Kuva / Teemu Lehto

Ystävänpäivä on ihana päivä. On ihanaa nähdä joka puolella sydämiä ja ystävänpäivän toivotuksia. Todellinen ystävyys ei kuitenkaan kiteydy yhteen päivään vaan on läsnä elämässä vuoden jokaisena päivänä. Todellisten ystävien kanssa ei ystävyys vaadi päivittäistä yhteydenpitoa vaan juttua voi jatkaa luontevasti siihen mihin on edellisen kerran jääty. Meidän nuoruudessa oli paljon ystäväkirjoja ja slämäreitä, nyt kiertää myös blogeissa  ystäväkirja-postauksia. Minäkin päätin julkaista omani näin ystävänpäivän kunniaksi.

Nimeni on: Minna, olen tumma ja tempperamenttinen ihminen. Toivon kaikille hyvää oloa ja tyyneyttä elämään.

Syntymävuoteni: On 1982 ja olen mielestäni nyt ja aina 30-vuotias. Elin kolmekymppisen elämää jo parikymppisenä ja se jatkuu edelleen. 30 sopii minulle.

Perheeseeni kuuluu: Bengalinkissani Puntus.  Äitini, isäni, sisarukseni ja ystäväni kuuluvat perheeseeni myös vaikkeivat asu saman katon alla.

Pienenä ajattelin, että minusta tulee: Kampaaja ja niinhän minusta tuli. Se kantoi yli kymmenen vuotta, sitten vasta aloin haluamaan muuta.

Tällä hetkellä olen: Sairaanhoitaja-diakonissa opiskelija, bloggaaja. Minulla on myös lähetyssihteerin, kampaajan ja personal trainerin pätevyydet. Meikit luonnistuu myös.

Joskus minusta tulee: Yrittäjä, äiti. Politiikka kiinnostaa myös.

Rakastan: Liikuntaa, valkoista hiekkaa, merta, aamukahvia, uuden oppimista.

Vihaan: Epäoikeudenmukaisuutta, itsekkyyttä, päälle puhumista, pätemistä ja valehtelua.

Haaveilen: Isosta talosta ja perheestä.

Minua pelottaa: Epäonni.

Arkirutiini: Onhan niitä, no vaikka pukeminen ja kahvin keitto.

Kuva / Teemu Lehto

Täydellinen mies osaa: Olla oma-aloitteinen, vahva, päämäärätetoinen, huomioiva, hyväksyvä ja yllätyksellinen.

Exieni mielestä saatan olla: Päämäärätietoinen, tempperamenttinen, huolehtiva, naisellinen.

Harrastaisin kaikkea tätä, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja: Teen oikeastaan kaikkea mitä haluankin tehdä, mutta varmaan urheilisin enemmän ja siivoaisin enemmän. Nukkuisin myös aina päiväunet.

Harrastan nyt:  Kuntosalia, olen viimeaikoina myös käynyt uimassa ja opettelen painonnostoa.

Parin viinilasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Jotain ihanaa ja rentouttavaa musiikkia esimerksiksi Ludovico Einaudia.

Noloin tv-ohjelma, josta pidän: Luottomies.

Sarja, jota suosittelen: Ylen Syke. Ruutuun siirtymisen jälkeen Syke meni pilalle. Handmade´s tale oli myös hyvä. Alotin eilen katsomaan uutta Dynastiaa, vaikuttaa ihan viihdyttävältä hömpältä.

Salainen taitoni: Ei ole varmaan mitään salaista. Kaikki tietää ne taidot mitä minulla on.

Kuva / Queen of Eve

Itkettää kertoakin, mutta itken aina kun:  Herkistyn. Herkistyn helposti, niin myös itken helposti.

Salainen paheeni on: Viikunat ja taatelit.

Oikea salainen paheeni: On turha ajankäyttö, esimerkiksi Instagramin ja nettikauppojen turhanpäiväinen selailu.

Haluan osata: Uida hyvin vaparia, puhua paremmin kieliä.

Kahta en vaihda ja ne on: Kesä ja liikkuminen.

Tälle hymyilen: Onnistumisille, kissalleni ja tällä hetkellä auringon säteille.

Lempiherkku: Raikas ja aika yksinkertainen jäätelö, ei mitään keksinpalasia seassa.

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Elämä kantaa.

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle lukijalle. 

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’

Tämä aihe tuli mieleeni kuin luin Mansikkapilven postauksen MISSÄ MR. PLUS SIZE? Postauksessa hän heitti ilmoille ajatuksen siitä, että olisivatko tämän hetken Miss Plus Size finalistit kauniita jos olisivat normaalipainoisia? Moni heistä oli hänen mielestä kaunis nykyiselläänkin mutta pohdinta kuului olisiko kenties kauniimpi jos olisi hoikempi?

Olen itse ollut kaiken kokoinen

Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kaiken kokoisena on puolensa. Olen nimittäin ollut melko monen kokoinen elämäni aikana. Tällä hetkellä olen aika muodokas. En sanoisi, että varsinaisesti lihava mutta kurveja kuitenkin löytyy. Olen arviolta, astetta pienempi kuin suurin osa Miss Plus Size finalisteista. Olen myös ollut hyvin hoikka ja myös lihasmassan määrä kehossani on vaihdellut vähän ”kauden” mukaan. Olen ollut niin sanottu ”laihalaski” kuten myös kireä laiha. Olen ollut myös isompana kiinteämpi ja sitten taas löysempi, riippuen juurikin siitä lihasmassasta. Kun rasvakerroksen alla on vähän pyöreää lihasta, näyttää kiinteämmältä. Jos lihasta ei ole juuri ollenkaan näyttää laihakin helposti löysältä.

Laiha vs. Lihava

Nuorena kun ympärillä alettiin puhua laihdutuksesta ja laihuuden ihannoinnista aloin itsekin ihailemaan laihuutta. Ajattelin, että haluan olla yhtä laiha kuin Kate Moss. Tämä laihuuden ihannointi on varmasti yksi niistä syistä miksi sairastuin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana syömishäiriöön. Lihavuus oli miestäni pahinta, mitä ihmiselle voisi tapahtua. Samaan aikaan ja oikeastaan aina olen ihaillut myös lihaksikkaita ja urheilullisia vartaloita. Tuolloin laihuus oli kuitenkin in ja lihasten tavoittelu jäi. Nyt tuntuu ihan käsittämättömälle miten pinnallisesti olen ajatellut, mutta näin kuitenkin oli. Tunnistan ihmisissä helposti lihavuuden pelkoa tänäkin päivänä, joten en varmasti ole ollut ainut tuolloinkaan. Nykyään ymmärrän hyvin, että ihmisen paino tai ulkonäkö on sivuseikka, vaikka toki terveyttä ja hyvinvointia arvostan. Uskon myös siihen, että sisäinen hyvinvointi näkyy ihmisestä ulospäin.

Molemmissa on puolensa

Kauneus on katsojan silmissä. Mielestäni hyvin hoikat ja sirot ihmiset voivat olla kauniita, kuten myös isot ja muodokkaat ja myös ihmiset siltä väliltä. Usein molemmissa urheilullisuus on yhdistävä tekijä mitä ihailen, mutta myös ilman urheilullisuutta ihminen voi olla kaunis.  Pohdin tässä kappaleessa sitä miten muut ihmiset ovat suhtautuneet ulkonäkööni, kun se on ollut erilainen. Olen aina saanut kommentteja ulkonäköni vuoksi johtuen varmasti erillaisuudestani ja ihonväristäni. Olen huomannut, että jotkut ihmiset pitävät ulkonäöstäni enemmän laihempana ja osa taas muodokkaampana. Siihen kumpi on parempi, en osaa sanoa. Hoikkana luusto ja kasvonpiirteet erottuvat paremmin, on helpompi ostaa vaatteita ja askel on kevyempi. Sain paljon kehuja ulkonäöstäni fitness aikoihin mutta jälkeenpäin ajatellen tämä johtui varmasti osittain myös siitä, että esiinnyin paljon bikineissä ja muissa vähissä vaatteissa.  Korostin tuolloin ulkonäköä erityisen paljon. Tämä kuului niin sanotusti lajiin. Harrastinhan lajeja, missä ulkonäkö on ainoa arviointikriteeri.

Muodokkaana taas vaatteissa on täytettä ja naisellisia muotoja löytyy. Monen mielestä näytän terveemmältä ja paremmalta, vaikka paino ei ole niin sanotusti se terveempi. Minulla on aina ollut tosi hyvät veriarvot ja muu terveys ellei ellei oteta huomioon aikaa jolloin olen sairastanut syömishäiriöitä. Viitteitä mistään sairauksista ei ole vaikka olenkin muodokkaampi. Toki niitä voi tulla ja siksi pitääkin olla valveutunut oman terveyden suhteen. Kauneinta mielestäni on kun ihminen on sinut itsensä kanssa ja viihtyy kehossaan. Silloin henkilö Kantaa itsensä hymyillen ja ylpeänä olipa koko mikä tahansa.

 SEURAA MINUA 

INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’