄÄLTÄ. Kuvassa bloggaaja-kollegani Aaro Huttunen. KUVA Jere Viinikainen

Tulevaisuus vs. menneisyys

Kevät tekee tuloaan, hitaasti mutta varmasti. Olen miettinyt nyt myös paljon elämääni ja tulevaisuutta. Opiskelua on jäljellä enää vuosi, sitten pitää tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen tai sitten antaa vain elämän johdattaa.  Olen sitä mieltä että pitää elää tässä hetkessä, tiedostaa oma menneisyys ja katsoa samalla tulevaisuuteen. Jos ihminen ei tiedä, miten ja mistä tähän hetkeen on tultu, on vaikeaa ymmärtää tätä hetkeä ja tulevaa. Kaikella on tarkoituksensa.

Kun menneisyyttä pystyy arvioimaan  kriittisesti ilman vihaa ja katkeruutta, ilman syyllisen etsimistä ollaan jo pitkällä oman itsensä kehittämisessä. Analysoinnissa voi keskittyä omien onnistumisten ja virheiden ymmärtämiseen ja  niiden kautta oppimiseen.

Elämä ei ole mielestäni myöskään  tarkoitettu elettäväksi täysin etukäteen tehtyjen suunnitelmien mukaan, vaan se on tarkoitettu elettäväksi tässä hetkessä. Olen itse usein aika kauas katseinen, mutta usein ihmiset saattavat käyttää aivan liikaa aikaa ja energiaa tarkkojen suunnitelmien tekemiseen. Linnut jäävät tällöin näkemättä ja saatamme menettää mahdollisuuksia joita tulee yllättäen matkamme varrelle.

Tykkään asettaa itselleni tavoitteita, mutta olen huomannut että liika kontrolli mikä määrää elämää ei ole hyväksi. Suunnitelmia ja tavoitteita on hyvä myös osata muokata elämän mukaan.  Matkasta pitäisi pystyä nauttimaan aina, oli kyse sitten fitness kilpailuun valmistautumisesta tai tiukasta urasuunnitelmasta. Vaikka olisimme tehneet kuinka hienoja suunnitelmia, matkaan voi tulla yllättäviä muutoksia. Elämä muuttuu koko ajan ja yllättäen se voi muuttua myös hyvin odottamattomaan suuntaan.

Läsnä hetkessä

Liian monen asian tekeminen yhtäaikaa ei ole hyväksi, silloin ei voi nauttia mistään asiasta täysillä. Olen keskittynyt viimeaikoina siihen että olisin enemmän läsnä siinä mitä teen. Elämässäni on monia osa-alueita mitkä eroavat hyvin paljon toisistaan, ja niihin keskittyminen vaatii sitä että on hetkessä läsnä. Olen tietoisesti vähentänyt somettamista ja esimerkiksi jatkuvaa sähköpostien tarkkailua, koska tämä vie jatkuvasti pois läsnäoloa. Jos olen  hyvässä seurassa en tarvitse siihen puhelinta. Tämä hetki on parasta mitä meillä on ja jokaisella hetkellä meillä on mahdollisuus muuttaa elämäämme parempaan suuntaan.

 Seuraa 

Instagram / Facebook / Bloglovin’

Lue myös:

Tee rauha menneisyytesi kanssa – Näin se ei turmele tulevaisuuttasi