Mitäänsanomattomuuden aikakausi
0
Elämmekö mitäänsanomattomuuden aikakautta? Kuka saa sanoa kenelle mitä ja mistä? Ennen kuin jatkan tätä kirjoitusta haluan sanoa, että kannatan tasa-arvoa kaikissa tilanteissa ja minulle jokainen ihminen on yhtä arvokas riippumatta siitä millainen hän on tai minkälaisia tekoja hän on tehnyt. Kaikilla meillä on täysin sama ihmisarvo. Mitäänsanomattomuuden aikakausi nousi mieleeni kun eräs läheiseni käytti eräästä kaveristaan kahdenkeskisessä juttelussamme sanaa ‘punkero’. Minä reagoin siihen välittömästi ja sanoin, ettei noin saa sanoa. Ystäväni sanoi, ettei todellakaan tarkoita mitään pahaa, hän käytti tuota sanaa siksi, että se kuvaa kaverinsa ulkomuotoa ja sitä, ettei hän ole kovin liikunnallinen. Tekikö ystäväni väärin? Mitä saa sanoa ja kenelle?
Onko kyseessä tekopyhyyden markkinat
Siitä ei ole kovin kauaa kun jossain suomalaisessa teatterissa käytiin keskustelua siitä oliko mies soveltuva näyttelemään trans-roolissa. Keskustelua oli mielestäni hiukan hankala ymmärtää, sillä trans-henkilö jota näyteltiin oli mies. Olenkohan minä ainoa jonka mielestä olemme ehkä hiukan liian varovaisia. Kuulin, että ornitologit ovat jo miettimässä miten lintujen eri värityksiä voi selittää jos ei niiden sukupuolta saa mainita. ‘Tässä on tällainen musta metso. Ja sitten on tällainen ruskea metso, joka on huomattavasti pienempi kuin tuo musta metso.’
Saanko minä sivaltaa sanan säilällä?
Minä olen tummaihoinen. Enkä ole maailman huonokuntoisin tai heikoin ihminen. Antavatko nämä minulle oikeuden ottaa kantaa tai puhua asioista eri tavalla? Ja mistä asioista saan puhua? Joku mainitsi, että niistä asioista joista tietää on turvallista puhua, niissä on ikään kuin asiantuntija.
Eli saanko minä puhua eri ihonväreistä eri tavalla kuin ne jotka edustavat valtaväestöä? Saanko minä olla kriittisempi ihmisten fyysistä kuntoa kohtaan kuin ne jotka eivät huolehdi siitä yhtä hyvin kuin minä? Itsestään selvää on se, että kaikessa keskustelussa pitää olla kohtelias, hyvätapainen ja ottaa muut huomioon, mutta kuka tai mikä vetää rajat? Osittain siksi blogini on hiukan hiljaisempi, koska yksinkertaisesti tuntuu ettei mistään voi enää kirjoittaa ilman, että joku pahoittaa mielensä. Minusta tässä asiassa on tapahtunut merkittävä muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Muistan elävästi vuoden 2012 kun tämäkin blogi on perustettu. Silloin suolsin tänne kaiken suodattamatta melko rankoinkin sanakääntein ja kaikki oli vaan, että jee jee. Näin teki myös moni muukin bloggaaja. Arvostelijoita toki oli, mutta ei niinkään mielensäpahoittajia.
‘Kaikki pelaa’ oli varoittava esimerkki
Pari vuosikymmentä sitten suomalaisessa juniorijääkiekossa oli käytössä ‘Kaikki pelaa’-järjestelmä. Se tarkoitti sitä, että kaikki joukkueen jäsenet pelasivat yhtä paljon riippumatta siitä kuinka omistautuneita, innokkaita, hyväkuntoisia tai lahjakkaita he olivat.
Järjestelmä oli monen mielestä osasyyllinen siihen, että maajoukkueiden menestys maailmalla ei ollut kovin hyvää. Suuntaa reivattiin sellaiseksi, että kaikki saivat osallistua, mutta sen lisäksi alettiin tukea erityisyksilöitä heidän kehittymisensä edellyttämällä tavalla. Sen jälkeen alkoivat maajoukkueet taas pärjätä paremmin.
Kuvat / Vestigevisions / Tuomas Hamäläinen / Korut Viaminnet *saatu blogin kautta
Anteeksi – en olisi varmaan tästä aiheesta saanut kirjoittaa
Toivon, että en pahoittanut kenenkään mieltä sillä se ei ollut tarkoitukseni. Olen vain sitä mieltä, että pikkuhiljaa on viestintä muuttumassa aika vaikeaksi, tai sellaiseksi, että ei uskalla puhua kuin ystävien kanssa. Päällimmäisenä kysymyksenä minulla on kuitenkin nyt mielessäni se, että kutsuuko joku minua punkeroksi. Ja kaikesta huolimatta hyvää naistenpäivää.
TOIVOTTAVASTI TAPAAMME MYÖS SOMESSA