Suurten kontrastien Tansania
0
Lomani alkaa olla jo lähes puolessa välissä Tansaniassa. Olen kotiutunut Dar Es salaamiin hyvin ja vietän parhaillaan aikaa siskoni luona. Huomenna matkustan sitten Mwanzaan veljeni luo. Kaupunki on Tansanian toiseksi suurin kaupunki Dar es Salaaminen jälkeen. Se sijaitsee luoteisessa Tansaniassa ja on satamakaupunki Victoriajärven eteläisellä puolella. Tästä tulee varmasti mielenkiintoista, koska en ole käynyt kyseisessä kaupungissa aiemmin. Tansania yllättää joka kerta ja välillä on vaikea tottua kontrasteihin täällä. ”Slummin” keskellä muurien takana saattaakin olla paratiisi ja toisinpäin. Moni Afrikassa lomaileva näkee vain pinta raapaisun luxushotellin altaalta siirtyessään safarille Serengetiin. Siinä käsitys Afrikasta jää hyvin pintapuoliseksi. Koska olen puoliksi Tansanialainen minulla on etuoikeutettu mahdollisuus nähdä Tansanian monet puolet, niin hyvässä kuin pahassa.
Tansaniassa kaikilla ei ole mahdollisuutta
Tansaniassa ollessa ihmisten erilaiset lähtökohdat korostuvat räikeästi. Köyhyyden näkemiseltä ei voi välttyä. Kaikki tukijärjestelmät puuttuvat kokonaan ja pitkälti se minkälaisesta perheestä on määrittää tulevaisuuden. Jos Tansaniassa syntyy kylässä, keskellä ei mitään on kouluun lähes mahdotonta päästä ja näin ollen jo luku ja kirjoitustaito jäävät uupumaan. Parhaassa tapauksessa voi päästä varakkaampaan perheeseen palvelijaksi ja he voivat opettaa paljon perusasioita ja jopa maksaa koulutuksen, näin elämässä voi päästä jollain tavalla eteenpäin. Toki osa ihmisistä on onnellisia asuessaan vaikkapa savimajassa, mutta esimerkiksi oikein minkäänlainen terveydenhuolto ei sinne ylety. HIV jyllää maassa ja ilman hoitoa se etenee AIDS:siksi ja on tappava. YK:n mukaan yli kaksi kolmasosaa tansanialaisista elää alle 1,25 dollarilla päivässä. Suurin osa elää maaseudulla. Maaseudulta puuttuvat monet peruspalvelut, kunnollinen infrastruktuuri sekä mahdollisuudet päästä etenemään. Maatalouden kehittymistä vaikeuttaa myös maanomistusoikeuksien epävarmuus.
Syntyminen suomessa on lahja
Toki Suomessa on myös paljon ongelmia ja sanotaan, että ongelmat ovat sillä tasolla millä ihminen on. Kuitenkin välillä tuntuu, että arvostamme liian vähän turva järjestelmää mikä meillä siellä on. Terveydenhuoltoa haukutaan, mutta kuitenkin saamme julkisesta terveydenhuollosta merkittävän avun. Jos Tansaniassa ei ole rahaa ja jalka menee poikki, ei hoitoon pääsy ole itsestäänselvyys. Hammashoidosta moni ei ole kuullutkaan. Raha määrittää paljon, huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Vaikka Suomessa syntysi minkälaiseen perheeseen on mahdollisuus valita, jokainen ihminen pääsee kouluun ja voi opiskella korkeakoulussa halutessaan. Täällä se vaatii rahaa jota monella ei ole. Jos se mahdollisuus on ei ole vara valita, että valitsisiko vaikka kampaajan ammatin koska sillä tienaaminen on täällä onnetonta. Suomessa meillä on melko hyvä tasa-arvo verrattuna siihen mitä se on täällä. Ammatista riippumatta, jokainen voi elää melko laadukasta elämää halutessaan, eikä yhteiskuntaluokkia juurikaan ole. Toivoisin, että asia olisi näin myös jatkossa eikä ihmisia alettaisi jaotella tulotason mukaan. Tähän voimme jokainen osaltamme vaikuttaa.
SEURAA MINUA
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’
Miltä tuntuu olla kuukausi treenaamatta?
Olen ollut nyt aikalailla tasan kuukauden treenaamatta, lukuunottamatta uintia ja kevyttä kävelyä. Ennen matkaani tein kaikkeni, että saan kaikki opintosuoritukset rekisteriin ajoissa, joten jätin suosiolla kaiken muun taka-alalle. Tämä matka oli minulle erityisen tärkeä, enkä halunnut ottaa mitään riskejä sen onnistumisen suhteen, vaan asetin tärkeimmät asiat etusijalle. Juuri ennen matkaa oli kiireinen Fitness Classic -viikonloppu ja sairastuin vähillä vaatteilla juostuani flussaan, Ensimmäinen viikko lomasta meni lähinnä toipuessa ja rentoutuessa. Tuolloin Sansibarilla hotellissamme oli käyttökelpoinen kuntosali, mutta se jäi kokonaan käyttämättä. Tällä hetkellä olen siskoni luona Dar es Salaamissa, eikä hän harrasta salilla käyntiä. Muutenkin matka täällä Darissa salille ja takaisin voi viedä päivässä tunteja ruuhkien takia. Mieluummin siis vietän kiireetöntä aikaa perheeni kanssa, kuin käytän tunteja päivästä yksin salimatkoihin. Treenaamatta olo on minulle tällä hetkellä ihan ok.
Miltä kuukauden treenaamattomuus tuntuu?
Ei oikeastaan miltään. Tietynlainen paineettomuus ja löysyys tuntuu kropassa, mutta olo on levännyt ja seesteinen. Kaipaan kyllä salille, mutta sen aika tulee vielä. Ennen saatoin hyvin ehdoton urheilun suhteen ja missä päin maailmaa tahansa oli päästävä salille ja urheilemaan kunnolla vähintään sen kolme kertaa viikossa, hinnalla millä hyvänsä. Nykyään treenaan edelleen mielellään lomalla, mutta en ensimmäisenä tarkista missä on lähin kuntosali ellei sitten kyseessä ole puhtaasti treeniloma. Treenaamattomuus omalla kohdallani ei nosta painoa tai muuta sellaista, oikeastaan vain laskee kun paine ja neste lihaksesta poistuu. Myös kulutuksen ollessa pientä, ei näläntunne ole kovinkaan suuri. Uskon, että tämä jakso tekee itselleni hyvää ja palauttaa sopivasti. Tulen varmasti treenaamaan täällä ollessani satunnaisia kertoja, mutta en mitenkään säännöllisesti. En aio ottaa siitä paineita, koska tiedän että tullessani olen taas entistä motivoituneempi liikkumaan. Optimaalisinta olisi varmasti myös pitää kuntoa yllä treenaamalla edes sen 1-2 kertaa viikossa ja siihen aionkin pyrkiä nyt loppuloman aikana.
jokaisen kannattaa pitää taukoja ja olla välillä treenaamatta
Jos treenaa ja liikkuu ympäri vuoden aktiivisesti, voi pidempi tauko tehdä hyvää. Fakta kuitenkin on, että kunto laskee reilun kuukauden aikana ja normaalin kuntotason saavuttaminen takaisin voi viedä aikaa useamman kuukauden. Jos on harjoitellut kovaa voi parin viikon tai parin palauttava jakso olla järkevää pitää silloin tällöin. Kestävyyskunto putoaa nopeammin kuin lihaskunto ja kolmen kuukauden tauko voi viedä jopa sohvaperunan tasolle. Lihasmuisti on kuitenkin kallisarvoinen asia ja auttaa palaamaan normaaliin kuntotasoon. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on kaikista tärkeintä ja se kannattaa muistaa myös treenaamisen suhteen. Psyykkinen palautuminen on yhtä tärkeää kuin fyysinen palautuminen. Jos treenaaminen tuntuu pakkopullalla ja niin on todennäköisesti tauon paikka. En itse muista milloin olisin pitänyt näin pitkää taukoa treenaamisesta, joten on myös mielenkiintoista nähdä miten tämä treenaamatta olo vaikuttaa jatkossa. Hyviä treenejä ja lepojaksoja myös sinne Suomeen.
SEURAA MINUA
INSTAGRAM / FACEBOOK / BLOGLOVIN’